Tiesuolojen ja muiden kemikaalien käyttö kevyen liikenteen väylillä

[JackOja]

Sepeliä väylille 100x mielummin. Itselle ei ole käyttöä sillekään koska käytän talvella talvirenkaita. Ymmärrän, että mummot ja muut tavispyörillään tarviivat liukkaudentorjuntaa. Silloin kun sille on oikeaa tarvetta. Nyt ei esimerkiksi ole.

[El-Carpaso]

Harjahiekotus toimii Turussa edelleen aivan järkkyhyvin. En käsitä miksi pitää lotrata suolan kanssa, kun on parempia vaihtoehtoja.

[Sivustakatsoja]

Muistelin mennyttä talvea ja pohdiskelin, että mun työmatkalle sattuu jopa kahdeksan eri tavoin ja eri vastuulle sattuvaa pätkää. Ei siinä juuri ole merkitystä miten joku yksittäinen pätkä on hinkattu, pahimman mukaan joutuu kuitenkin aina varautumaan, eikä se pahin edes ole sama pätkä.

Henkilökohtaisesti itse suosisin hammas- tai kampaterää, miksi sitä sitten kutsutaankin. Aika-ajoin jäätyneen loskan ja urien poistossa paras. Harjaus on paras silloin, kun lunta on tullut kevyesti ja sekin pakkaslunta.

[Puskis]

Harjahiekotus toimii Turussa edelleen aivan järkkyhyvin. En käsitä miksi pitää lotrata suolan kanssa, kun on parempia vaihtoehtoja.

Yli 90% ajasta varmaan noin. Eikä niitä suolauksia oikein voi perustella niillä poikkeuspäivillä, koska:

Muistelin mennyttä talvea ja pohdiskelin, että mun työmatkalle sattuu jopa kahdeksan eri tavoin ja eri vastuulle sattuvaa pätkää. Ei siinä juuri ole merkitystä miten joku yksittäinen pätkä on hinkattu, pahimman mukaan joutuu kuitenkin aina varautumaan, eikä se pahin edes ole sama pätkä.

[paaton]

Tämä suolauksesta mielensä pahoittaminen alkaa saamaan minusta jo koomisia piirteitä. Samalla toiset ja yllättäen myös samat henkilöt pahoittavat mielensä tappajasepelistä. Eli ilmeisesti talvella ei pitäisi pyrkiä liukkautta torjumaan mitenkään, paitsi tietysti auraamalla suurin lumi pois. Niin, ja tietysti investoimalla itse yhteen tai kahteen settiin nastarenkaita.

Kritisoijien mielestä suolaamisesta tien pinta kostuu/kastuu. Suomalaisen pyöräiljän olisi luullut tottuneen pyöräilemään kosteilla tai märillä pinnoilla (jotkut jopa hakevat niitä maastopyöräilystä). Joten tämän ei pitäisi olla ongelma. Sitten tämä suolan vaikutus kalustoon. Tämänkin foorumin sisällöstä iso osa on postauksia teknisistä ominaisuuksista ja niistä saa käsityksen, että osalle tuo osien vaihtaminen on ehkä jopa tärkeämpää kuin itse pyöräily. Eli onko niin vaikeaa vaihtaa/vaihdattaa mahdollisesti suolasta aiheutuneita vahinkoja. Joo, joo maksaa kyllä, mutta täällä saa myös käsityksen, että kyllä pyöräilyyn saa rahaa kulumaan.

En oikein tiedä oletko ajanut noilla suolatuilla pätkillä? Sehän on oikeasti ihan helvettiä. Ei kukaan pysty perustelamaan -15c pakkasta ja loskassa ajamista, kun toinen vaihtoehto olisi luminen ja jäinen pyörätie.
Suomalainen pyöräilijä ei vaan ole tottunut pyöräilemään KOVILLA pakkasilla loskassa. Nyt uudet eväät mahdollistavat tämän loskan jopa -30c keleissä. Eikö ole kivaa?

Tuon päälle vielä ruostunut voimansiirto ja esimerkiksi siinä täysjoustossa ne linkuston laakerit. Fillari pitäisi pestä heti ajon jälkeen, vaikka pakkasta on se -15c.
Oikeesti. Se tappajasepeli on jumalaista kamaa suolaan verrattuna.

[jalkkis]

Mulla olis periaatteessa helppo työmatka p-Helsingistä ihan ytimeen. Suolaus takaa, että en edes mieti pyörällä menemistä talvella.

