
Alkujaan tämän lähetti
stenu
Tämä onkin itseasiassa mielenkiintoinen aihe, koska ihan yleisellä tasolla mun mielestä pyöräilystä on kehkeytynyt niin high-tech-kamarunkkaukseen ja ”kalustodouppaukseen” perustuva harrastus, että monenkinnäköiset kalustorajoitetut sarjat vois olla ihan tervetulleita. Ne tekisi pyöräilystä a) saavuttevampaa ja b) vaikka monen on sitä vaikea ehkä uskoa, niin myös hauskempaa, kun keskityttäisiin enemmän olennaiseen ja vähemmän siihen, mitä markkinointikoneistot milloinkin pakkosyöttää. Siinä mielessä se, että olisi edes niitä sinkulasarjoja, olisi itseasiassa edistystä.
Ihan vaan esimerkkinä: aatelkaapa, jos olisi vaikka täysjäykille maastopyörille tarkoitettu virallinen kilpasarja, ja vaikka vielä niin, että olisi kielletty kaikkien hiilikuituosien käyttö. Aloituskustannukset olisi ihan toista luokkaa kuin nykyään, ei tarvittaisi rakennettuja ratoja, jotta radoista saadaan kalustolle riittävän teknisiä jne jne. Tai jos olisi minkä vaan pyöräilyn ”jokkissarjoja”, jossa pyörille on määritetty hintakatto. Nykyisellään kalusto tekee ajamisesta koko ajan helpompaa ja helpompaa ja sitä myötä radoista pitää tehdä koko ajan vaan vaikeampia ja vaikeampia, minkä seurauksena taas kalustosta pitää tehdä parempaa ja parempaa. Loputon kierre ja joka kierros nostaa kalustokustannuksia. Samaan aikaan ihmetellään, että mistä saataisiin lisää harrastajia ja ennenkaikkea junnuja, kun niille ei ole tarjolla edes niitä valtion verotuella subventoituja työsuhdetäpäreitä, jotka on pitäneet huolen siitä, että pyöräkauppa on ylipäätänsä vielä käynyt.
Ootko tullut koskaan pohtineeksi, että millaiset kustannukset siitä nykyään syntyisi, jos esimerkiksi teidän junnu innostuisi pyöräilystä niin, että haluaisi alkaa kisaamaan tosissaan? Meidän junnujen eka sm-mitali ajettiin alumiinirunkoisella, vannejarrullisella ja hinnat alkaen alumiinikiekollisella Bianchilla eikä sen kanssa edes joutunut ihan hirveästi antamaan kalustotasoitusta. Sitä ennen oli ajettu koko perheen voimin mtb-maroja ties millä kalustolla jo monta vuotta. Siinä vaiheessa elämää, kun oma työura oli vielä tavallaan rakenteilla, asuntolaina päällä ja lapsia elätettävänä, ei meidän talous ainakaan olisi kestänyt kahden lapsen edes puhtaasti harrastusmielistä kilpapyöräilyä saatikka sitten oikeasti tulostavoitteellista kisaamista nykykalustolla.
Gravelilla olisi voinut olla potentiaalia kehittyä toisenlaiseen suuntaan, mutta nopeasti sekin kaupallistettiin ja valjastettiin pyöräfirmojen viime vuosien parhaaksi rahantekokoneeksi, joten liittyy myös aiheeseen.
Kirjanmerkit