Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät

[Joe-poika]

Jotkut tykkää harrastaa pyörien ostamista ja rakentelua ja speksaamista, jotkut pyöräilyä, jotkut molempia. Olen itse sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa nykyisin että jos haluan ostaa viimeisen päälle fillarin, voin kyllä sellaisen ostaa. Mutta omat pyörät ovat tonnin hintaluokkaa enkä ole vielä nähnyt tarvetta vaihtaa. Jos joku päivä alkaa tuntua että pitää saada kuitua ja sähkövaihteita niin voin sitten sellaiset kaupasta hakea, mutta siihen asti pärjään näillä nykyisillä vallan hyvin. Juuri juhannuksena ajelin useamman tunnin lenkin porukassa jossa oli pyöriä hintaluokassa 650-4000 euroa ja kaikilla niillä pyöräily on aika lailla samanlaista. Kunhan pyörä on sopivan kokoinen, sopivasti säädetty ja ehjä niin sillä on kiva ajaa.

Ei niitä kalleimpia autojakaan aina osta parhaat kuskit, vaan ne kenellä on rahaa ja halua sitä käyttää. Sama pätee pyöriin ja se on ihan OK.

[Opulus]

^^ Luulen että se mikä sai jotkut lukijoista näkemään avauksessa kätkettyä - tai tiedostamatonta? - kateutta oli kohta, jossa avaaja esitti yli £5000 pyörän ostamisen motiiviksi "hifistelyn" tai "halun erottautua massasta" blingillä.

Itse en olisi ollut näkemässä kumpaakaan ainoana tai edes pääasiallisena motiivina.


Toinen juttu tai jutun kääntöpuoli on sitten se, että me jotka ajamme fillarilla, jossa ei uutenakaan ole ollut mitään hifistelyä tai blingiä vaan ainoastaan käyttöarvoa, saatamme monesti olla taipuvaisempia nähdä omassa valinnassa - oli se sitten viisaan harkinnan, omien arvostusten tai pelkästään vapaasti käytettävissä olevien varojen määrän sanelema - jotain hienoa ja kenties jotain sellaistakin, joka tekee meistä jollain tavalla parempia tai aidompia pyöräilynharrastajia.

Itse ainakin joudun myöntämään tunteneeni joskus jotain erityistä, kun olen ohittanut jonkun Trek-kuskin Dura Ace-osasarjoineen ja Bontrager Aeolus -kiekkoineen. Ja se vasta kivaa on ollut, kun porukkalenkillä sellainen kuski on pyytänyt himmaamaan ja on voinut säälitellä kaveria, jolla on "too much money and too little time"...

[Copilot]

^^ Luulen että se mikä sai jotkut lukijoista näkemään avauksessa kätkettyä - tai tiedostamatonta? - kateutta oli kohta, jossa avaaja esitti yli £5000 pyörän ostamisen motiiviksi "hifistelyn" tai "halun erottautua massasta" blingillä.

Oli kuitenkin euroja eikä puntia.

[Mohkku]

Jotkut tykkää harrastaa pyörien ostamista ja rakentelua ja speksaamista, jotkut pyöräilyä, jotkut molempia. Olen itse sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa nykyisin että jos haluan ostaa viimeisen päälle fillarin, voin kyllä sellaisen ostaa. Mutta omat pyörät ovat tonnin hintaluokkaa enkä ole vielä nähnyt tarvetta vaihtaa.

Itsekin tykkään speksata, mutta tärkeä tavoite on saavuttaa hyvä hinta/laatu-suhde.

[Mohkku]

^^ Luulen että se mikä sai jotkut lukijoista näkemään avauksessa kätkettyä - tai tiedostamatonta? - kateutta oli kohta, jossa avaaja esitti yli £5000 pyörän ostamisen motiiviksi "hifistelyn" tai "halun erottautua massasta" blingillä.

Itse en olisi ollut näkemässä kumpaakaan ainoana tai edes pääasiallisena motiivina.

Niin, mahdollisuus ostaa kallis pyörä ilman, että se vaikuttaa isommin omaan talouteen, ohjaa tietysti valintoja huomattavasti kalliimmiksi kuin itselläni.