Talvilenkeillä riittää muutama sata metriä suolapaskaa, niin se näkyy pyörässä lenkin jälkeen. Konttorilla ei ole huuhtelumahdollisuutta, vain pelkkä ulkoparkki. Ei kiitos.

[nure]

Mistähän se muuten johtuu että hesalaisilla pakkomielle suolaamiseen? Muistan kun joskus Mankku pakkasilla yhtä sohjoa kun suolaa ajettu reilusti...

[JohnnyBuzz]

Mistähän se muuten johtuu että hesalaisilla pakkomielle suolaamiseen? Muistan kun joskus Mankku pakkasilla yhtä sohjoa kun suolaa ajettu reilusti...

Ihan hirveetähän se on. Ehdottomasti mieluummin hiekkaa, mutta ihan paras olis hyvin aurattu lumipohjainen tie.

[nure]

Joskus tuntuu että tuo talvikunnossapito samankaltaista kuin moni muukin seikka nykyään, eikös ihmisillä itsellä ole mitään velvollisuuksia pysytellä pystyssä? Aina kaikki on vaan jonkun toisen vika ja vastuulla.

[uljaa]

Mä luulen että aika monella harrastajalla on vääristynyt käsitys millaisella kynnyksellä arkipyörää ruvetaan huoltamaan. Tai että se huolto olisi jotain muuta kuin että vie pyörän liikkeeseen kerran vuodessa tai parissa.

No jos ei huolla arkipyörää suolan jäljiltä heti keväällä, voi heittää hyvästit pyörälle.
Itsellä kävi niin, että työmatkagraveli jäi pelkän pesun jälkeen kevätteloille viime helmikuun lopussa, kun jäin vanhempainvapaalle.
Huhtikuun lopulla teki mieli lenkille ja otin pyörän ajoon. Vaihdoin kesäkiekot. Ketjut piti pilkkoa osiin, että sai uudet vaihdettua. Vaihtaja piti purkaa atomeiksi, putsata, uusia rissat ja rasvat.
Kammet irrotta, keskiö vaihtaa, ohjainlaakeri ja polkimet liottaa huolella.

No kesä meni hienosti, mutta viimeviikon pikatalven alkuun, ajattelin laittaa nastakiekot alle. Oli jäänyt tosiaan pelkkään pesuun huoltotoimet kevättalvella, niin sen verran oli takakiekon laakeri vetänyt ruosteeseen, että sormin ei jaksa pitää akselista kiinni jos kehästä koittaa pyöräyttää kiekon pyörimään. Eli siis hitsautunut täysin jumiin.
Aiemmin tällaista ei ole tapahtunut, mutta eipä ole ollut pakko ajaa harjasuolattua väylääkään ennen viimetalvea.

Joku voi sanoa, että oma vika, mutta kyllä tämä sen osoittaa, että arkikulkinekkin vaatii huomiota ja huolenpitoa jos aikoo sillä suolassa ajaa.
Kierrätysastiaan meni:
- Takakiekko
- Takapakka
- Vaihtajanrissan laakerit
- Keskiö
- Ketjut

Tavallista suurempaa huoltoa vaati:
- vaihtaja
- ohjainlaakeri
- polkimet

Jarrut ihme kyllä ei olleet moksiskaan. Palojen vaihdolla selvisi. viimeviikolla ajoin ne pari suolapäivää laajoja lisälenkkejä kierrellen ja osin jalkakäytävän puolella.
Työmatkapyöräily loppunee lumien tuloon, kun oikealla lumikelillä vaihtoehtoreitit jää latujen ja umpihangen valtaan. Ei houkuttele suolaloska niin tippaakaan.

[nure]

^No, aina löytyy jotain hyvää mitä Turussa ja ympärstössä ei ole tarvinut kokea. Sillosen työmatka ajokki huollettiin syksyllä ja seuraavan kerran keväällä renkaiden vaihdon yhteydessä, ketjuja satunnaisesti pyyhittiin ja voideltiin tarvittaessa. Oli jo käytettystä kasattu ja töiden päätyttyä meni vielä kaverille kaupaksi.

