^Täällä on "aina" ollut minusta oikein mainio (eli sekä viihdyttävä että opettavainen) ketju "Viimeisin kaatumisesi", mutta se on usein jäänyt ei-aktiiviseksi (enkä voi itseänikään kehua siitä että olisin sinne omat kaatumiseni raportoinut aina silloin kun niistä olisi mahdollisesti ollut jotain lukijoita huvittavaa tai ne olisivat voineet muistuttaa jostain pienestä mutta tärkeästä turvallisuustekijästä).

Anyway, yksi tapaus oli kun näin jo etäämpää että kelvin keskellä seisoi vanhempi naishenkilö naama oikealle sen näköisenä että katseli jotain. Tuumasin että ajamalla aivan vasenta laitaa turvaväliä olisi ihan riittävästi (enkä siksi nähnyt kellon soiton tai muun varoituksen aiheuttavan kuin tarpeettoman säikähdyksen tai pahimmassa tapauksessa edestakaisen poukkoilun). Juuri kun olin tulossa kohdalle, rouva - edes päätään kääntämättä - nosti kättään eli nykäisi hihnaa, jonka toisessa päässä oli vasemmalla viheralueella polvenkorkuisen pusikon takana piilossa ollut koira.

Ehdin vain ajatella että jos ajan päin hihnaa, käy huonosti joko rouvalle tai pikku karvaturrille, joten jarrutin niin sanotusti täysiä. Koska olin kuitenkin noudattanut niin sanottua oikeaa tilannenopeutta, pyörä pysähtyi noin kyynärän mitan ennen hihnaa - mutta vaikka reaktionopeuteni muuten olikin ollut kiitettävää luokkaa, se ei ollut riittänyt siihen että olisin irrottanut kengän polkimesta. Seuraus oli siis tyylipuhdas kaatuminen oikealle kyljelle.

Siitä olen edelleen ylpeä etten mitenkään korottanut ääntäni tai vastannut mitenkään kärkevästi, kun rouva sitten kysyi: "Sattuiko pahasti?"



Muista tien poikki viritetyistä flexiansoista olenkin - tähän saakka - selvinnyt kaatumatta, mutta mielipiteeni niistä ja niiden käyttäjistä on kieltämättä entisestään vahvistunut.



PS Voi bergele tätä etelärannikon säätä! Eilisen winter blissin - vaikkei se ehkä kestänytkään kovin monta tuntia - jälkeen tämänpäiväinen ja tällä viikolla luvassa oleva sää tuntuu erityisen ankealta.