Toinen juttu tai jutun kääntöpuoli on sitten se, että me jotka ajamme fillarilla, jossa ei uutenakaan ole ollut mitään hifistelyä tai blingiä vaan ainoastaan käyttöarvoa, saatamme monesti olla taipuvaisempia nähdä omassa valinnassa - oli se sitten viisaan harkinnan, omien arvostusten tai pelkästään vapaasti käytettävissä olevien varojen määrän sanelema - jotain hienoa ja kenties jotain sellaistakin, joka tekee meistä jollain tavalla parempia tai aidompia pyöräilynharrastajia.

En voi kokonaan välttyä ajatukselta, että harkittu valinta 2000 eurolla vs 7500 eurolla ilman järkevässä suhteessa saavutettuun hyötyyn kuulostaa järkevältä. Siitä päästäänkin suoraan ostopäätöksen tekijän arviointiin.

Itse ainakin joudun myöntämään tunteneeni joskus jotain erityistä, kun olen ohittanut jonkun Trek-kuskin Dura Ace-osasarjoineen ja Bontrager Aeolus -kiekkoineen. Ja se vasta kivaa on ollut, kun porukkalenkillä sellainen kuski on pyytänyt himmaamaan ja on voinut säälitellä kaveria, jolla on "too much money and too little time"...

Sama juttu muissakin asioissa. Rahalla tai kaluston määrällä ei saa osaamista, kuntoa tms. asioita.

[justus6969]

Meillä työsuhdepyörän enimmäishinta on muistaakseni 3300e.Jos kalliimman haluu ni erotus maksetaan ite

"keskihintaisia" sekä kalliimpia fillareita saa ulkomailta nettikaupoista sellaiseen hintaan, ettei niitä kannata työsuhdepyörinä hankkia. Itse ajattelin jossain vaiheessa sähkötäpärin hankintaa työnantajan kautta, kun huollot olisivat hoituneet samalla. Mutta sitten tulin järkiini.

Pesumanille tiedoksi, että nimenomaan poikakaverit ja aviomiehet suosittelevat paremmalle puoliskolle hienoa pyörää. Jos pesuman on jäänyt poikamieheksi, hän voi jäädä miettimään tämän toteamuksen taustoja

[Opulus]

Oli kuitenkin euroja eikä puntia.

Niin tosiaan olivat (ja tähän se hymiö, jota ei voi laittaa jos haluaa vastaamisen onnistuvan).

Tuota lyöntivirhettä ei minulle ole tainnut ennen sattuakin, joten jotain uutta tällekin päivälle!

[MPS]

Niin, jos nyt vertaa vaikkapa Pirkan pyöräilyn kalustoa nyt ja ~20 vuotta sitten niin toki keskimäärin nykyiset ovat sen 20 vuotta tuoreempia mutta myös niin että tapahtuman mukaisesti ylivoimaisesti suurin osa on maantie ja gravel tyyppisiä pyöriä siinä kun ennen näki kaikkea maastopyörästä, vanhoista retkipyöristä, kolmivaihteisten kautta jopoon.
Tätä kehitystä on varmasti edesauttanut se että kaupoissa yleisesti on suurempi tarjonta ihan harrastajille suunnatuun kalustoon. Toki niinkin että kysyntä luo tarjontaa. Veikkaan että myös asenteet ovat muuttuneet, tavallisen ihmisen on ihan ok hankkia harrastajatason pyörä. Tiedä sitten paljonko noissa on niitä oikeasti kalliita, arvasin että jos mennään työsuhde-edun ylärajoille niin niitä 3k€+ pyöriä ei kuitenkaan niin paljon ole..
Hyvään pyörään rahan laittaminen on itseensä investointia, sen lisäksi että sillä on "hienompaa" ajella niin kyllä sen katselusta ja omistamisesta saa omanlaistaan nautintoa.

[Copilot]

"keskihintaisia" sekä kalliimpia fillareita saa ulkomailta nettikaupoista sellaiseen hintaan, ettei niitä kannata työsuhdepyörinä hankkia. Itse ajattelin jossain vaiheessa sähkötäpärin hankintaa työnantajan kautta, kun huollot olisivat hoituneet samalla. Mutta sitten tulin järkiini.

Voihan ne hankkia sieltä ulkomaisesta nettikaupasta siihen hintaan työsuhdefillariksi, jos ei ole ihan älytön sopimus kyseessä.

