Tässä on paljonkin perää. Jos voimatasoa mitataan jollain sellaisella mittarilla kuten vaikka penkkipunnerruksen tuloksella, vaikuttimia on niin paljon, että on lopulta vaikea erottaa mikä se todellinen tekijä tuloksen takana on. Hyvin usein johtopäätös kuitenkin on, että "olen vaan sellainen" on tekijä jota korostetaan liikaa. Genetiikalla on merkittävä vaikutus eri kykyihin ja meissä on eroja, mutta se ero korostuu päätelmissä usein väärin. Se on vähän kuin lause "painan niin paljon, koska ole isoluinen". Luuston paino kokonaispainosta on pieni ja luuston erojen vaikutus häviävän pieni. Kyllä se painoero tulee siitä mitä niiden luiden ympärille on kasvanut, ei niistä luista.

Aiemmin voimaharjoittelua tehneellä on montakin eri tekijää, jotka ovat eduksi. Kuten tuossa edellä jo mainittu yksi on taito jaksottaa ja rytmittää treenit sekä levätä niiden välillä. Taito syödä ja ravita on toinen. Nostotekniikka taas näkyy sekä itse liikkeen tekniikkana ja nosto-otteissa että lihasten aktivoinnissa (eli siinä "hermotuksessa"). Aiemmin nostanut myös yksinkertaisesti uskaltaa nostaa enemmän, itseluottamuksella on iso vaikutus.

Kun noita yhdistelee, lopputulema voi hyvinkin olla se, että aiemmin treenannut mutta geneettisesti "heikko" saavuttaa parempia tuloksia kuin geneettisesti optimaalinen mutta aloittelija.

On myös joitain mittareita, joilla voi osoittaa aiemman liikuntataustan suoran vaikutuksen ilman mitään geneettistä eroa. Esimerkkinä vaikka laihduttaminen: hyväkuntoisen on objetiivisesti helpompi laihduttaa kuin huonokuntoisen. Hyväkuntoinen yksinkertaisesti pystyy kuluttamaan enemmän. Jos hyvä kunto mahdollistaa tehollisen treenin 200W teholla, se kuluttaa väistämättä enemmän kuin 100W teholla tehty treeni, joka voi olla huonokuntoisen maksimisuoritus.

Tuon takia peruskunnon ero kumuloituu, ainakin siihen tiettyy pisteeseen asti, jossa edistyminen hidastuu tai loppuu. Hyväkuntoinen pystyy treenaamaan lujempaa, mikä aktivoi tehokkaammin, mikä nostaa kuntoa nopeammin ja mikä taas mahdollistaa kovemman treenin joka edelleen nostaa kuntoa. Jne.