Avautumista vaikeasta elämästä kevyen liikenteen väylillä vol 2.0

[Kuutio]

Ja Takamisakari: nyt yhteys sinne autoilijan liikennevakuutusyhtiöön.

Ylipäätään mitä tahansa tapahtuukaan moottoriajoneuvojen ollessa kyseessä, ottakaan aina yhteys vakuutusyhtiöön. Ihan sama minkä sortin vahinko, jos siinä vaan on moottorikäyttöinen ajoneuvo osapuolena. Jos sieltä ei heti korvauspäätöstä saa eli esim. tapaus käsitellään toisessa vakuutusyhtiössä, saat kuitenkin aina neuvot miten edetä asiassa. Niin "tyhmää" kysymystä ei olekaan, etteikö sitä kannata kysyä.

[MRe]

Ehkä tämä olisi enemminkin ihana hetki, mutta... Lähdin aamutuimaan liikkeelle, kevlillä hyvin hiljaista paitsi edelläni ajoi toinen pyöräilijä. Sain hänet hetken rauhallisen ajon jälkeen kiinni. Alikulkutunnelin jälkeen tasaiselle osuudelle päästyäni päätin lähteä hänestä reippaasti ohi. Reipas ohitus ja riittävän kauas eteen ennen kuin palasin takaisin kevlin oikeaan laitaan. Huomasin, että reippaasta vauhdista huolimatta ohittamani pyöräilijä olikin peesissä. Kiristin vähän lisää vauhtia ja ei, aikaisemmin minua hitaammin ajanut pyöräilijä oli sitkeästi yhä peesissä. Hetken mietittyä, laitoin ns. tallan tiskiin ja jysäytin pyöräni sellaiseen lentoon useamman sadan metrin ajaksi, että tuo peesaaja varmasti putoaisi. Ja niin ei sitten käynyt. Hänelle ei sitten näköjään passannut se, että nopeampi pyöräilijä ohittaa hänet. Totesin, että ohittamisesta provosoitunut pyöräilijä on nyt peesissäni ja on pyöräilijänä sitä lajia, että ei kannata enää itselläkään lisätä vauhtia, joten lopetin polkemisen kokonaan; antaa mennä ohi sitten. Hän tuli rinnalle ja kääntyikin sitten vasemmalle. Vasemmalla olisi ollut tarjolla sorapäällysteinen kevli, jonne hän jätti kääntymättä, mutta sen sijaan oikaisi liikenteenjakajan väärältä puolelta kadulle suoraan vastaantulijoiden kaistalle ja kohta kuului vain kolahdus, kun tämä tempoilija lensi jäisellä kadulla nurin. Yleensä tunnen empatiaa kaatuvaa pyöräilijää kohtaa ja käyn kysymässä miten kävi, mutta hänen kohdallaan olin (myönnän) lievästi vahingoniloinen. Eli kyllä mua vtuttaa, kun ohitan hitaammin ajavan pyöräilijän ja siitä provosoidutaan noin, että jäädään peesiin roikkumaan.

Mun täytyy nostaa käsi ylös virheen merkiksi ja myöntää, että olen joskus syyllistynyt vastaavaan: kun joku menee minusta ohi, niin lähden ajamaan peesissä. Usein kun ajaa yksin, niin sitä ajaa omissa mietteissään ja sitten kun saa eteen kirittäjän sitä ikään kuin herää ja lähtee ajamaan perässä.

Toisaalta jos peesaaja ajaa perässä, niin en tiedä mitä se sitten häiritsee? TMT:ssä on jo tullut tappio, joten siltäkin osin pitäisi olla hyvä mieli. Mutta veikkaan, että tässäkin on vähintään kahta koulukuntaa, jossa velominatin kannattajat ovat sillä linjalla, että tuollainen peesaaminen on yksiselitteisesti väärin.

[desperado?!]

^ Voi olla syytä täsmentää mitä tarkoittaa peesissä ajamisella.

