Lisäys. pyöräilyn suhteenhan Garmin olettaa saavansa kadenssi ja tehotietoja kuormituksen suhteen joten jossei niitä ole, niin kilometri määrään ynnä aikaan pitäisi riittää vaikka Sigman mittari.
Lisäys. pyöräilyn suhteenhan Garmin olettaa saavansa kadenssi ja tehotietoja kuormituksen suhteen joten jossei niitä ole, niin kilometri määrään ynnä aikaan pitäisi riittää vaikka Sigman mittari.
Taitaa garminin load tulla kyllä ihan sykedatasta.
https://support.garmin.com/fi-FI/?faq=SEkNpdGyhR917js0qQL3Q6
Varsinkin kesällä tuli ajettua lähes joka päivä jos ei satanut, tosin useimmiten vaan rannesykemittaius käytössä eli leikkaa sykkeistä huiput tehokkaasti. Silti nämä lenkit antaa selvästi enemmän kuormitusta vs nämä nyt tekemäni lyhyet raskaat harjoitukset.
Ehkä pitää vaan jättää omaan arvoonsa nuo ja luottaa omaan fiilikseen.
Garminin exercise load -arviot näyttäisivät korreloivan sen kanssa miten kauan syke on ollut tietyllä tasolla. Mitä pidempään yhtäjaksoisesti syke on korkealla, sitä korkeampi load-luku. Jos katson omia viime viikon treenejä, siellä on kolme täsmälleen samanpituista ajoa trainerilla. Keskiwateissa eroa treenien välillä on 10W. Yksi 2min vedoilla, yksi pelkkä tasatahtinen ja yksi 20min vedoilla. Loadit 129, 340 ja 285. Eroa luvuissa on siis paljon vaikka jokainen noista on jossain kohtaa fiilikseltään "helppo" ja jossain kohtaa "vaikea". Syke lyhyissä vedoissa noussut korkeammaksi kuin muissa treeneissä, mutta koska vetojen välissä on palautusjakso, Garminin load putoaa samalla rankasti. Korkein load taas on tasatahtisessa, jossa max syke muita alempi mutta keskisyke korkein.
Load-luvussa on se harmillinen puoli että se on vain "luku". Sillä ei näytä olevan mitään yksikköä eikä yksikäsitteistä vertailukohtaa (ainakaan en ole löytänyt). Sillä voinee vertailla omia treenejä keskenään, mutta en ole varma onko vertailussa mitään järkeä esim kahden treenaajan välillä.
Garmin on ilmeisesti hankkinut lukeman lisenssillä FirstBeatiltä, mutta kumpikaan ei kerro miten se lasketaan, toisin kuin esim TSS. Näyttäsi joka tapauksessa siltä, että luku on jotain ihan muuta kuin TSS. Esim omasta tammikuun kalenterista löytyy kaksi samanlaisella profiililla ja ajalla tehtyä treeniä, joista toisessa exercise load on korkea ja TSS matala ja toisessa load matala ja TSS korkea. Ero näissä kahdessa treenissä on, että toisessa on keskellä palautusjakso. Mikä on sitten heti pudottanut Garminin load-lukemaa.
(huom: tässä siis kyseessä exercise load, ei training load)
Tavallaan Garmin on tässä oikeassa. Se mittaa pääasiassa hapenoton (cardion) rasitusta ja siihen tavallinen punttitreeni on huono. Ilman erikoisharjotteita syke toki nousee sarjan aikana, mutta laskee hyvin nopeasti sen jälkeen ja on matalalla tasolla lähestulkoon koko treenin ajan. Jos salitreeniä oikeasti haluaa tehdä hapenoton lisäämiseksi, se tarkoittaa melkein poikkeuksetta jonkinlaista kuntopiiriä, jossa sarjojen välillä on esim viivajuoksu, sisäpyörä, soutulaite, naruhyppely tai vastaava sykettä ylläpitävä vaihe.
Tuo ei kuitenkaan ole useimmiten salitreenin tavoite vaan sitä tehdään voimantuoton parantamiseksi. Sitä Garmin ei mittaa. Ja pumppu kyllä palautuu kovastakin painoharjoituksesta helposti. Jos seuraavana päivänä on jokin paikka väsynyt ja kipeä, se on treenattu lihas, ei keuhkot tai sydän.
Jos heti kovan kyykkypäivän jälkeen hyppää pyörän selkään, meno voi olla aika kivuliasta vaikka periaatteessa laite näyttäisi hyvää palautumista. Sen takia jos PK-kaudella treeniin kuuluu voimaharjoittelua tai tekee fyysistä työtä, johon kuuluu paljon kävelyä tai seisomista, noihin laitteisiin ei kannata kauhean sokeasti tuijottaa, oli käytössä sitten Garmin, Oura, Whoop tai muu vastaava.