[Leewi]

No jos ei huolla arkipyörää suolan jäljiltä heti keväällä, voi heittää hyvästit pyörälle.
Itsellä kävi niin, että työmatkagraveli jäi pelkän pesun jälkeen kevätteloille viime helmikuun lopussa, kun jäin vanhempainvapaalle.
Huhtikuun lopulla teki mieli lenkille ja otin pyörän ajoon. Vaihdoin kesäkiekot. Ketjut piti pilkkoa osiin, että sai uudet vaihdettua. Vaihtaja piti purkaa atomeiksi, putsata, uusia rissat ja rasvat.
Kammet irrotta, keskiö vaihtaa, ohjainlaakeri ja polkimet liottaa huolella.

No kesä meni hienosti, mutta viimeviikon pikatalven alkuun, ajattelin laittaa nastakiekot alle. Oli jäänyt tosiaan pelkkään pesuun huoltotoimet kevättalvella, niin sen verran oli takakiekon laakeri vetänyt ruosteeseen, että sormin ei jaksa pitää akselista kiinni jos kehästä koittaa pyöräyttää kiekon pyörimään. Eli siis hitsautunut täysin jumiin.
Aiemmin tällaista ei ole tapahtunut, mutta eipä ole ollut pakko ajaa harjasuolattua väylääkään ennen viimetalvea.

Joku voi sanoa, että oma vika, mutta kyllä tämä sen osoittaa, että arkikulkinekkin vaatii huomiota ja huolenpitoa jos aikoo sillä suolassa ajaa.
Kierrätysastiaan meni:
- Takakiekko
- Takapakka
- Vaihtajanrissan laakerit
- Keskiö
- Ketjut

Tavallista suurempaa huoltoa vaati:
- vaihtaja
- ohjainlaakeri
- polkimet

Jarrut ihme kyllä ei olleet moksiskaan. Palojen vaihdolla selvisi. viimeviikolla ajoin ne pari suolapäivää laajoja lisälenkkejä kierrellen ja osin jalkakäytävän puolella.
Työmatkapyöräily loppunee lumien tuloon, kun oikealla lumikelillä vaihtoehtoreitit jää latujen ja umpihangen valtaan. Ei houkuttele suolaloska niin tippaakaan.

No jopas on. Edellisellä työmatkajuhdalla ajoin kymmenen vuotta, ketjuja pidän rasvassa ja tarvittaessa vaihdan ne ja/tai rattaat. Muuten tarpeen mukaan jotain, eli eipä juuri. Nykyisellä pyörällä ei tarvi edes renkaanvaihtoa, eli pelkkä ketjujen rasvaus ym riittää. Ajelen juurikin pahimmissa suolareiteissä. Ei tämä noin vaikeaa ole.

[Bndit]

Ihan hirveetähän se on. Ehdottomasti mieluummin hiekkaa, mutta ihan paras olis hyvin aurattu lumipohjainen tie.

Juurikin näin.

[Bndit]

No jopas on. Edellisellä työmatkajuhdalla ajoin kymmenen vuotta, ketjuja pidän rasvassa ja tarvittaessa vaihdan ne ja/tai rattaat. Muuten tarpeen mukaan jotain, eli eipä juuri. Nykyisellä pyörällä ei tarvi edes renkaanvaihtoa, eli pelkkä ketjujen rasvaus ym riittää. Ajelen juurikin pahimmissa suolareiteissä. Ei tämä noin vaikeaa ole.

Eli selvennyksenä: talvella lisäät vaan ketjuihin öljyä etkä pese pyörää koko talvena? Mikä pyörä pysyy ajokunnossa ja minkälaisesta työmatkasta puhutaan? Sinkula? Pelkkää suolattua asfalttibaanaa? Itsellä ei normityömatkalla ole suolaa kun tien ylityksissä ja vaimo taas ajaa suolabaanaa ja kyllä sen pyörä on aivan karmeassa kunnossa talven jälkeen verrattuna omaani vaikka mulla on pidempi työmatka.

[bike futurist]

Juurikin näin.

Ihan hirveetähän se on. Ehdottomasti mieluummin hiekkaa, mutta ihan paras olis hyvin aurattu lumipohjainen tie.

jos yhtään enemmän seilaa lämpötila nollan molemmilla puolilla, niin tuskimpa hirveän kauaa säilyy turvallisena tämmöinen: ne hiekat vaan valuu sinne lätäkön pohjalle ja jäätyy sinne sisään. Toki jossain oulussa tai syvemmällä lapissa voidaan ylläpitää priimakuntosia lumipohjaisia teitä, kun pysyy pakkasella

[nure]

^Samoilla linjoilla Leewin kanssa, talvella korkeintaan pyyhitään ja voidellaan mutta tosiaan en sen kummemmin suolausta ole huomannut haitaksi asti.

