Projekti on nyt ajokunnossa ja ensimmäiset pyörityslenkit ajett
Maalit on hankittu stardustcolors.com saitilta.
Kiekot vaihtuvat vielä 2022 aikana 46 mm profiilin hiilikuitukiekkoihin, painoa lähtee pois noin 400-500 g ja laitoksen epäsovinnaisuus kasvaa merkittävästi.
HIGHTLIGHT-asioita, joita satunnainen tarkkailija ei varmaan koskaan huomaa:
- Jarrrukahvojen muotoilu noudattaa samaa muotokieltä kuin stemmi.
- Jarruvaijerit menevät tangon sisällä ja takajarruvaijeri myös rungon sisällä. Vintageretroteräsmankelissa.
- Pullotelineiden kiinnityspultit ja satulatolpan kiristyspultti ovat kupukantaisia, koska sylinterikantaiset sattuivat silmään.
Kaikki ei kuitenkaan ja tietenkään ole aivan honky-tonky,
nämä on pielessä:
- Stemmi ja ohjaustanko eivät sovi oikein hyvin yhteen, tanko pyrki pyörimään päivän ensimmäisellä pyrähdyksellä. Nyt iltapäivän lenkillä se jo pysyi karhennusten ja hieman isomman kiinnitysmomentin (14 Nm) jälkeen paikallaan... silti 100 % luottoa ei tuohon vielä ole.
- Jarruvaijerien ulostulot tangon sisältä laitoin tyhmästi (kyllä, vaijerit menee tangon sisällä), vaijerit tekevät jotensakin luonnottomat kaaret tuossa keulassa. Ideana mulla oli, että laitan vaijerit siten, että eivät hankaa emäputkeen ja se kyllä sinänsä toimii, mutta näyttää melko karsealta. Korjaan samalla, kun kokeilen toista tankoa (josta juuri tuli Italiasta ilmoitus, että on viimeinkin lähetetty).
- Pullotelineet on vaihdettava. Nuo Eliten Ciussit ei näytä hyvältä, eikä ne edes pidä pulloa tukevasti paikallaan. Tilasin Elite Moreo Inoxit tilalle, saa nähdä onko ne pätevämmät.
YHTEENVETO
Hintaa maaleille kertyi melkein 300 €, osille reilu 250 €. Tähän sitten päälle vielä asentamattomat uudet renkaat, kiekot (765 € !) ja se toinen tanko, niin voi miettiä onko projekti millään järkevällä kriteerillä kannattava? Vastaus on tietysti negatiivinen, mutta: kaupasta ei saa tällaisia virityksiä, käsillä itse tekeminen on palkitsevaa ja tämän päivän säätö- ja testilenkillä fiilikset oli niin hyvät kuin nyt "uudella pyörällä" ajaessa ylipäänsä voi olla. Kitkavaihtajat yhdistettynä moderniin vaihdeskaalaan (50/34 edessä, 11/32 takana) tuntuu toimivan näissä vuoristonousuissa ja -laskuissa aivan loistavasti, vaihtotapahtuma on "manuaalinen" ja suora, opettelua ja pois oppimista. Eroa indeksoituihin "briftereihin" voisi verrata automaailmassa manuaalilaatikon ja nappivaihteisen väliseen eroon.
Olen siis tosi tyytyväinen hommaan ja aloittaisin heti uudestaan, jos olisi yhtä selkeä visio ja kohde jostakin aivan toisenlaisesta laitteesta. Päivittelen tämänkin edistymisiä vielä jutun jatkoksi, jahka homma etenee tai taantuu johonkin suuntaan. Kommentteja puolesta ja vastaan luen mielelläni.
Kirjanmerkit