"Harjoittelun kuormittavuus on EPOC-mittausten summa viimeiseltä 7 päivältä."
Eli garmin käyttää epocia jokaisen treenin kuormaa laskiessaan. Koettaa katsoa miten kova se treeni on oikeasti kropalle.
https://www.garmin.com/fi-FI/garmin-...urements/epoc/
Jep. Garmin antaa lukuarvona EPOC arvion ja se lienee sama kuin oikea eli yksikkönä olisi ml/kg. EPOC on nimensä mukaisesti treenin jälkeinen ylimääräinen hapen kulutus. Sen on useassa tutkimuksessa todettu kuvaavan suht hyvin harjoituksen rasittavuutta. Se pitäisi tehdä labrassa eli mitata hapen kulutus siellä. Firsbeat:n juttu oli siinä, että ne kehittivät menetelmän, jossa arvioivat EPOC.n treenin aikana syketietojen perusteella. Eli kyseessä siis likimenetelmän likimenetelmä. Merkittävin ero TSS mielestäni on se, että TSS mittaa tehtyä työtä, EPOC vastetta. Jälkimmäistä pidän itse fiksumpana.
Haaste on, että Garmin käyttää näihin ainakin neljää eri termiä (+ suomennokset päälle):
- Exercise load (harjoituksen kuormittavuus)
- Training load (harjoittelun kuormittavuus)
- Acute load (akuutti kuormittavuus)
- Chronic load (krooninen kuormittavuus)
Kaikki perustuvat EPOCiin, mutta mistään ei saa selkeää yhtä selvitystä siitä miten tai miltä ajanjaksolta näitä lasketaan. Vain kahteen viimeiseen löytyy määritelmä: Acute load on painotettu keskiarvo viimeiseltä 7 päivältä. Chronic load on painotettu keskiarvo viimeiseltä 28 päivältä.
Kaksi muuta menee enemmän tulkinnaksi. Ilmeisesti training load on sama kuin acute load eli edellisten 7 päivän painotettu keskiarvo. Jäljelle jää exercise load, joka kaiketi on raaka yhden harjoituksen kuormittavuus ilman painotusta aiemmasta rasituksesta. Tulkintaa näyttäisi tukevan esim se, että tein joulun alla back-to-back treenejä, joissa ekana päivänä pitkä veto, jälkimmäisenä lyhyet intervallit. Niitä ennen useamman päivän tauko. Kuitenkin ensimmäisen päivän treeni saa korkeamman exercise loadin, missä ei ole mitään järkeä, jos asiaan laskettaisiin mukaan edellisten päivien rasitus (joka oli nolla).
Tämä on totta, siksi en mittaa/talenna punttitreenejä. Ja tosiaan sitä omaa fiilistä pitää varmasti arvostaa enemmän, tai sanotaan niin että jos esim. Oura sanoo aamulla että nyt ei kaikki ole hyvin niin kannattaa huilata vaikka oliskin ajatellut treenaa. Jos taas laitteen softan mielestä on huippuvire ja palautuminen mutta itse kokee olevan väsynyt ja huonosti palautunut niin silloin kanattanee levätä.
Tämän myös huomannut että esim jalat voi olla kyykkypäivän jälkeen kipeät mutta pyörä kulkee yllättävän hyvin, niin kauan kun ei tartte jyrkkää mäkeä nousta.
Itsestä tuntuisi kyllä oudolta katsoa kellosta, että voinko lähteä lenkille. Mitenkähän Viren ja kumppanit tiesivät oikean ajankohdan? No poronmaito mutta kumminkin.
Voi olla tai voi olla olematta, mutta luulen, että Virenin kaltaiset huippu-urheilijat ovat osanneet ja osaavat edelleen lukea kehoaan vähän paremmin kuin keskimääräinen kuntoilija 2020-luvulla.
Toisaalta maailma menee eteenpäin ja tieto lisääntyy sekä sitä myöten tulokset paranee. On siinä varmaan apulaitteillakin osansa.
Ei se kaikilla noin ole. Jos vertailukohta on viren, niin suotta sitä silloin muita on uskoa.
Data on minusta kivaa. Hyötyä tuosta on varmasti useille alussa, kun päällä on vielä duunistressit. Eläkeläisille, eikä minullekkaan, stressiä kyllä pääse kertymään.
Data on kivaa mutta ei kaikkivoipaa. Oma fiilis versus Garminin antama rasitustaso ovat joskus aika rankassa ristiriidassa keskenään. Etenkin pitkän PK:n jälkeen Garmin vetää training effectin punaiselle, mutta fiilis kertoo että vois lähteä vaikka heti uudelleen.
Mutta jos unehetaa tämän "mäentarttemitään" asenteen, niin olisi kyllä jännä nähdä tutkimuksia.