Minulle spandeksina peesaaminen on ajamista 20 cm - etupyörän halkaisijan verran edellä ajavan takapyörästä, mutta ymmärrän hyvin että joku voi pitää fillarin tai kahdenkin mitan päässä seuraamisen peesaamisena.

(Jos ajan tai joudun ajamaan jonkun perässä, pyrin pitämään välimatkaa kahden fillarin mitan verran siksikin että tiedän lähempänä ajamisen joitakin häiritsevän. Jos välimatkan pitäminen alkaa tuntua minusta turhauttavalta, siirryn sivusuunnassa, jatkan omaa vauhtiani ja ohitan mikäli edellä ajava ei paranna vauhtiaan - mikä ei sekään ole aivan tavatonta. Silloin ei auta kuin siirtyä taas perässä ajajaksi, kilpasille en lähde.)

MRe:n lailla minullekin on sattunut niin että olen jostain syystä unohtunut hetkeksi ajamaan omaa normaalivauhtiani hitaammin ja silloin on voinut käydä niin että ohittajan - etenkin jos hän on hidastanut ohituksen suoritettuaan - näkökulmasta hän on kohdannut taas yhden ohituksesta provosoituneen fillaristin...


Kuution kuvaamassa tapauksessa on tietysti pieni teoreettinen mahdollisuus sillekin, että ohitettava on kokenut tuollaisen reippaalla vauhdilla tehdyn ohituksen ikään kuin kutsuksi mukaan leikkiin. Tosin silloin - ainakin maantiepyöräilijöiden kesken - leikin sääntöihin kuuluisi että ohitettava siirtyisi hetken peesattuaan vetäjän paikalle tai jopa tekisi samanlaisen "irtiotto-ohituksen" kuin Kuutiokin (ja johon Kuutio voisi tietysti vastata).

[navajokoira]

Tuo omista ajatuksista herääminen on tuttu ilmiö, mutta koomailusta suoraan toisen peesiin ei ehkä ole eniten kanssaliikkujassa luottamusta herättävä temppu.

[MRe]

Joo, totta. Kyllä mulla se pyörän-puolitoista verran on vähintään väliä edellä menevään. Lisäksi ajan hieman sivussa, eli varsinaista vetoapua ei ilmanvastuksen muodossa juurikaan tule. Enemmän sellainen psykologinen vaikutus.

[Hyötypolkija]

Ihan käsittämättömän lyhyitä "turvavälejä", varsinkin jos heräämisen jälkeen lähtee ohituksen jälkeen peesiin lupaa kysymättä. Pari pyörän mittaa ei ole lähelläkään riittävää väliä, jos edellä ajava ei ole peesaajaa sinne halunnut ja tiedä siitä. Ei ole ihan vaan pari kertaa, kun olen joutunut jarruttamaan yllättäen jonkun muun liikkujan yllättävän toikkaroinnin, oravan, peuran jne. vuoksi. Siinä jos olisi peesaaja parin pyöränmitan päässä, ei ehtisi tehdä yhtään mitään, kun jarrutan kunnolla. No onneksi yleensä niissä sattuu enemmän peesaajaan, mutta ei ihan aina.

Jossain ruuhkatilanteessa suht pienissä vauhdeissa tulee ajettua tuollaisella välillä, kun kyttää ohituspaikkaa, mutta silloin se on hyvin lyhytaikaista ja koko ajan on hermostunut olo, kun pitäisi kyllä tajuta, että se ei ole lähelläkään ok väliä.

[desperado?!]

^Jos sattuisit jarruttamaan yllättäen MRe:n tai minun ajaessa perässäsi, siinä kävisi korkeintaan niin että sujahtaisimme ohitsesi ja törmäisimme siihen peuraan tai ajaisimme sen oravan yli.

Todennäköisempää ehkä kuitenkin olisi että olisimme nähneet saman kuin sinäkin ja ehtineet regoida yhtä lailla, joten olisimme äkkipysähdyksenkin jälkeen saman etäisyyden päässä takapyörästäsi kuin ennen jarrutustasi.