[Opulus]

Sama juttu muissakin asioissa. Rahalla tai kaluston määrällä ei saa osaamista, kuntoa tms. asioita.

Sillä telkkarista tutulla merkillä ja prokuskitason pyörällä ajavalla kaverilla (jonka ohittaminen tai väsähtäminen ennen minua on tuottanut niin sanottua pientä iloa tai jopa paremmuuden tunnetta) ei olisi osaamista ja kuntoa yhtään enempää edullisemmankaan hintaluokan fillarilla, joten tuollaiset tuntemukset ovat tavattoman typeriä (minkä tietysti aina tajuaa tai muistaa vasta kun on niitä siinä tilanteessa tuntenut).

Sekin on hyvä muistaa, ettei osaamisen tai kunnon taso ole kenellekään mikään rajoitus pyörän hintatasolle. Eli sellainen "he - tai kuten aloittajalla she? - hasn´t paid his dues" ajattelu on meidän köyhempien ilo, joka ei sekään ole mistään kotoisin eikä oikein kestä minkäänlaista analyysia.

[Fillarijeti]

Olen minäkin maksanut pyörästäni yli kymppitonnin, mutta en enää niin tekisi.

[stumpe]

^ruplaa vai markkoja?

[nure]

Mohkku, speksaaminen ja kasaaminen osa harrastusta ja itsekin tavoittelen aina parasta hinta/laatusuhdetta sekä yritystä pysytellä jonkinlaisessa budjetissa.

[Rapis]

Jotkut tykkää harrastaa pyörien ostamista ja rakentelua ja speksaamista, jotkut pyöräilyä, jotkut molempia. Olen itse sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa nykyisin että jos haluan ostaa viimeisen päälle fillarin, voin kyllä sellaisen ostaa. Mutta omat pyörät ovat tonnin hintaluokkaa enkä ole vielä nähnyt tarvetta vaihtaa. Jos joku päivä alkaa tuntua että pitää saada kuitua ja sähkövaihteita niin voin sitten sellaiset kaupasta hakea, mutta siihen asti pärjään näillä nykyisillä vallan hyvin.

Sama juttu. Ite ajan n 4000 € maantiepyörällä jonka olen kasannut itse mieleisestä rungosta ja osista. Jotenkin tykkään ajamisen lisäksi ajatuksesta, että pyörä on uniikki ja omin käsin tehty.

[Opulus]

^^ Laatu ei ole ominaisuus eikä hinta/laatu -suhde vaikuta ajamiseen tai niihin pyörän ajo-ominaisuuksiin liittyviin tuntemuksiin, joita ajaessaan voi kokea.

Parhaan hinta/laatu -suhteen hakemisen voi erinomaisen hyvin nähdä yhden sortin hifistelynä. Ja jos siitä kokee saavansa tyydytystä ajaessaan, pyöräänsä katsellessa tai muiden pyöriä katsellessa, niin eihän siinä ole mitään olennaista eroa siihen tyydytykseen joita sen yli viiden tonnin, tarpeettoman hyvän - tai ainakin niin vähän parempia ominaisuuksia tarjoavan ettei sellaisen hankintaan voi olla järkevää syytä - pyörän omistaja tuntee.

Toinen on ylpeä Ferraristaan, toinen järkivalinnastaan - eikä ylpeyden omasta pyörästä tarvitse olla millään lailla noloa! Mutta jos siihen tarvitaan tietynlaista loivaa ylenkatsetta valintansa toisin perustein tai toisenlaisista lähtökohdista tehneitä kohtaan, niin siinä saattaa samalla tehdä itsestään yhdenlaisen pellen.

Mikä ei tietenkään ole kovin suuri synti sekään...

[nure]

^ Laatu juuri on ominaisuus, se on seikka mikä viimeistelee hyvät osat.

Hifistelyä tai ei niin itseä ei liikuta mitä mieltä omistani ollaan kunhan ne toimii itsellä ja en pidä tuollaista 5tonnin pyörää kummoisen erityisenä yleisömagneettina.

[Sivustakatsoja]

Mohkku, speksaaminen ja kasaaminen osa harrastusta ja itsekin tavoittelen aina parasta hinta/laatusuhdetta sekä yritystä pysytellä jonkinlaisessa budjetissa.