Miten paljon joskus -70-90 luvuilla menetettiin (nuoria)urheilijoita ylikunnon vuoksi? Entä onko nykyaikaiset mittaukset ja kehittynyt valmennus jeesannut tähän?
Minusta tuo kannattaa edelleen katsoa vasta seuraavana aamuna kellosta. Silloin garminin näyttämä vastaa aika hyvin omaa fiilistä.
Siinä garminin training effect palkistossa on ideaa. Se koettaa saada sinut treenaamaan nousujohteisesti. Eli jos ajaa vaan lyhyttä duunimatkaa ja sitten 5h reippaan pk-lenkin, niin varmasti naksuu mittarit punaiselle.
Jos olet nostanut tasaisesti lenkkien kestoa, niin garmin tykkää tuosta.
Onhan tuo nykyinen treenaaminen huipputasollakin nykyään ihan eri tavalla dataan ja tieteeseen perustuvaa eikä musta tuntuu periaatteeseen nojaavaa kuten ennen.
Laitteet on hyvä orja, mutta ei niitä isännäksi kannata päästää.
Mua se jotenkin yllättää, että niin usein näkee nykyään lehtijuttuja, joissa ammattiurheilijalla menee kausi pilalle ylikunnon vuoksi, vaikka on kaikki valmentajat ja laitteet käytössä. Ehkä se oli ennen vieläkin yleisempää, mutta siitä ei vaan puhuttu niin paljon.
Kumpi on nykyajan urheilussa tärkeämpi, nuo härpäkkeet vai lääketiede? Mitä esim. ammattilaispyörälyyn tulee, niin lääketiede/kemia on tainnut olla isossa roolissa.
Olen todistanut tätä "mä en tartte mitään" ilmiotä ysärin alun "mä en mitään sykemittareita käytä!!!" ajoista lähtien. Saatoin jopa itsekin olla sykemittarivastainen. Onneksi on kyse vapaaehtoisesta harrastuksesta, niin jokainen saa harrastaa valitsemallaan tavalla. Mun mielestä on aika huikeaa, että nykyään näiden kaikkien mittareiden sun muiden hinnat ovat melko kohtuullisia ja surkeita tuotteita ei juurikaan enää markkinoilla ole.
Ja kyllä, katselen mitä Garmin juttelee, mutten aina noudata ohjeita.
6.7 WTF/kg
Itselläni on jossain vaiheessa tullut paha tapa tuijottaa liikaakin Garminia. Muistan vielä ajan kun minulla oli Polarin CS400 mittari niin fillari kulki mukavasti kun ei tullut mittaria tuijotettua. Silloin harvoin kun vilkaisin niin tuli yllätyttyä positiivisesti että onpas matka edistynyt hyvää vauhtia. Nyt on tullut kaiken näköistä ylikunto ja sydän ongelmaa. Tullut mieleen että tehomittarit on meikäläiselle ihan turhia. Voisi olla jopa hyväkin etten olisi tietoinen omista wateista.
Sent from my iPad using Tapatalk
On uusin Fast Talk Podcast kuuntelussa ja nyt kuulostaa vähän siltä, että se kynnyksien välimaasto saattaisikin olla taas ihan OK kestävyysharjoitteluun. Ja saadaan vedellä ostohousuja jalkaan kun pitää olla laktaattimittari.
https://www.fasttalklabs.com/fast-ta...wegian-method/
Kuten joku minua viisaampi jo muinoin sanoi, moni polku voi viedä samanlaiseen lopputulokseen.
6.7 WTF/kg
Laktaattien mittaus onkin sitten taas ihan oma maailmansa. Siinä on niin monta muuttujaa mikä vaikuttaa tulokseen, että harrastelijan ei kannata siihen rumbaan välttämättä lähteä.
Helpoin edelleen käydä testiprotokollan mukaisessa testissä.
Terv. valmentaja
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ite muistan nolkytluvun lopulta kun porukka osteli laktaattimittareita. En tiedä mitä ne niillä mittaustuloksilla tekivät, mutta paljon oli säätoä niiden laitteiden kanssa.
6.7 WTF/kg
Mutta treenatessa kondis muuttuu niin nopsaan, että siellä saisi ravata tosi tiheään. Sehän näissä pro äijien laktaattimittauksissa on kai ideana. "lactate guided training"
Omasta mielestäni harrastajalle riittää se pitkä testi tasateholla. Kyllä sen aerkin tuntee riittävän tarkasti siitäkin. Ja ennenkaikkea muutoksen.
Pitää vaan tunnustella sitä fiilistä, eikä tuijottaa liikaa sykettä.
Jos tulisi jokin tapa mitata laktaatti luotettavasti, edullisesti ja helposti kesken lenkin, niin olisihan tuota kiva seurata. Liikaa säätämistä ei jaksa.
Kirjanmerkit