Oli hivenen onnetonta että MRe erehtyi puhumaan peesaamisesta, koska se luo monille lukijoille niin vahvan mielikuvan edellä ajavan ajolinjaa tämän takarengasta tuijottaen seuraamisesta, etteivät he muunlaista perässä ajamista kykene sen jälkeen mielessään näkemään.

Minunkin olisi ehkä pitänyt täsmentää etten aja kahta fillarin mittaa lähempänä missään tilanteessa. Poislukien tietysti ne, joissa seistään punaisissa valoissa.



PS Jos Hyötypolkijan tapoihin kuuluu että hän joko hidastaa hetkeksi kasvattaakseen välimatkan riittävän suureksi tai nostaa vauhtiaan ja ohittaa, niin bravo! Ei minulla ole siihen mitään negatiivista sanottavaksi.

[Steve Baggy]

Kyllä jekkupeesaajat on hanurista. Liikenteessä kuuluu pitää turvavälit. Noita perään yrittäviä kyllä piisaa. Useimmat ei kyllä siinä pysy.

[jalkkis]

Tapasin parisen viikkoa sitten tuolla MRe:n reviirillä Länsimäentiellä la-aamun työmatkatempoiljan. Tulin itse Fazerilan/Campon suunnalta nokka kohti Itäväylää, ajokkina sähköpyörä. Siinä 200-300m ennen Mellunmäen metroasemaa n. 100m päässä edessäni kelville liittyy hybridipyöräilijä (toim huom., sadeaamu klo 8 mutta ei minkäänlaista valaisinta).

Saan sitä pikkuhiljaa kiinni vaikka alamäkeen mentiin. Kontulantien alituksen jälkeen olen jo sen verran lähellä ja kaverin nopeus ei tunnu niusevan, joten päätän polkaista ohi pitkälti moottorin avustusrajan ylittäneellä nopeudella, luokkaa 30km/h ja jatkan samaa vauhtia myötätuuleen (Polar sanoo nopeuden olleen n. 33) Tämähän mr. Tempolle käynyt vaan parin sadan metrin ajon jälkeen kaveri pukkaa oikealta puolelta ohi n. 1m raosta ja kääntyy sitten oikealle jollekin kelville n. 100m ohituksen jälkeen. Mulla nopeus edelleen about 30km/h.

Eikä siinä vielä kaikki. Jatkoin itse Itäväylän pohjoispuolta Itiksen suuntaan ja eikös se kaveri taas näy Kiviportintiellä. Ja ennen Kukkaniityntien liikenneympyrää kaveri ajaa autotietä pitkin ohi, taas kääntyäkseen liikenneympyrästä vasemmalle Itäväylän ali. Mun nopeus oli tuolloinkin päälle avustuksen, joku 27 ehkä.

Kiva, että saan tuottaa onnistumisen tunteita muille tielläliikkujille!

[Aakoo]

Nämä kisaajat ja peesaajat on ihan perseestä. Tieliikennelaissa on muistaakseni erikseen ihan kielletty ettei nopeutta saa nostaa tai muuten vaikeuttaa ohitusta. Aina välillä näitä hessuja tulee ensin selkä edellä vastaan ja sitten kun menee rinnalle niin alkaa yhtäkkiä jalkaa löytymään. Pumppu vaan pinnojen väliin tuollaisille. Joskus itsekin "herään ajamaan" kun joku ohittaa, mutta annan mennä ohi ja pidän 20-30m väliä jos lähden samaa tahtia ajamaan.

[desperado?!]

^ Minä puolestani en koskaan lähde ajamaan samaa vauhtia kuin minut ohittanut. Luulen että MRe:kin vain palaa ajamaan sitä samaa omaa vauhtiaan, jota oli ajanut ennen nukahtamistaan (tai juomapullosta hörppäämistä tjms).