Mä en oikein ymmärrä hinta-laatusuhdetta käsitteenä. Hinta on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistavissa, mutta laadun numeerinen arvo aika hankalasti. Mielestäni hinta-laatusuhde on enemmän itselleen vakuuttelua, että hankinta on ollut järkevä -kuka nyt ei haluaisi olla järkevä?

[nure]

^ Jos et niin minkäs sille voi mutta mielestäni määrittelee juuri laadun mitä tietyllä rahalla saa. Jos esim. tiettyjä osasarjoja niin niiden kohdalla helppo määrittää mitä tietyllä rahalla saa ja paraneeko jos rahaa laitetaan enemmän peliin, vaikka Ultegra versus DuraAce tai XT versus XTR...

[Sivustakatsoja]

^jos katsotaan sarjoja SLX, XT ja XTR, niin millaisen lukuarvon hinta-laatusuhteelle kullekin antaisit?

[Mohkku]

Jos hinnalla ja laadulla ei ole suhdetta, voi tyytyväisenä ostaa 15 kiloisen Tunturin 2000 eurolla ja olla tyytyväinen valintaansa.

Laatu on sitä, että tuote täyttää sille asetetut vaatimukset. Miksi niistä pitäisi maksaa 5000 €, jos huolellisesti valittuna 2000 euron pyörässä kaikki toteutuu.

[Mohkku]

Parhaan hinta/laatu -suhteen hakemisen voi erinomaisen hyvin nähdä yhden sortin hifistelynä.

Pikemminkin aivan arkisena asiana, jota jokainen harjoittaa. Ostatko maitoa koristeellisessa purkissa 2,5 e/l vai sinisessä pahviastiassa 1 e/l.

Ja jos siitä kokee saavansa tyydytystä ajaessaan, pyöräänsä katsellessa tai muiden pyöriä katsellessa, niin eihän siinä ole mitään olennaista eroa siihen tyydytykseen joita sen yli viiden tonnin, tarpeettoman hyvän - tai ainakin niin vähän parempia ominaisuuksia tarjoavan ettei sellaisen hankintaan voi olla järkevää syytä - pyörän omistaja tuntee.

On sillä merkitystä, paljonko pyörästä pitää maksaa. Toki joku voi saada hyvän fiiliksen siitä, että pyörä on kallis. Lisää tämän mielestä pyörän statusarvoa tai pitäähän kalliin olla parempi.

Toinen on ylpeä Ferraristaan, toinen järkivalinnastaan - eikä ylpeyden omasta pyörästä tarvitse olla millään lailla noloa! Mutta jos siihen tarvitaan tietynlaista loivaa ylenkatsetta valintansa toisin perustein tai toisenlaisista lähtökohdista tehneitä kohtaan, niin siinä saattaa samalla tehdä itsestään yhdenlaisen pellen.

Harva hankkii Ferraria sanaan käyttöön kuin järkivalintaa. Tuttavani, jolla Ferrari on, ei aja sillä edes sateella, saati soratiellä. Kymppitonnin pyörältä tällaisia rajoitteita tuskin hyväksytään.

Toinen tuttuni osti Porshen, koska halusi ja sai rahat kasaan. Luopui siitä pian, koska kyllästyi sen epämukavuuteen.

[Mohkku]

Mä en oikein ymmärrä hinta-laatusuhdetta käsitteenä. Hinta on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistavissa, mutta laadun numeerinen arvo aika hankalasti. Mielestäni hinta-laatusuhde on enemmän itselleen vakuuttelua, että hankinta on ollut järkevä -kuka nyt ei haluaisi olla järkevä?

En minäkään tarkkaa lukua osaa antaa tuotteelle, jolla on useita ominaisuuksia. Tekniikan Maailma tuotteita pisteyttää, mutta siitäkin syntyy porinaa. Silti voin muodostaa mielipiteen hinnan ja laadun suhteesta. Voin mennä vikaan, jos laatu arvioidaan väärin, mutta yrittää kannattaa. Ja tietystihän itseni pitää vakuuttaa valinnasta, kun itse pyöräni maksan. Pappa betalar-porukka on eri asia.

