Juu, ei tuollainen voi olla kenellekään ongelma.Alkujaan tämän lähetti MRe
Moottoriturpa
Juu, ei tuollainen voi olla kenellekään ongelma.
Palstajyrä
Tai jos on tottunut suoraan, koska ei ole ajanut käyrällä, kannattaa käyrään tutustua.
Vakiovieras
Mohkkun kommenteille komppi. Itse ottaisin noilla tarpeilla gravelin, johon mahtuu 45-50mm kumit. Esim 45mm nappulakumilla ajaa hyvin soratiett, trailmapin vihretä polut ja taitava kukski pääosin keltaisetkin. Samalla pyörällä ajaa sitten pidemmätkin lenkit, eli helposti sinne 150-200km asti, kun suoratankoisella ajoasento ja ilmanvastuis alkaa olla vähän epäkäytännöllinen tuohon touhuun. Samoin rengastilavuus mahdollistaa nastarenkaat talvella ja graveleihin saa lokarit ja tarakat kiinni. Niin, tuollainen pyörähän minulla onkin työmatkoille, sorateille ja retkille.
Jos taas maastopyörä tuntuu luontevalta ja käyttö painottuisi enemmän poluille, eikä pidmmät sileän lenkit kiinnosta, niin jäykkäperämaaturia sitten.
Sähköåyörä on mielestäni hyvä siihen, että tarvitsee päästä hikoilematta töihin tai sitten haluaa maastossa kikkailla jotain, mihin ei kunto vielä anna myöten. Kivahan sellaisella on runtata, kun sähkön voimalla pystyy painamaan paikoista, mihin ei tottumaton lihasvoimalla uskoisi pääsevänsä.
Gravelin ja maaturin välimaastosta sitten suoratankoinen soratiepyörä. Edellisellä sivulla mainitlla Marinilla voisin itse kuvitella ajavani arkiajot ja kevyempiä alle 100km soratie- ja helpompia polkulenkkejä.
Palstajyrä
Kiitos komppauksista.
Soratiellä ajamiseen sellainen kommentti, että mielestäni 35-40 mm rengas on ihan ok siellä. Silloin, kun soratie on mielekäs ajettava, pinta on lähes asfaltin veroinen. Kuopat ja irtosora kierretään (yleensä vähintään raiteet on tiivispintaiset) ja vastalanatulla tai keväisen kelirikon pehmentämällä tiellä ei millään rengaskoolla ole mielekästä ajaa eli silloin lenkit suuntautuu muualle. Mutta jos renkaan leveyttä aletaan gravelissa kasvattaa soratien tai maastoajon ehdoilla, myös renkaan paino kasvaa ja sehän vie herkkyyttä pyörästä. Tässäkin on siis yksi kompromissi, jossa joutuu omia tarpeitaan punnitsemaan eli renkaan leveys ei ole yksiselitteisesti hyvä asia. Talvella toki leveys voi olla enemmän tarpeen kuin kesällä, joten tila haarukoissa ei välttämättä mene hukkaan.
Sähköpyöräilystä maastossa en mitään ymmärrä, joten siihen en ota kantaa. Työmatkoilla hikoilun takia oikein hyvä ratkaisu.
Moottoriturpa
^Itsellä oli yli 20vuoden väli ennen kuin siirryin takaisin maantietankoisiin ja sillä välillä kaikki lenkit, max. 200km ajoin suoratankoisella barendzeillä höystettynä ilman kummempaa kaipuuta muuhun. Kaikki on kiinni tottumuksesta ja mikä sopii itselle.
Vakiovieras
Juu, jos suoratankoinen tuntuu luontevalta, niin sellainen sitten, mutta ei droppitankoakaan kannata hyljeksiä. Ihan hyvin sillä ajaa ympäri vuoden.