Itse ehdottomasti kannatan kunnon aurausta ja hiekoitusta mutta ihmisten täytyy silti ottaa vastuuta omasta pystyssä pysymisestä enemmän.

[Bndit]

jos yhtään enemmän seilaa lämpötila nollan molemmilla puolilla, niin tuskimpa hirveän kauaa säilyy turvallisena tämmöinen: ne hiekat vaan valuu sinne lätäkön pohjalle ja jäätyy sinne sisään. Toki jossain oulussa tai syvemmällä lapissa voidaan ylläpitää priimakuntosia lumipohjaisia teitä, kun pysyy pakkasella

Mun talviajo kommentit perustuu ihan empiiriseen päivittäisiin kokemuksiin talvisessa Helsingissä: suolaus on perseestä ja muut vaihtoehdot parempia.

[nure]

^Omat perustuu pelkästään henk.koht. kokemuksiin ja viimeisten vuosien lyhyehkö työmatka tapahtui kolmen kaupungin alueella oli kyllä mielenkiintoisia poikkeamia kelvien hoidossa.

Ja totta puhut, suolaus on syvältä ja pitäisi lailla kieltää!

[El-Carpaso]

Kun vaimo ajeli työmatkaa pääosin suolatuilla väylillä, niin kyllä sen pyörä aika karmeassa kunnossa oli. Ketjuja ja voimansiirtoja meni. Jos olisi halunnut pitää ketjut muun kuin oranssin värisenä, niin parhaimmillaan olisi saanut öljytä päivittäin. Mutta ei mulla ollut siihen joka päivä aikaa, niin olivat sitten ruosteessa.

[nure]

^Nuorempana "lainasin" silloisesta duunista teollisuus grafiittisprayn, oli ehdottomasti paras voiteluaine paskakeleihin. Koko talvi yhdellä voitelulla ja keväällä ketjut ja rattaat roskiin kun saanut rasvaa pois. Onneksi oli Shimano halpiksia joten ei montaa penniä tullut per kilometri hintaa.

[uljaa]

No jopas on. Edellisellä työmatkajuhdalla ajoin kymmenen vuotta, ketjuja pidän rasvassa ja tarvittaessa vaihdan ne ja/tai rattaat. Muuten tarpeen mukaan jotain, eli eipä juuri. Nykyisellä pyörällä ei tarvi edes renkaanvaihtoa, eli pelkkä ketjujen rasvaus ym riittää. Ajelen juurikin pahimmissa suolareiteissä. Ei tämä noin vaikeaa ole.

No virhehän oli siinä, että pesun jälkeen pyörä jäi parkkiin, mutta ilman suolakylpyä ei olis käyny noin. Konelaakerit ois ehkä selvinny tai olis selvinny laakerinvaihdolla, mutta shimanon irtokuulanavan kartiot oli syöpyny kuopille.

Ja se nyt on ihan huuhaata, etteikö auraamalla saisi huollettua pyöräteitä myös etelässä.
Onhan meillä paikallinen esimerkki: keskuspuiston pääväylä. Ihan priimaa koko talven todella maltillisella sepelöinnillä ja ilman liraustakaan suolaa.

Lähetetty minun SM-A525F laitteesta Tapatalkilla

[Zykkel]

No virhehän oli siinä, että pesun jälkeen pyörä jäi parkkiin, mutta ilman suolakylpyä ei olis käyny noin. Konelaakerit ois ehkä selvinny tai olis selvinny laakerinvaihdolla, mutta shimanon irtokuulanavan kartiot oli syöpyny kuopille.

Oman subjektiivisen kokemukseni mukaan teflon pohjainen rasva esim. Weldtite TF2 teflon voitelurasva 125ml - Suomen Urheilupyörä pysyy ja suojaa parhaiten juuri vanhan liiton irtokuula/kartio laakerit. Sitä laitan reippaasti, niin että pursuaa yli ja purseet pyyhin tärpätillä pois. Teflonrasva ei veteen liukene ja on jopa käsistä hankalaa ilman liuotinta poistaa. Ostin viime syksynä (2023) kahdet Shimanon navoilla olevat irtokuula/kartio kiekot ja vaihdoin heti uutena teflon rasvat laakereihin. Oli Shimano kyllä rasvaa säästellyt, ei ollut paljoa putsattavaa niin minimaalisesti oli rasvaa laitettu.

