Pakkasessa -15C huudeilla töihin sutkuttaessa kahdentunnin matkaa pyörällä olen käyttänyt normi kypärän alla merinopipoa jossa on etuosassa windstopperia. Tämän alle olen vetänyt naaman suojaksi juurikin merino kommandopipon. Sellaisen jossa on yhden ison silmäaukon lisäksi pieni hengitysreikä suun kohdalla. Oliskohan ollut Svala merkkinen. Tuo on toiminut ihan hyvin vähän kylmemmilläkin keleillä kun vaan muistaa hengittää suun kautta siitä reiästä. Niin ja ihan normi ajolaseilla olen pärjännyt. Tuossa pitää vähän kiinnittää huomiota siihen että lasit ilmastoituu ajaessa kuitenkin ja että ulos hengitys ei pyörähdä silmille jolloin näkyvyys menee. Tuo ohut merino kommando on ollut yllättävän riittävä suoja poskipäille vaikka onkin ohut. Ilmeisesti ohjaa riittävästi viimaa pois iholta.

Kyllähän se talvipyöräily on taistelua kylmyyttä vastaan. Sormet ja varpaat on ollu ehkä se hankalin rajoittaja sen jäljeen kun sain tuon pään ja naaman suojauksen kohdilleen. Sormien osalta ratkaisuksi löysin tankohanskat ts. pogies joita käyttäessä riittää ihan vaan neulotut merinosormikkaat. Ohuilla sormikkailla on pärjänny kovillakin pakkasilla helposti. Varpaat olen saanut pysymään lämpimänä Laken talvikengissä sähkösukilla.