Mohkkulta hyvä viesti vielä rengasleveyden vaikutuksista ja kompromisseista. 40mm on ihan hyvä soratierenkaan leveys ja varmaan optimi jos ajaa sorateitä ja asfalttia, mutta jos menee poluile, niin kaipaan vähän leveämpää. Omat nappulalliset Pirellin gravel M't ovat mitattuna 47mm leveäy ja mukavasti antaa syksyn märemmilläkin poluilla pitoa. Toki ilmatilavuus antaa myös mukavuutta. Mukavasti menee yli satasen maatielenkitkin jos ei jostain syystä, esim sepelin takia, halua maantiepyörää käyttää.
Aktiivijäsen
Ei toi droppitanko sen kummempaa totuttelua vaadi, ala-asennolla ei paljon tarvitse ajella jos ei halua. Huomattavasti kevyemmin menee kumminkin vastatuulessa ja ylämäessä kun etu-/täysjousto maastopyörä maastogumeilla. Itse olen koko ikäni ajanut pelkällä maastopyörällä ja muutama vuosi sitten kun ostin cyclocrossarin niin aukesi ihan uusi maailma. Mutta tilanteet elää ja nyt läskipyörän kautta paluu juurille eli jäykkäperä maasturiin ja sehän onkin mainio kampe noihin omiin täysjoustoihin verrattunaJa etenkin läskipyörään, sille oli aikansa ja paikkansa mutta ei tule ikävä.
Forumilordi
En minä ole tuosta käyrästä tangosta saanut mitään kiksejä, eli ei se mikään yleismaailmallinen totuus ole sen paremmuus.
Palstajyrä
Sitä minä edellisen sivun kommentissani yritin kahteen kertaan sanoa:
Vakiovieras
kipparasarvisissa cyclo on kyllä hyvä, paksut kumit ja lokasuojat kun laittaa niin monipuolinen laite kaikkiin ajoihin
Vakiovieras
No on siinä kiistattomia ja yleisesti tunnistettuja etuja suoratankoiseen verrattuna, kuten on suoratankoisessa myös käyrään tankoon verrattuna.
Droppitankoisessa ranteet ovat armollisemmassa asennossa pidemmille matkoille, ote on kapeampi eli noin hartioiden levyinen, asento on aerodynaamisempi ja lisäksi yleensä voit vaihdella kolmen eri otteen välillä. Suora tanko taas on paljon tasapainoisempi, joka korostuu poluilla/maastossa ja esim talvella. Se, kuinka paljon noille antaa painoarvoa, riippuu sitten siitä, millaista ajoa enimmäkseen ajaa ja ihan tottumuksista.
Veteraani
Rengastila on varmaan se rajoittavin tekijä. Graveleihinkin saa nykyään mahtumaan 2" renkaita, niin ei tarvitse talvirenkaiden takia maastopyörää hankkia.
Vakiovieras
On sitä stadin talvessa aina välillä kironnut gravelia ja miettinyt Unit X:ää työmatkakäyttöön, mutta muutama päivä tai viikko vuodessa, kun keli on ihan mahdoton.
edit. alla hyvä tarkennus omaan viestiini. Sutran renkata kyllä riittävät, mutta pahimmilla keleillä se maastopyörän geometria tekeisi touhusta vakaampaa
Aktiivijäsen
Itse en maastopyörällä aja talvella pelkästään renkaiden takia, vaan enemmän sen pyörän geon takia, jolla pienet lipsumiset ei aiheuta niin isoja sydämmentykytyksiä ja mahdolliset pannut on seivattavissa paremmin. Tämä toki siitäkin syystä että suurin osa talviajosta on kaupunkiympäristössä. Maanteillä asia varmaan kääntyisi gravelin suuntaan.
Nöösi
Kiitos tästä vastauksesta ja ajatuksista.
Se että olen tottunut tuohon jäykkäperä maastopyörään ja ajanut sillä omalla mittapuulla pitkiäkin lenkkejä ihan 40 kilometriäkin pelkkää pikitietä, puoltaa sinällään omissa ajatuksissa tuoreemmalla saman tyylisellä pyörällä jatkamista.