[Steve Baggy]

Pari kertaa on menneenä kesänä ihan vaaratilannekin syntynyt tuollaisen kisaajan takia. Ei itselle mutta muille. Trikoot tuntuu noita erityisesti provosoivan. Ekalla kerralla olin gravel-lenkin loppusiirtymällä ja kohtuu rauhallista vauhtia ajelin kelviä ohittaen tuulipuvussa jonkinlaisella fitness-hybridillä polkeneen miehen. Tämähän siitä riemastui ja iski kantaan, jalkaa ei riittänyt kuitenkaan ohittamiseen. Olisin antanut mennä, jos olisi ohi mennyt. Siinä sitten roikkui imussa kunnes hidastin kelvillä olleiden pienten lasten takia niin tämä suhari näkee tilaisuutensa koittaneen ja iskee täydellä vauhdilla ohi vain 15-20cm päästä pikkulapsesta. Hieno suoritus. Toinen oli vähän vastaavaa, mutta nuorempi mies ja sähkömaasturilla. Hidastin punaisiin niin tämä hyökkää ohi ja vain autoilijan hereillä olo pelasti tämän sankarin päätymästä konepellille.

[desperado?!]

^ Minun vauhtini eivät varmasti ole lähelläkään sinun vauhtejasi, mutta lycraan minäkin usein pukeudun enkä senkään vuoksi aina ole välttynyt eriasteisilta peesaajilta. Olenkin ottanut tavaksi ajaa tämmöisen takana ajavan huomattuani ikään kuin olisin porukan vetomiehenä eli näytän merkit (enkä siis hidasta nostamatta ensin kättä ylös merkiksi).

Myönnettäköön että teen sen vain osaksi esiin nostamasi turvallisuusaspektin vuoksi: osin teen sen ihan puhtaasti mielenosoituksellisessa tarkoituksessa.

[The flying Chocobo]

Mulla on tapana antaa 'kuittaajan' mennä jos jalkaa sitten ohitustilanteessa löytyykin. Yleensä ajan lenkit etukäteen suunnitelulla speksillä jonka mukaan mennään. harmittaa kyllä jos joku jää peesiin eikä ilmoita. Oiskohan yksi kautta aikojen etukäteen sanonut että jos sopii niin jään peesiin - ja muistaakseni meni ohi jossain kohtaa ja sanoi että on hänen vuoronsa. Muutama on kyllä jälkeenpäin kiittänyt vetoavusta ilman että olen ollut aavistusta eneäämn tietoinen seuraajasta. Näin syksyllä voi peesaajaan yllättää mun kohdalla se, että nenäni vuotaa kylmässä ja tyhjentelen sitä sitten pitkin matkaa. En tietenkään silloin jos tietäisin jonkun olevan perässä...

[Marsusram]

Näin syksyllä voi peesaajaan yllättää mun kohdalla se, että nenäni vuotaa kylmässä ja tyhjentelen sitä sitten pitkin matkaa. En tietenkään silloin jos tietäisin jonkun olevan perässä...

Minulla tuo nenän auki puhallustarve on krooninen, joten on aika noloa jos joku salapeesaa.

[NiriNari]

Noita kohtaamistilanteiden ja ohitusten vaaratilanteita on tullut todistettua ihan ilman peesaamistakin, pelisilmä tuntuu puuttuvan etenkin vilkkaimmilla kelveillä. Mennään tuurilla siitä mistä mahdutaan jos mahdutaan.

Hauskin peesauskokemus oli kesällä kun pitkässä ylämäessä joku hybridipyöräilijä alkoi kisata. Itse en periaatteessa kisannut - etenkin kun tällä kunnolla jalat olivat jo aika muusia kolmen ja puolen tunnin pyörälenkin jälkeen - mutta seurasin perässä sopivan matkan päässä. Puolivälissä hybridi alkoi kurkkia olkansa yli, joko olisin pudonnut ja kun en ollut, alkoi lisätä vauhtia ja tempoa ihan jumalattomasti tangosta ja pyörä vaelsi sinikäyrää kelvin puolelta toiselle. Nauratti niin paljon että annoin kaverille siimaa ettei hän hyytyisi täysin ennen mäen lakea.

[JackOja]

...pyörä vaelsi sinikäyrää kelvin puolelta toiselle...