[uljaa]

Eikai mulla muuta rasvaa laakereihin oo ikinä ollutkaan. Ja rasvat oli sisällä kyllä ja reilusti.
Eikai kukaan lähde ajamaan puolikuivilla tehdasrasvatuilla ja ylikireälle vedetyillä navoilla?

Lähetetty minun SM-A525F laitteesta Tapatalkilla

[nure]

^^ Jossain vaiheessa Shimanon edullisemman pään navat kärsivät kyllä vakavasta rasvanpuutteesta. Onkohan nykyisissä parempi tilanne kun moiset jääneet vähälle käytölle.

[Sivustakatsoja]

Jos pyörää uitetaan aika-ajoin suolakylvyssä, niin kummat pultit laittaisit FM-jarrusatulan kiinnitykseen: ruostumattomat vai "fosfatoidut"?

Jarrupaloissa "retaining pin" saattaa myös olla hankala tapaus ja joissakin (halvemmissa) oleva sokka on parempi suolasohjopyöräilyyn.

[Zykkel]

^^Kyseessä on Deore tason FH-M525-A/HB-M525-A navat. Kun ei voi ilman avaamista varmasti tietää onko kunnolla rasvattu, niin vaikka ostaisi minkä tasoiset Shimanon irtokuula/kartio navat niin ainakin itse avaisin, tarkistaisin ja todennäköisesti samalla vaihtaisin teflonit sisälle. ^^^Todennäköisesti peruspyöräilijä ajaa niillä rasvoilla ja määrällä + kartioiden kireydellä mitä Shimano on sattunut niihin laittamaan/säätämään. Tuo yhdistelmä: Olematon määrä vaseliinia + ylikireät kartiot ovat huono yhdistelmä. Pas**ksi menee aika pienillä kilometreillä.

[Zykkel]

Jos pyörää uitetaan aika-ajoin suolakylvyssä, niin kummat pultit laittaisit FM-jarrusatulan kiinnitykseen: ruostumattomat vai "fosfatoidut"?

Jarrupaloissa "retaining pin" saattaa myös olla hankala tapaus ja joissakin (halvemmissa) oleva sokka on parempi suolasohjopyöräilyyn.

En pysty ottamaan kantaa kuin ruostumattomiin jarrusatulan pultteihin. Aikoinaan kahteen pyörään vaihdoin Haponkestävät A4-80 pultit. Hyvin on nyt parivuotta jo kestänyt. Kuin uudet. Näitä voi tilata Etran tiskiltä, vaikka vain yhden pultin. Tulee seuraavaksi päiväksi samaan Etran liikkeeseen noudettavaksi.
Etra Oy - Kuusiokoloruuvit DIN 912 / ISO 4762 A4-80

Edit. Jos Etrasta jarrusatulan pultit hakee, niin kannattaa laittaa samaan tilaukseen M6-A4 haponkestävät prikat/aluslevyt. Näitäkin saa tiskiltä tilattua vaikka vain yhden. Etra Oy - DIN 125 A4 M6/6,4 Aluslevy

[nure]

^Itse suosinut titaania, ei nekään pahan hintaisia ole.

[Leewi]

Eli selvennyksenä: talvella lisäät vaan ketjuihin öljyä etkä pese pyörää koko talvena? Mikä pyörä pysyy ajokunnossa ja minkälaisesta työmatkasta puhutaan? Sinkula? Pelkkää suolattua asfalttibaanaa? Itsellä ei normityömatkalla ole suolaa kun tien ylityksissä ja vaimo taas ajaa suolabaanaa ja kyllä sen pyörä on aivan karmeassa kunnossa talven jälkeen verrattuna omaani vaikka mulla on pidempi työmatka.

Näin juuri, en kyllä oikeastaan pese kesälläkään. Työmatka on jotain 4,5 km. Onhan se vähän karun näköinen ja tietenkin kunnon lokarit on. Edellinen pyörä pöllittiin 10 vuotiaana ja jotain reilusti yli 20tkm ajettuna, tää on liikkumisväline. 1x11 ja hydrojarrut, joskus pitää toki vaijeria rasvailla ja laakereiden antautuessa myös niitä.

[nure]

^ Faktahan on että tuollaisen "työkalun" hinkkaaminen suht turhaa touhua, jos tänään putsaat niin huomenna saattaa olla pahemmassa kunnossa.