Mutta myös näillä pitkillä lenkeillä on miettinyt että olisiko meno kevyempää esim. gravelilla? Tulisiko poljettua useammin niitä 40km pitkiä lenkkejä?
Keräsin nyt muutaman gravelin 1500-2200€ haarukkaan sekä myös muutaman maastopyörän samaan hinta haitariin.
Ja jostain syystä kun nykyinen on Cube tuli katsottua saman merkin tuotteita lukuunottamatta yhtä joka vaikutti mielenkiintoiselta jostain syystä, hinta ja jos osista olen mitään oppinut ymmärtämään niin nekin ihan ok, sekä paino kiehtoi Radonissa vaikutti suht kevyeltä mitä näitä pyöriä katsellut.
Ja tuo hintahaitari on bike-discountissa bongattujen haitari samoista malleista, mutta laitoin tuohon valmistajan sivuille linkit.
Gravelit:
https://www.cube.eu/uk-en/cube-nuroa...n-n-red/580300
https://www.cube.eu/uk-en/cube-nuroa...n-black/680150
https://www.cube.eu/uk-en/cube-nuroa...n-black/580205
Jäykkäperät:
https://www.cube.eu/uk-en/cube-react...n-metal/516100
https://www.cube.eu/uk-en/cube-react...y-n-red/516300
https://www.radon-bikes.de/en/mounta...s-al-100-2023/
Tuosta nyt varmaan saa myös käsitystä minkä tyylisiä ja näköisiä (kun sekin on tietenkin yksi seikka mikä vaikuttaa ostopäätökseen) on tullut katseltua.
EDIT: Vielä tuli sellainen ajatus/kysymys osasarjoihin liittyen, että mitenkäs gravel maailmassa tuos eturatas? Maastopyörissä näyttää siirtyneen hyvin pitkälti yhden eturattaan käytäntöön, mutta gravel pyörissä nähnyt molempia. Kumpi parempi vai maku asia kun puhutaan gravelista?
Moottoriturpa
En lupaa, mutta uskoisin näin. Sikäli kun sinulla on sellainen tavoitetilakaan.
Käyttäkäämme poissulkutekniikkaa: 1) kahden eturattaan graveli heti ensimmäisenä hylkyyn 2) tarjotut maasturit eivät innosta millään tavalla 3) jäljelle jäävistä Nuroadeista valinta EX:n sekä C:62:n välillä helppo, tietenkin hiilaria eli C:62.Keräsin nyt muutaman gravelin 1500-2200€
Palstajyrä
Itse olen ajanut maasturilla vain n. 20 km maantiematkoja. En tiedä, paljonko tehontarpeessa eroa absoluuttisesti krossarilla ajamiseen on, edes renkaat ei ole minulla vertailukelpoiset. Vanhat Bontragerin 2,2x29 XR2 ja XR3 tuskin rullaavat maasturissani yhtä hyvin kuin krossarin 40x622 Schwalbet varsinkaan, jos maasturissa on maastoon sopivat rengaspaineet ja krossarissa tiellä käyttämäni 4 bar. Toisaalta maasturiinkin saa hyvin rullaavia ja kevyitä renkaita, mutta pistosuojaus jää silloin vaatimattomaksi.
Toinen asia on ilmanvastus, mutta tärkein on minusta ajotuntuma. Maasturissa keula joustaa lukittunakin hiukan sekä renkaat. Krossari on täsmällisemmän tuntuinen, vaikka ei silti hyvällä ajoalustalla ole epämiellyttävän kova. Ajoasento on luonteva tiellä tapahtuvaa pyörän hallintaa ajatellen. Polkeminen tässä ajoasennossa tuntuu tehokkaammalta kuin maasturissa. En tiedä, onko tuo vain tunne vai onko siinä jotain perääkin. Fiilispohjalta minä kuitenkin ajelen, joten se ratkaisee. Oma vaikutuksensa on käsieni jäykkyydellä. Kun annat käsiesi roikkua vapaasti, asettuu ne samaan asentoon kuin maantietangon ote eli peukalot suunnilleen eteenpäin. Suorassa tangossa joudut kääntämään käsiäsi 90 astetta sisäänpäin. Minulle jo tuo on mukavuustekijä pitkillä matkoilla. Toisaalta maastossa ajaminen on niin elävää, ettei tämä siellä ole ongelma ja onhan suoratankoisen hallinta aivan erilaista maastossa kuin käyrätankoisen pyörän hallinta.
Pyörän joustavuudesta voisi alkaa hifistellä enemmänkin, mutta kun joku perustelee rungon keskiöratkaisuakin polkemistehoon vaikuttavuudella, joustokeulan ja paksujen renkaiden merkitys taitaa olla aivan eri suuruusluokassa eli siinä, minkä ei-ammattilainenkin huomaa.
Eturattaassa kyse on mielestäni makuasiasta ja käyttötarpeesta. Joku kokee etuvaihtajan käytön ajamisen sujuvuutta heikentävänä, itselleni sillä ei ole merkitystä. 10 vuotta sitten eli ennen gravel-buumia cycloissa yleinen vaihteisto oli 3x9 tai 3x10. Tuo tarjoaa mahtavan laajan alueen välityksiä, ehkä jopa tarpeettoman laajan. Myöhemmin cyclojen ja ehkä gravelienkin hiukan liioitellusti sanottuna standardiksi muodostui 2x10 tai 2x11, jossa eturatas oli 36/46. Osassa pyöristä oli maantiepainotteisempi 34/50. Nykyään tosiaan yleinen on yksi eturatas ja laaja pakka takana.
Omassani on edessä 36/46 ja takana 36-12. Se on toimiva moneen käyttöön. Aluksi takana oli 32-11, mutta pykälää lyhyempi ykkönen teki ylämäistä mukavampia ja suurin vaihde on edelleen riittävän pitkä. Toisessa pyörässä on 3x-vaihteisto 26/36/44-36/11 ratastuksella ja siitäkin pidän. Satunnaiset maastot onnistuu ongelmitta ja suurin eturatas riittää tiellä ajettaessa, kun tavoitteena ei ole saavuttaa nopeusennätystä kylän suurimmassa alamäessä. Hyväkuntoiset kaverit ajaa satasen tiukan maantielenkin päätteeksikin isommat mäet 36-28 välityksillä, mutta itse olen terävämmässä mäessä tyytyväinen omaan välitykseeni. Työpäivän päätteeksi ajamani 50 km:n työmatkatemmon lopussa oli mäennyppylä, jonka olen jopa taluttanut. Käytän pyöriäni myös kauppamatkoilla, jolloin 2x9 kg laukkujen kanssa kevyistä välityksistä ei ole kertaakaan ollut haittaa.
En siis miettisi eturattaiden määrää, vaan sopivia välityksiä. Tarjoaako 1x-järjestelmä sellaista vai onko 2/3x parempi. Tosin 3x ei taida markkinoilta enää löytyä, mutta sehän sen viehätystä vaan parantaakin. Joku saattaa puhua 1x:n yksinkertaisuudesta, mutta minulla ei etuvaihtajan kanssa ole koskaan ollut ongelmia (sen jälkeen, kun toiseen pyörääni sen sain asennettua oikein). Ajaminenkaan ei takkua vaihtamisen takia. Oppihan poikanikin ajamaan maastopyörällään 3x9-vaihteistolla, vaikka tämä onkin ehkä väärä referenssi. Poika osaa käyttää nykyaikaista puhelintakin, minä en.
Ylipäätään pyörän valinta kannattaisi aloittaa speksien määrittelystä. Sen jälkeen on suht helppo löytää muutama vaihtoehto, joista valitset eniten miellyttävän, joka ei aiheuta välitöntä konkurssia tai avioeroa. Eri tyyppisten pyörien vertailu ei tässä vaiheessa johda kuin harhaan. Saatat ihastua johonkin pyörään (ihmismieli on tuntematon), vaikka se ei parhaalla tavalla vastaa tarpeitasi.
Vakiovieras
Itsellä yhden eturattaan raveli, sopii oikein hyvin, mutta jos ajaisin samalla pyörällä (ja toisilla kiekoilla) myös maantielenkkiä, niin ottaisin eturattaan. Kaikki nuo on varmasti hyviä, erilaisia eli eturatas ja kuitu-alu, eli niistä maun mukaan.
Aktiivijäsen
Makukysymyksiä. En itse noin raakasti rajaisi kaksirieskaisia graveleita pois.
Mä en itse maantiellä pysty tuohon 1x puuhaan. Jäätävät hypyt vaihteiden välillä niin siellä rasitusalueiden rajoilla ajelu on tosi veemäistä. Kadenssi on aina aivan liian nopea tai aivan liian hidas.
Paras olisi jos pääsisi kokeilemaan mikä maistuu. Jos ei ole kovin kokenut ja kova mäkikuski, niin 1x joko tulee jyrkemmissä mäissä äitiä ikävä tai nuo vaihteiden väliset hypyt korostuu. Tai sitten vaihteiden yläpää jää uupumaan kokonaan, mikä saattaa harmittaa jos filosofia on, ettei alamäissä lepäillä.
Moottoriturpa
NO, en kyllä vertaisi gravelia ja joustokeulaista keskenään. Ainoa verrokki olisi täysjäykkä maastopyörä.
Nöösi
Taas Mohkkulta melko tyhjentävä näkemys, mutta se mikä ehkä tarttui eniten tuossa kommentissa oli tuo kohta "...mutta tärkein on minusta ajotuntuma." johon seuraavassa tarkentava kysymys.
Eli ymmärsinkö tämän sanoman oikein? Että ensin pitäisi päättää kumpaa pyörä tyyppiä haluaa jonka jälkeen vasta ruveta miettimään speksejä sisältäen hinnan etc.
Ja juuri sanomaani viitaten, kannattaisi siis käydä ihan vaikka kokeilemassa kivijalka liikkeessä miltä se gravel ja uudemman geometrian (vs nykyinen vm.-12) maastopyörä tuntuu?
Tarkoitus ei tietenkään ollut verrata näitä kahta tyyppiä vaan tuoda julki se millaisia vaihtoehtoja on katsellut. Mutta toki verrata sitten taas graveleiden kesken sekä maastopyörien kesken.
Se on toki käynyt ilmi että gravel olisi se yleispyöräksi parempi vaihtoehto ainakin raadin mielestä.
Tuohon suuntaan ehkä hiukan kääntynyt omakin mielipide. Vaikka niin kuin todettu kokemusta ei tuosta tyypistä ole, vaan ainoastaan maastopyöristä ja niissäkin jäykkäperistä.
Pointteja myös maastopyörän puolesta oli tuossa aiemmin mm. talvikelit ja hallittavuus liukkailla. Vaikka todella harvoin tulee edes talvella ajettua pyörällä.
Rattaista kun oli myös nyt tuota keskustelua niin ilmeisesti makuasia, mutta molemmat toimivia ratkaisuja. Miten asian siis ymmärsin.
Palstajyrä
Kannattaa käydä tutustumassa erilaisiin vaihtoehtoihin, mutta niiden paremmuudesta ei kannata ennen sitä alkaa mielipidettä muodostaa tai pohtia sitä, olisiko krossari a parempi kuin krossari b.
Jos nykyinen Cube on sopivan kokoinen, jätä se ainakin kakkospyöräksi itsellesi. Ratkaisuusi voi vaikuttaa, mikä on tämän pariksi sopiva pyörä vs yrität pärjätä yhdellä pyörällä.
Vm. -12 Cubesta en mitään tiedä, mutta jos haluat omaksi iloksesi ajella maastossa, eiköhän tuo siihen hommaan kelpaa. Vaikka sitten päivitysten myötä. Rahaa päivityksiin palaa juuri sen verran kuin haluat, mutta lopputuloskin voi olla oikein hyvä. En jaksa uskoa, että uusimpien geometrian vaikutus ajettavuuteen on niin radikaali, ettei vanhalla olisi mielekästä ajella. Onhan niillä ennenkin ollut hauska ajaa ja kun ei kilpailla, ei mahdollisesti kasvaneilla ajonopeuksilla ole merkitystä. Sen mukaan maastossa ajetaan, mitä pyörä kuskilleen viestittää. Ei sen mukaan, miten joku toinen pyörä juuri siinä tilanteessa käyttäytyisi. Vanha 26 vaatii ehkä erilaisen ajotyylin ja soveltuu johonkin maastotyyppiin paremmin kuin johonkin toiseen kuin uusi loivakeulainen 29, mutta eihän se ole ongelma.
Tai sitten viilaat vanhasta pyörästä kaupunkikäyttöön sopivan ympärivuotisen yleispyörän. Tai ajat nykyisellä jonkin aikaa maastossa ja kypsyttelet ajatusta uudesta maasturista. Vaihtoehtoja on useita. Jopa se, ettet hanki nyt uutta pyörää, vaan jatkat vanhalla.
Lisäys nopean guuglettelun jälkeen: Jos 2012 Attentionissa on Shimanon 445 levyjarrut, niillä pärjää missä tahansa. Voimansiirtokin on vähintään Deore-tason osista tehty, joten jos se on ehjä, ylläpitohuolto ja mahdolliset kuluneiden osien korjaukset riittää. Tuon tason palikat toimii hienosti. Keula on mikä on ja tuon ikäisessä ehkä jo parhaat päivät nähnyt, joten n. 300 eurolla saa Saksasta hyvän ja suht kevyen ilmakeulan (RockShox Judy Gold). Tarvittaessa uudet renkaat vielä Continentalilta (yksi harvoista laadukkaista 26" valmistajista jäljellä ainakin jokin aika sitten), niin käsissä on oikein houkutteleva pyörä. Tätä ei uusien pyörien myyjien markkinahypetys mihinkään poista. Tuon tason osilla varustetun pyörän runko tuskin on aikanaan ollut mallisarjan alapäästä, joten potentiaalia pitäisi löytyä.
Vakiovieras
Jos ihan työmatkaa, arkiajoa ja vaikka alle 50km/2h lenkkejä, niin suoratankoinen gravel, vaikka se mainittu Marin, olisi varmaan maastopyörään tottuneelle paras. Tai sitten ei.
Itse etsin kolme vuotta sitten vähän samoilla spekseillä pyörää, mutta oma tausta ei ollut maastopyöräily enkä omistanut mastopyörää, vaan maantierengastettu cyclo oli lenkkipyöränä ja hybridi arkipyöränä. Jos tuo Marin olisi silloin ollut markkinoilla, olisin varmaan sen ostanut. Olin jo ostaa Surlyn suoratankoisen Bridge clubin, mutta kävin vielä koeajamassa Konan Sutra LTD:n (se edellinen vähän sporttisempi malli, ei nykyinen mörssäri). Tykästyin niin paljon, että ostin sitten. Droppitanko vähän arvellutti arkikäytössä, varsinkin talvien osalta, mutta koska droppitanko oli muuten ihan tuttu ja cyclollakin olin ajanut työmatkaa, myös vähälumisina talvina, niin otin riskin. Jos kokemus olisi olut vain suoratnkoisista pyöristä, tuskin olisin päätynyt tuohon, vaan varmaan siihen Surlyyn. Pyörän myötä käyttökin on ollut vähän erilaista kuin speksatessa ajattelin ja työmatkojen ja lyhyiden lähilenkkien lisäksi on tullut ajettua pidempiäkin lenkkejä, 100-140km matkatkin menee oikein kivasti. Kolme vuotta nyt tykitellyt tuolla ympärivuotiset työmatkat, arkiajot ja yllättävän paljon lenkkiäkin. Polkuja olisi varmaan Surlyllä tai unit X.llä tullut ajettua vähän enemmän, mutta niillekin innoistuin viime vuonna tuolla Sutralla.
Vaikka kokemusta oli cyclon kautta droppitangoista, niin silti se mielipide oli aluksi niitä vastaan ja kävin Sutran ajamassa lähinnä sen takia, että naapuriliikkeessä oli ja Surlyä olisi pitänyt mennä Turkuun ihmettelemään. omalla lopullisella listalla oli lopulta pari suoratankoista ja Sutra ja vasta koeajon jälkeen se päätös tuli.
Yöhöpisijä
^Miksi suora? Vuosikymmeniä maastureilla ja hybrideillä, välillä jopa muinaisilla painavilla kippurateräsromuilla kitkuttelun jälkeen cyclo avasi ihan uuden sivun omissa pyöräilyissä ja sitten gravel vähän monipuolisti vielä sitä. Aloituksen ajoprofiilista jo ihan selvä että joku gravel olis passelein. Vanhalla maasturilla voi hoitaa maastoajot ja gravel kyllä kulkee aika hyvin helpommilla poluilla.
Veteraani
Onnelinen se, joka voi pitää yhtä useampaa, kuulun joukkoon, kaksi maantietankoista ja yksi suoratankoinen. Kaksi noista ympäri vuoden ajossa nastoineen. Välitykset, ajoasento, säädöt optimaaliset, hipotavaraa eivät ole, mutta ilo nousta päälle ajamaan.
Kypsyttely on vienyt aikansa, samoin malttia toivotan alkuperäiselle kysyjälle, kypsyttelyaika on mukavaakin.
Moottoriturpa
Joka tapauksessa kannattaa päättää pian tai saat pyörän vasta loppukesästä...
Palstajyrä
Päätös kannattaa tehdä sitten, kun ajatus sopivasta on kirkastunut. Mitään kiirettä ei ole, kun nykyinen pyörä on olemassa.
Vakiovieras
Joku pyörä alle vaan ja ajamaan, niin ne omat mielihalut selvinnee paremmin. -12 vuoden Cuben jäykkäperä on ihan eri pyörä kuin moderni jäykkäperä, jolla maastossa ajaessa ei tarvitse joka välissä pelätä sarvien yli lentämistä. Kaverilla alkoi ja loppui tuon vuden Cubella maastoharrastus melko nopeasti.
Modernilla jäykkäperällä voisi innostua maastoajosta ihan uudella tavalla kuten itselle kävin. Toki olin -12 vuoden Trekin X-Caliberista luopunut jo aikoja sitten ja ajanut onnelisena maantietä ja soraa.
Toki, jos se sora ja maantienlaita kiinnostaa niin gravelia alle ja katsomaan innostuuko.
Teoriassa Genesis Vagabond (olen omistanut) tai Nordest Kutxo (en ole kokeillut) tyyppisellä ratkaisulla maasto onnistunee lähes yhtä hyvin kuin Cubellakin. Silloin toki se maantienlaita ja sora kärsii. Eli löhtökohtaisesti pyrkisin välttämään liian isoja kompromissejä valitset mitä tahansa. Itsellä toki jonkinlainen pyöräongelma tämän seurauksena
Moottoriturpa
^Tuollaiset OTB:t pitkälti kuskista kiinni eikä pyörästä, niin ainakin itse olen vuosikymmenien aikana todennut.
Veteraani
Vuonna 2010 totesin miten vanhassa 26" kiekoilla varustetuissa on OTB - herkkyys maastossa selvästi korkeampi kuin uudessa 29" kiekoilla. Sittemmin myös loiventuneet keulakulmat ja runkojen piteneminen ovat vähentäneet OTB -herkkyyttä.
Vanhat 26" -pyörät ovat edelleen kevyitä ja ketteriä, yleispyöräksi mainioita.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit