Oletko siis sitä mieltä että jos maksimi juosten on vaikka 200 ja pyörällä 180, niin sykealueet tulisi laskea silti tuon 200 maksimin mukaan?Alkujaan tämän lähetti paaton
Nöösi
Oletko siis sitä mieltä että jos maksimi juosten on vaikka 200 ja pyörällä 180, niin sykealueet tulisi laskea silti tuon 200 maksimin mukaan?
Moottoriturpa
Sitten pitää treenata niin että se syke nousee pyörällä sinne maksimiin.
Forumilordi
Niin, tai sitten laskee ne sykealueet sen 180:n mukaan. Mun pointti ja tavoitehan olisi saada nuo alueet jotenkin jiiriin, ei hakea sitä korkeinta mahdollista sykettä, vaan tietää mikä se HRmax on mulla pyöräilyssä nyt. Ylipäätään en tiedä, kuinka terveellistä se 64-vuotiaalle, vpl:iä syövälle edes on. Ainakaan omatoimisesti.
Nöösi
Sykealueet yleensä lasketaan tämänhetkisen kunnon mukaan eikä jonkin oletetun optimikunnon.
Aktiivijäsen
En yhtään epäile etteikö joku voisi kehittää kuntoaan ja jopa parantaa kilpailusuoritustaan tuollakin menetelmällä, mutta luulen vahvasti että harjoituksen tavoite ei ole sama kuin kysyjällä tai 4x4 -intervalliharjoituksella yleensä.
Vetoja ei ainakaan ole tarkoitus tehdä niin kovaa että alkaa hapottaa. Neljännenkin pitäisi mennä yhtä hyvin ja pitäisi jäädä tunne että viideskin vielä menisi.
Sen oppimiseen - yrityksen ja erehdyksen kautta vai miten ajattelit? - miltä tuntuu kun ei enää tarvitse palautua pitempään menee varmasti jonkin verran aikaa enkä oikein näe syytä pitää kellon ja sykemittarin käyttämistä turhana tai jotenkin vääränä.
Aktiivijäsen
Tää ei mene noin. Joka lajissa on erilaine max. 200W noilla sykkeillä viitaa omasta mielstä juuri huonoon aerobiseen kuntoon. Valmentaja vaihtoon.
Ù
Moottoriturpa
Niin minusta se pumpun maksimi on aina sama. Kaikissa lajeissa sitä ei vaan saavuta.
Vakiovieras
Mulla vähän sama käsitys asiasta. Joskus kokeilin pitkillä kyykkysarjoilla saada sykkeet maksimiin mutta lopulta sainkin ne pyörätestissä maksimisykkeen ollessa 202.
Jäsen
Sinussolmuke. Se on sydänlihaskudoksen kaistale sydämen oikeassa eteisessä. Sinussolmuke lähettää sähköimpulsseja, jotka saavat sydänlihaksen supistumaan. Jos solmuke ei toimi oikein, impulssin voi antaa myös erillisellä laitteella, jota kutsutaan sydämentahdistimeksi.
Sähköimpulssi leviää sydämen hermoratoja pitkin viiveellä järjestyksessä eteisistä kammioihin ja saa veren virtaamaan sydämen läpi. Tuon impussin voi mitata ihon läpi ja kun mittaus tehdään elektrodeilla eri suunnista samaan aikaan, saadaan tarkka kuva siitä miten ja missä järjestyksessä sydänlihas supistuu. Tämä on sähkösydänkäyrä eli EKG. Jos halutaan tietää vain se, että missä tahdissa lihas ylipäänsä supistuu, käyttöön riittää yksi elektrodipari. Tähän perustuu rintakehän ympärille kiinnitettävä sykevyö.
Veressä on hemoglobiiniproteiinia, joka kuljettaa happea sitomalla sitä rautaan. Hapettunut rauta on väriltään punaista ja siksi veri on punaista. Punainen rauta heijastaa huonosti vihreää valoa, joten kun ihoon välkytetään vihreää LEDiä, heijastuksen määrästä voi päätellä missä tahdissa hemoglobiini kulkee ihon alla. Tähän ilmiöön perustuu ranteesta tai käsivarresta pulssia mittaavat laitteet ja siksi esim älykelloissa on pohjassa vihreänä vilkkuva valo.
Hemoglobiini, jossa on sitoutuneena happea taas heijastaa infrapunavaloa eri tavalla kuin hemoglobiini, jossa happea ei ole. Joten kun ihoa valaistaan punaisella valolla ja infrapunavalolla yhtä aikaa ja verrataan miten hyvin kumpikin meni läpi, näiden suhteesta nähdään miten paljon happea on veressä. Tätä kutsutaan happisaturaatioksi ja sitä mittaavan laitteen voi ostaa itse tai jos joutuu sairaalassa hoitoon, takuuvarmasti joku sen sormenpäähän laittaa.
Toinen urheilijalle tärkeä veren kuljettama aine on sokeri. Glukoosimolekyyli taittaa valoa. Joten kun ihoa valaistaan polarisoidulla valolla ja mitataan paljonko se taittuu ihon alla kulkiessaan, saadaan aikaiseksi glukoosimittari.
Levossa normaali syke on 60-100 lyöntiä minuutissa. Yksilökohtaista vaihtelua on huomattavasti, kuten on maksimisykkeessäkin. Normaaliväliä alempi leposyke eli bradykardia on yleinen kestävyysurheilijoilla eikä tyypillisesti ole vaarallinen. Muutoin alhainen leposyke voi viitata sinussolmukkeen häiriöön. Liian korkea leposyke (yli 100 BPM) eli takykardia taas voi olla merkki mm rytmihäiriöstä.
Sykettä nostaa rasitus sekä erilaiset lääkkeet ja muut kemikaalit. Näistä arkisin on kofeiini ja runsas kahvinjuonti siis nostaa sykettä. Kehon omana sykkeen säätelijänä toimii noradrenaliini, jota erittyy, kun jännittää. Stressi ja suoritukseen valmistautuminen siis nostaa sykettä.
Kovan treenin tai suorituksen aikana parasympaattinen hermosto aktivoituu ja alkaa tahdittamaan sinussolmuketta tiheämpään sykkeeseen. Tarkoituksia on kaksi
- kuljettaa riittävästi sokeria ja happea lihaksiin, jotta suoritus onnistuu vaaditulla teholla
- kierrättää verta ihon läpi, jotta veren kuljettama lämpö haihtuu hikoilun kautta pois ja keho jäähtyy
Syke on siis sitä korkeampi mitä enemmän kokonaistehoa vaaditaan ja mitä lämpimämpi on.
Kokonaistehoa saa lisää aktivoimalla lisää lihaksia. Mitä isompi lihas, sitä enemmän tehontarve kasvaa. Maksimisykkeen saa siis aikaiseksi hermottamalla tehokkaasti mahdollisimman suurta määrää isoja lihaksia, joita ovat mm. reisilihas, vatsalihas, leveä selkälihas ja rintalihas. Lajeilla ei varsinaisesti ole merkitystä vaan lihasaktivaatiolla, joka taas riippuu lajitekniikasta eli siitä miten hyvin kukin osaa hermottaa noita isoja lihaksia missäkin tilanteessa.
Pyöräilijä saa siis todennäköisemmin korkeamman sykkeen polkemalla kuin tekemällä punnerruksia, tuntien hyvin pyöräilijöiden kyvyn punnertaa. Juoksija taas osaa hermottaa jalkojen lihaksia juostessaan ja ylämäkeen juoksu on nopea keino nostaa sykettä. Mutta kiertoharjoitteluun tottunut urheilija, esim yleisurheilua, kamppailulajeja tai jalkapalloa harrastanut löytää todennäköisemmin maksimisykkeensä vastaavalla kiertoharjoittelulla. Esim tekemällä testiä, jossa juostaan kahden viivan väliä ja punnerretaan muutama kerta joka viivalla - se aktivoi tehokkaasti jalkoja, käsiä ja selkää. Hyppylajeja tai aitajuoksua harrastanut löytänee maksimisykkeen esim penkin yli polvet rintaan hypyillä.
Joka tapauksessa maksimisyke mitataan maksimisuorituksesta. Jos ei tykkää ponnistaa kroppaansa tilttiin asti, ei myöskään saa maksimisykettään.