Miksi muuten etenkin hybridit tekee tuota? Geometrian joku ominaisuus?

[jalkkis]

Miksi muuten etenkin hybridit tekee tuota? Geometrian joku ominaisuus?

Polkijan ominaisuus? Tulee kenties tuulipuvun mukana?

[Smo]

Suolaa Larun sillalla. No ei kai siitä tarvisi avautua

[Nixuu]

Suolaa Larun sillalla. No ei kai siitä tarvisi avautua

Taas tuo jokavuotinen piina alkaa. Mielestäni suolaus pitäisi ehdottomasti lopettaa kelveillä ja baanoille jne. Siitä ei ole kuin haittaa. Nastarenkaat on sitä varten, että niitä käytetään talvella.

[Marsusram]

Aika monelle sillalle oli sepeliäkin jo kylvetty. Tuotteiden renkaantappavista ominaisuuksista ei vielä kokemusta.

[Lare]

Kas, Kipparlahdensilmukan ja Itäväylän rampin väistämissääntö on muuttunut. Saa nähdä miten autoilijat rekisteröi sen.

[Arosusi]

^ Miten on muuttunut?

[Lare]

Itäväylältä tulijoilla on nyt kolmio. Sillan alla ei ole enää Stop-merkkiä.

Lähetetty minun SM-G973F laitteesta Tapatalkilla

[Lare]

Avautumisia:

1. Eilen Laajasalo-Mellunmäki välillä kolme koiraa aloitti kohdatessa haukkumisen ja alkoi tempoa hihnassa kohti. Näistä yksi meinasi saada kuonon takakiekon pinnojen väliin. En ohittanut takaa näitä vaan nuo tulivat vastaan. Eikö koirille voi kouluttaa pyörän kohtaamista?

2. Laivalahdenkaaren pyöräkaista muuttui yllättäen asvaltista röpyläiseksi jääksi. Jäässä ollut ura käänsi eturenkaan kanttaria päin ja heitin puolivoltin nurmikolle. Tämän seurauksena korvake vääntyi.

Lähetetty minun SM-G973F laitteesta Tapatalkilla

[xubu]

Tuohon kakkoskohtaan: siellä on todella pahat kelit nyt. Ääliöt stadilla keksineet suolauksen jollakin v***n pääväylillä ja niiltä kun poikkeaa, niin käy kuin @Larelle.

[navajokoira]

Soitto häkeen ja puolisen tuntia 15 asteen pakkasessa keskustellen vaikeasta elämästä hankeen istumaan jääneen herran kanssa.

[Marsusram]

Tulisi kunnolla lunta, kun eivät muuten saa koneita liikkeelle. Taitaa 5cm olla liikkeellelähtökynnys. Vaikka niistä pienistä sateista kertyisikin ajan mittaa paksumpi pöpperökerros.
Eilen kävellessä tunsi miten ohut lumikerros luisti jään päällä, eihän auraamatta hiekoiteta, eikä vähää lunta aurata.
Nastat pitää nyt olla kumeissa ja kengissä jos aikoo pystyssä pysyä.

[AnttiWalker]

piti ajaa eilen Lauttasaaresta Hakaniemeen pikkujouluihin ja reittiopas näytti aivan kammoksuttavia matka-aikoja huomioimatta edes kauanko bussit seisoo liikenteen seassa. Vanhat työkaverit oli tullu omilla autoilla ja seissyt kolttelin mittasella pätkällä 45 minuuttia.

Yllättävää miten iso ero oli ajassa, kun rauhassa ajelin Hakaniemeen pyörällä.

valitettavaa vaan, että takastulomatkalla oli tiet sen verran hirveessä kunnossa, että tänään maataan sängyssä noidannuoli selässä kipulääkkeitä pää täynnä.

[AnttiWalker]

Ihan mielenkiinnosta, tuleeko koskaan tilannetta, kun kanssakäynti autoilijan kanssa johtaa kirosanoihin?


Mä väitän olevani kärsivällisemmästä päästä, mutta tänään meni kantokyvyn yli.