[M A]

Harva hankkii Ferraria sanaan käyttöön kuin järkivalintaa. Tuttavani, jolla Ferrari on, ei aja sillä edes sateella, saati soratiellä. Kymppitonnin pyörältä tällaisia rajoitteita tuskin hyväksytään.

Toinen tuttuni osti Porshen, koska halusi ja sai rahat kasaan. Luopui siitä pian, koska kyllästyi sen epämukavuuteen.

Tai sit sil 10k pyörällä nimenomaan ei halua ajaa kurakelillä vaan sille kelille on toinen pyörä Meitä on moneen junaan.

[Copilot]

Jotenkin hauskaa, että monella on tarve tulla kertomaan kuinka itse on juuri niin järkevä eikä laita pyörään rahaa eikä kalliimpiin pyöriin ole merkittävää eroa.

[Sivustakatsoja]

Jos hinnalla ja laadulla ei ole suhdetta, voi tyytyväisenä ostaa 15 kiloisen Tunturin 2000 eurolla ja olla tyytyväinen valintaansa.

Laatu on sitä, että tuote täyttää sille asetetut vaatimukset. Miksi niistä pitäisi maksaa 5000 €, jos huolellisesti valittuna 2000 euron pyörässä kaikki toteutuu.

On niillä joku suhde: yleensä laittamalla enemmän rahaa saa kevyemmän, viimeistellymmän ja muuta vastaavaa. Mutta jakolaskua hinta-laatusuhteen määrittämiseksi en ymmärrä.

-------------------------

Ostin Salsaan joitakin WTC:n värisarjan alumiinisia osia -ei niiden hankinnassa oikeastaan ollut mitään järkeä, mutta halusin sellaiset, eikä kokonaishinta kuitenkaan ylittänyt kipukynnystä.

Turhamaisuuttani minä ne osat hankin -parempaan ne rahat olisivat menneet, jos olisin antanut ne puutteessa olevalle. Molempia en saata tehdä, kun rantalomallekin täytyy päästä.

Ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha ja laiskuus -siinä ovat todelliset syyni.

[Mohkku]

Olisikin erikoista, jos hintalapusta puhuttaessa omat valinnat eivät tuntuisi järkeviltä. Tämän ihmetteleminen on minusta erikoista. Vai onko tämä nyt jotain nykyajan suvakkiajattelua, jossa mihinkään ei saa ottaa kantaa.

[Sivustakatsoja]

Olisikin erikoista, jos hintalapusta puhuttaessa omat valinnat eivät tuntuisi järkeviltä. Tämän ihmetteleminen on minusta erikoista. Vai onko tämä nyt jotain nykyajan suvakkiajattelua, jossa mihinkään ei saa ottaa kantaa.

Kysymys on ripittäytymisestä.

[Copilot]

En tiedä mitä hyötyä siitä on tämän kaltaisessa keskustelussa jossa puhutaan 5k€+ pyöristä, että joku tulee kertomaan kuinka tonnin pyörällä pärjää. Vähän sama kuin keskustellaan uusista Bemareista ja Mersuista niin jollakin on tarve tulla kertomaan kuinka Tojota Corolla on ainoa järkevä auto.

Itse kyllä pystyn myöntämään, että fillareissa on varmasti kiinni osia, jotka on turhaa hifistelyä ja eivät täysin järkeviä, vaikka ei mulla mitään kymppidonan vehkeitä olekaan.

[Mohkku]

En ymmärrä, miksi omista ratkaisuista ja näkemyksistä kertominen pyöräkeskustelussa olisi ripittäytymistä. Johan täällä on syytetty kalliita pyöriä kohtaan kohdistuvasta kateudestakin, minkä ainakin itse yritin osoittaa perättömäksi.

Aloittaja mainitsi halvemmat pyörät, joten niiden julistaminen pannaan myöhemmin keskustelussa on sekin erikoista. Tosin tonnin pyörällä pärjäämisestä ei taida muut olla puhuneet kuin sinä. Itse ainakin puhuin hinta/laatu-suhteen tavoittelusta.

[kp63]

osaakos joku kauppias tai sellaisen tuntema arvioida kuinka paljon ostat rautaa tai kuitua 1, 5 tai 10 tonnin filossa ja kuinka paljon menee sitten kuluihin ja katteisiin. Kuljetukset, tilavuokrat jne lienevät kuitenkin samoja.