Aika monissa tilanteissa näissä on tietynlainen perspektiivivirhe, jonka huomasin ohjaavani omaa käyttäytymistäni ja kun siitä pääsin pois, helpottui oma elämäni huomattavasti.
Niin pyöräilijälle kuin autoilijallekin se toinen siinä (väärin)kommunikoinnin tai kommunikoimattomuuden päässä on vai 'autoilija', 'pyöräilijä' tai 'jalankulkija'. Se näyttäytyy niin, että 'autoilija' jää antamaan tietä. Ei havaita, että se olikin autoileva yksilö. Entäpä kun juuri se kyseinen yksilö tajusikin mokansa eikä enää mokaile? Seuraavalle saattaa käydä samoin, mutta 'pyöräilijä' ei tätä muutosta havainnut enää vaan seuraava 'autoilija' taas antaa tietä väärässä kohdassa.
Aivan sama voi olla haahuilevien 'jalankulkijoiden' kanssa. Entäpä jos se yksi tietty yksilö, jolle jouduit soittamaan kelloa, tajusi mokansa kävellä keskellä kelviä ja korjasi käyttäytymistään. 'Pyöräilijä' ei sitä enää havainnut myöhemmin, koska tilanne ja 'pyöräilijäkin' meni jo.
Kun tiedostaa, että siellä vastapäätä on aina yksilö, joka saattoi ottaa opikseen tilanteesta, selvenee oman pään sisäinen sapetus huomattavasti.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Kirjanmerkit