Aktiivijäsen
^pohdin sitä mikä "viesti" nostaa sydämen sykettä ja lyöntilavuutta (eliittiurheilijalla) hapen tarpeen kasvaessa. Sen tiedän lukemani perusteella että kehon säätelyjärjestelmä pitää veren happisaturaation varsin hyvin tietyllä tasolla.
Sydämen pumppauksen kasvaessa on myös säädettävä hengitys oikealle tasolle. Mitä tekemistä sykkeellä ja keuhkojen vitaalikapasiteelilla ja ventilaatiolla (l/min). Maksimiventilaatio kait kasvaa oikealla harjoittelulla.
Ja miten ventilaation rajoitukset tai puutteet vaikuttavat sykkeeseen -jos ei saa happea rasituksesta, niin hakkaako pumppu kuin singer? Mitäjos ajoasento on sellainen että keuhkot eivät tuuletu kunnolla -nouseeko syke ja onko silloin sykerajoilla mitään merkitystä?
Entä jos pallea ei toimi, vaan vedetään ilmaa vai keuhkojen yläosalla?
Nöösi
Eikös se mennyt niin että keho tunnistaa huonosti hapen määrän vaan hengitystiheys määräytyy hiilidioksidin poistotarpeen mukaan? Hyperventilaatio on juuri siksi hankala kun se poistaa tehokkaasti hiilidioksidia muttei tuo samassa suhteessa happea tilalle.
Veteraani
Pinnallinen hengitys johtaa siihen, että syvemmällä keuhkorakkuloiden pinta-ala jää vajaakäytölle huonomman tuuletuksen vuoksi. Läpituuletus palleaa käyttäen pitää happimäärän parempana keuhkojen perillä asti.
Jäsen
Sydän on pumppu. Sen tarkoitus on liikuttaa verta lihaksiin, iholle ja hermostoon. Pumpatun veren määrä on yhden pumppauksen tilavuuden ja pumppausten määrän tulo. Kun haetaan tehoa, näistä ensimmäistä on helpompi kehittää kuin jälkimmäistä. Siksi harjoituksen tuloksena sydänlihas vahvistuu siten, että sen on mahdollista pumpata isompi määrä verta per jokainen pumppauskerta. Sydänlihaksen koko kasvaa ja seinämät vahvistuvat.
Urheilijan tavoite ei ole saada mahdollisimman korkeaa sykettä vaan mahdollisimman matala. Mitä matalammalla sykkeellä suorituksen voi tehdä, sitä kevyemmältä se tuntuu. Siksi keho koettaa kasvattaa sydänlihasta siten, että syke pysyisi matalammalla mieluummin kuin että sykettä pystyisi pitämään mahdollisimman korkeana. Sen vuoksi todellinen maksimisyke on varsin vakio.
Maksimista puhuessa helposti sekoittuu kaksi asiaa: todellinen maksimisyke ja mitattu maksimisyke. Joku voi treenin avulla saada mitatun maksimisykkeensä nousemaan, mutta se ei tarkoita että todellinen olisi noussut. Treeni on vain parantanut kykyä päästä lähemmäksi maksimiaan.
Sydän ei pumppaa happea vaan veriplasmaa, joka sisältää happea. Jotta riittävä määrä siirtyy lihaksiin, plasman määrän pitää muuttua, jos veriplasman happimäärä muuttuu. Joten jos keuhkoista vereen siirtyvän hapen määrä vähenee, sykkeen pitää nousta. Jos kiipeät korkealle vuorelle ohueen ilmaan, huipulla syke on levossa korkeampi kuin vuoren juurella. Sama pätee kaikkeen ventilaatioon: jos happi ei kulje keuhkoista, syke nousee.
Kehon asento vaikuttaa siihen miten veri kehossa liikkuu. Vaakatasoon on helpompi pumpata kuin ylöspäin. Siksi leposyke maaten on matalampi kuin leposyke seisten.
Osa sydämen tehosta kuluu kehon jäähdytykseen eli veren kierrättämiseen lähelle ihon pintaa. Mitä vähemmän tätä tehoa tarvitaan, sitä enemmän sitä riittää lihasten tarpeiden hoitoon. Jos poljet trainerilla ja käytössä on tuuletin, syke on matalampi tuuletin päällä kuin ilman tuuletinta, olettaen, että polkuteho on vakio.
Aktiivijäsen
Mihin tämä ajatus muuttumattomasta todellisesta maksimisykkeestä perustuu -onko se tutkittua vai vain oikeaksi julistettu. Ennemmin löytyy joitakin viittauksia että maksimisyke laskee hyvin harjoitelleella henkilöllä. Silmiin on sattunut ajatuksia että tämä johtuisi kasvaneesta veriplasman määrästä ja sydämen suuremmasta lyöntivolyymista.
Sen tiedämme, että vanhempien henkilöjen maksimisykkeet ovat keskimäärin nuorempaa henkilöä alemmat, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua.
Jäsen
Riippuu siitä miten pilkkua viilaamaan asian tulkinnassa haluaa mennä. Jos välimerkkiä oikeasti haluaa lähteä pumppaamaan poikittain takaapäin ilman liukastetta niin pohjalle voi todeta, että todellista maksimia ei tiedä kukaan. Koska sykettä voi vain mitata, ainoa tiedossa oleva maksimi on mitattu maksimi.
Sen jälkeen kysymys kuuluu missä olosuhteissa maksimi mitataan. Normaalitilassa ts ilman lääkkeitä ja sairauksia mitattu maksimi laskee tyypillisesti iän myötä ja on korkeimmillaan vastasyntyneillä ja matalimmillaan ikääntyneillä. Muuttumattomuus tässä viittaa siihen, että tuota kehitystä ei ilmeisesti harjoittelulla muuteta sillä sydän näyttää mieluummin kehittyvän lyömään tehokkaammin per kerta kuin tiheämmässä tahdissa.
Lääkkeillä ja huumeilla käyrää saa kuitenkin muutettua. Esim kokaiini nostaa sykettä vähintään 10 bpm. Tutkimusta asiasta on kuitenkin ymmärrättävästi vähän, sillä laboratoriossa mitattua tilastotietoa kokkelipäissä tehdyistä ergometrimaksimeista on niukasti saatavilla. Osittain eettisistä syistä, osittain varmaan siksi että puolet tutkimuksiin varatuista aineista on kadonnut sairaanhoitajien pikkujoulubileisiin ennen testin alkua.
Vastaavasti sairailla ei erityisemmin teetetä maksimisuoritteita. Lepotilassa tehtyjä tutkimuksia on kuitenkin paljon esim kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa sairastavilta ja siihen annetun hormonihoidon vaikutuksista sykkeeseen (kilpirauhashormonit nostavat sykettä, hormonihoito normalisoi sen).
Joka tapauksessa sydänlihas kuitenkin pystyy huomattavasti tiheämpäänkin lyöntitahtiin. Korkein tiedossa oleva mitattu lukema on 600 bpm. Sitä ei tietysti mäkijuoksulla saavuta vaan kyseessä on vakava rytmihäiriö. Oma pumppusikin saattaisi teoriassa pystyä samaan. Ei välttämättä kauan mutta kuitenkin. On tulkintakysymys onko tuo silloin maksimisyke vai ei.
Forumilordi
Posin kautta: ton jälkeen kaikki ajot on pk-sykkeellä. Ei tarvi mittaria tuijotella.
Mutta joo, absoluuttista maksimia lienee mahdotonta varmistaa, koska se on - kuten kirjoitit - korkein kulloinkin mitattu arvo. Ja jos maksimi mahdollisesti laskee iän myötä, niin tuo maksimi pitäisi ottaa aina ennen lenkille lähtöä. Siinä kyllä menee jo pk-lenkki reisille.
Nuoruudesta muistan, että 220 rikkoutui helposti. Silloin mitattiin kellolla ja kaulalta 100m uinnin jälkeen.
Aktiivijäsen
Ei ole sattunut silmiin fyysisesti aktiivisen henkilön yksilötasolla tehtyä maksimisykkeen seurantaa useamman vuosikymmenen ajalla. Ehkä sellainenkin jossakin on.
Jäsen
Tilastotietoa alkaa kyllä löytymään aika paljon pitkältäkin ajalta, kun sykemittarien käyttö on yleistynyt. Esim Garminilla ja Stravalla tilastoja on miljoonittain, en tiedä onko joku ulkopuolinen niitä käynyt järjestelmällisesti läpi.
En kuitenkaan tiedä onko noista miten paljon lopullista hyötyä, koska yksilövaihtelua on paljon ja datassa on todella paljon ympäristötekijöitä ja muuta kuraa, minkä vuoksi se ei ole tutkimuslaatuista. Esimerkkinä: Olen itse tallentanut sykemittaridataa 20 vuoden ajalta. Siitä näkee mm että eilen ajetussa kisamaisessa pyöräilyssä oma maksimisyke oli 7 lyöntiä matalampi kuin 20 vuotta sitten kovin sen vuoden aikana mitattu maksimi. Onko tuo mitenkään vertailukelpoinen luku on sitten hyvä kysymys. Vanha maksimi on tunnin suorituksesta hyvin levätyn viikon jälkeen, eilinen on lähes neljän tunnin rääkki viikolta, jolloin ajokilometrejä on lasissa yli 700km. Onko se siis nykyinen todellinen maksimi? En tiedä. Olinko aiemmin paremmassa vai huonommassa yleiskunnossa? En tiedä. Joten jos en itsekään tiedä, mitä joku muu tiedolla tekee?
Tilastoista saa kuitenkin irti kaikenlaista muuta mukavaa. Kuten sen, että jos viimeiset kolme vuotta olisin unohtanut ulkona polkemisen kokonaan ja vain sisällä sotkenut akkuun ja generaattoriin yhdistettyä pyörää, kolmen vuoden työ olisi tuottanut yhtä paljon energiaa kuin mitä Olkiluodon reaktori tuottaa kolmessa sekunnissa. Myymällä sen verkkoon nykyisellä sähköhinnalla tuosta kolmen vuoden rääkistä olisi tienannut reilut 20 euroa.
En ole vielä harkinnut ammatinvaihtoa hamsteriksi.
Forumilordi
Jos nyt ihan vaan hypoteesina otetaan, että sydämen rakenteellinen maksimi olisi vaikka puolet siitä amfetamiini-versiosta, eli vaikka sen 300 lyöntiä, niin HRmax, mitä täälläkin jahdataan, on jotakin leposykkeen ja tuon välissä. Voidaan varmaan turvallisesti olettaa, että 300 lyöntiä minuutissa ei ole voimantuoton kannalta se optimaalisin, sillä siitähän me olemme kiinnostuneet loppujen lopuksi. Joten HRmax lienee joku approksimaatio johon vaikuttaa sen hetkinen kunto, palautuminen, parasympaattisen hermoston tila ja vitutuksen aste.
Jos näin on, niin myös ne zonet on aika lailla heikoille perustuksille rakennettu. Tänään PK yläraja on jotain ja huomenna sitten jotain toista.
Aktiivijäsen
Näin se on. Niillöhän tietty haetaan tarvetta laitteille. Jonkun podcastin kuuntelin ja pro porukallakin aletaan enempi ajaa tuntuman mukaan.
Moottoriturpa
Toki noin. Minulla ainakin muuttuu sykkeet määrän ja kuun asennon mukaan paljonkin.
Nyt vaan lähti tuosta mre vo2 treenistä juttu lentoon. Ei se ole mitään vo2 treeniä jos ajetaan kynnyssykkeillä.
Ja pyörällä tarttee ensin ajaa ja treenata, että ne sykkeet saa ylös.
Aktiivijäsen
^^ Iñigo San Millan opastaa hänkin hakemaan oikeaa Z2-rajaa tuntumalla watti- tai sykearvojen asemesta.
Mutta ihan vain uteliaisuudesta: muistatko mitä podcastia kuuntelit (tai voitko suositella jotain ihan vain yleisesti kiinnostuneelle)?
Aktiivijäsen
Mä ajan la aina samoil tehoil. Säädän sykealueen pe illan juomisilla.Whiskyllä mennään MK alueelle.
Nöösi
Pro-porukka on eri asia kun niillä jo alueet ja tuntumat vastaa toisiaan. Aloittelija tai muuten huonokuntoinen voi kuvitella olevansa PK-alueella tuntuman mukaan vaikka oikeasti onkin reilusti VK:lla.
Aktiivijäsen
no pääsääntöisesti ovatkin ja siksi kunto ei nouse, mutta nää vanhat PPP, ruoka maistuu heti lenkin jälkeen jne jutut skulaa vieläkin
Vakiovieras
Juha Mietohan tuosta tuntumatreenistä on höpötellyt vuosikymmeniä.
Aktiivijäsen
Ja jos sellaiseen pitkään tai pitkähköön pk-lenkkiin yhdistää teräviä ja kovia ylämäkivetoja, niin ainakaan mun kaltainen kilpailematon eläkeikää lähestyvä ukko ei muuta kaipaa.
Veteraani
Jos pystyy puhumaan puuskuttamatta ja tota jaksaa sen 2-3 tuntia, niin sillä sitten mennään vaikka syke olisikin korkealla. Tämä saattaa olla keissi monella aloittelijalla ja silloin se treenin ohjelmointikin on helppoa kun ei tarvitse tuskailla mistään intervalleista. Noin niinkuin mun mielestä.
6.7 WTF/kg
Nöösi
Mietin että kuuluuko tämä sykemittari-keskusteluun vai tänne, mutta kun tässä on paljon ollut kynnyksien määrittämisestä puhetta niin ajattelin tämän olevan sopiva keskustelu
Täällä oli joskus aiemmin keskustelua DFA Alphasta kynnysrajojen määrityksessä ja ilmeisesti se ei ollutkaan kovin yksiselitteinen juttu?
Suunnolla näkyy olevan ZoneSense ( https://www.suunto.com/fi-fi/Content...nto-zonesense/ ), joka perustuu kai johonkin vastaavaan DDFA-indeksiin. Onko kenelläkään tästä kokemusta miten hyvin toimii aerobisen ja anaerobisen kynnyksen tunnistamisessa? Aika vähän tuntui olevan tarkempia arvosteluita tuon käytöstä.
Jäsen
Arvosteluita ja analyysiä on vähän, varmaankin siksi, että idea ja toteutus on uusi. Ja kuten totesit, asia ei ole kauhean yksiselitteinen.
Omaa kokemusta ei ole, mutta Suunnon omista teksteistä ja viittaamista artikkeleista voi päätellä perusteet. Idea indeksin takana on ihan validi johtuen syistä, joita tässäkin ketjussa on sivuttu. Olisi hyvä harjoitella optimialueella, mutta optimi vaihtelee jatkuvasti. Vaihtelu johtuu kehon adaptaatiosta (fyysisen kunnon muutoksista) ja ulkoisista tekijöistä kuten lämpötilasta, harjoittelupaikasta ja lääkinnällisistä ja hormonaakisista tekijöistä. Kuumassa kelissä keho tuottaa laktaattia alemmilla tehoilla, koska osa sydämen kapasiteetista kuluu jäähdytykseen. Korkealla harjoitellessa ilmassa ei ole riittävästi happea, mikä johtaa sen korvaamiseen laktaatilla. Noradrenaliini kiihdyttää aineenvaihduntaa ja myös laktaatin tuotantoa, joten hermostuneen tai astmalääkettä ottaneen laktaattituotanto alkaa alemmilla tehoilla. Jne.
Labraan ei jatkuvasti pääse eikä siihen ole monella edes varaa, joten käsillä on selkeästi pulma, johon joku voisi kehittää ratkaisun.
Joten millä ratkaistaan ongelma? Myydään jokin älylaite, joka jatkuvasti seuraa ja laskee noita muutoksia ja antaa just siihen hetkeen optimoidun rajan.
Mutta - sen jälkeen tulee vastaan se käytännön toteutus ja paikaansapitävyys.
Suunto perustaa oman mallinsa Tampereen yliopistossa vuonna 2023 tehtyyn tutkimukseen, jonka paperissa tutkijatkin kertovat miksi idea voi toimia ja miksi ei. Ensimmäinen haaste on miettiä mitä ylipäänsä pidetään hyvänä menetelmänä treenille optimaalisten kynnysrajojen määritykseen: onko se verestä mitattu laktaatti vai maskilla mitattu hengityskaasujen suhde? Suunnon viittaamassa tutkimuksessa on käytetty ensimmäistä, mutta se ei varsinaisesti ole peruste vaan ainoastaan valinta (joskin yleisin valinta Suomessa).
Sen jälkeen pitäisi miettiä mikä jokin muu mittaus korreloi hyvin tuon valitun vertailumittauksen kanssa. Tuon tutkimuksen (ja Suunnon) valinta on mitata RRI:tä (sydämenlyöntien rytmin vaihteluväliä). Suunnon markkinoinnin harmiksi Tampereella tuo RRI on mitattu Polarin sykevyöllä, koska tutkijoiden mielestä se on markkinoiden paras...
Joten mitataan, putsataan dataa ja lasketaan useampikin erilainen regressio kaikenlaisten korjauskertoimien siivittämänä, kunnes lopputulos saadaan sovitettua haluttuun malliin eli vertailumittauksiin. Täsmää tähän paperiin, mutta täsmääkö yleisemmin on se vaikeampi asia.
Haaste tässäkin tutkimuksessa on ollut, kuten tutkimuksen tekijätkin myöntävät suoraan, että näihin on vaikea löytää koehenkilöjä. Tässä testissä oli mukana 15 henkeä. Voiko reilun tusinan tuloksista päätellä miten hyvin menetelmä voisi toimia itsellään? Hyvin heikosti. Ja koska kyseessä on Suunnon tapauksessa kaupallinen tuote, onko menetelmä parempi kuin jokin helpompi ja halvempi menetelmä eli kannattaako siihen laittaa rahansa?
Paperin tuloksista näkee mm, että kun RRI on sovitettu tuotettuun laskentakaavaan, se pätee kohtuullisen hyvin verestä otettuihin laktaattimittauksiin mutta ei hengityskaasuihin. Joten jos asetat treenirajasi jälkimmäisellä, tämä menetelmä näyttää todennäköisesti väärin. Lisäksi yksilövaihtelua on paljon. Joillain arvio osui just oikeaan, joillain meni kokolailla metsään. Joillain tutkituista yksinkertainen 85% * maksimisyke antoi täsmällisemmän tuloksen. Joten jos lasketaan tilastollinen merkittävyys kaikkien osallistujien kesken, saadaanko tästä pääteltyä, että menetelmä on varmasti parempi kuin vaihtoehtoiset menetelmät? Ei. Ei ainakaan jos testattavia on vain 15 henkeä.
Lisäksi koeasetelma on staattinen. Yksi kerta labrassa huoneenlämmössä. Joten kun Suunnon markkinointi haluaa kertoa, että tätä menetelmää kannattaa käyttää, koska saat paremmin huomioitua mikä optimiteho on kovalla helteellä polkiessa, onko joku tutkinut miten RRI vaihtelu muuttuu, kun lämpötila muuttuu ja miten tämä silloin korreloi laktaattituotantoon? Ei tietenkään.
RRI (tai HRV) on muutenkin hiukan haastava mittari, koska mittaus ei ole yksikäsitteinen. Jos mitataan vaihtelua, mikä on mittauksen arvo? Mitattujen vaihteluvälien keskiarvo? Mediaani? Keskihajonta? Yli 50 ns erojen yhteenlaskettu summa? Yli 20ns erojen summa jaettuna kokonaislyöntimäärällä? Muutosten keskitaajuus? Muutosten aikajakaumasta Fourier-muunnoksella laskettu voimakkain taajuus?
HRV on myös siitä haasteellinen, että kun syke nousee, sydän myös hakkaa tasaisemmin. HRV siis laskee. Mitä kauempana ollaan leposykkeestä, sitä hankalampi datasta on päätellä merkittäviä asioita.
Suunnon markkinointi perustelee HRV:n käyttöä sillä, että kliinisissä oloissa sen on todettu luotettavasti ennustavan terveydentilaa. Ja mikä se kliininen ennuste on ollut? Toinen Suunnon viittaama paperi, jossa yli 8 vuoden ajalta yli 8000 potilaalta on sairaalassa otettu lepotilan EKG ja siitä löydetty, että HRV on ennustanut myöhempää sydänpysähdyksen riskiä. Siis hyvä, ansiokas ja arvokas tutkimus. Mutta jos ei mitata leposykettä vaan lähes maksimisykettä, ei mitata EKG:llä vaan Suunnon älykellolla ja ei arvioida sydänkohtauksen riskiä vaan maitohapon tuotantoa, voiko noita kahta oikeasti verrata toisiinsa?
Kieltämättä haiskahtaa hiukan idean ylimyynniltä.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit