Samikset!Alkujaan tämän lähetti Kampinalle
Moottoriturpa
Samikset!
Forumilordi
^saatan perustaa ”wannabe cycling club finland”:iin ”losers”-alajaoston. Pitäiskö teettää ajopaita?
Vakiovieras
En usko. En millään. Onko Stravassa tai ruutuvihossa?
They said it couldn't be done. So I didn't do it.
Veteraani
Yhden valokuvakokoelmani olen museolle myynyt, rahoilla sain ostettua täysjouston.
I väntan på ännu dåligare tidet
No tarvii tunnustaa että kyllä, ainakin hetkittäin. Koulukiusattuna ja sittemmin työttömänä ollessani oli erittäin tärkeää että edes jossaan onnistui; kokonaisuudessaan olen kyllä erittäin epäonnistunut tapaus.
Ja kyllä se noissa paremmissakin piireissä hopee harmittaa...
Suurtietäjä
Sama juttu, mutta en tiedä onko se aina iloinen asia. Vaimo ei tykännyt pelata mun kanssa lautapelejä, kun en kuulemma yrittänyt tosissani.
Minulle se pelin voittaminen oli ihan yhdentekevä juttu, se itse pelaaminen oli mukavampaa. Vähän kun mun Tahko-ajelut, huoltopaikoilla tuli istuskeltua ja nautittua tunnelmasta. Ja kun kymmenes Tahko tuli täyteen niin piti syödä vohveleita ennätysmäärä, entinen oli 17. Söin 20 vohvelipalaa. Taisin istuskella kolmisen varttia siinä huollossa. Yhdenkään Tahkon tai muun pyöräkisan ajoaikaa tai sijoitusta en muista, sillä ei ole mitään väliä. Se tunnelma oli paljon tärkeämpi asia.
Onneksi kisa-ajat on kaukana takanapäin. Nyt on voittoa jo kun ylipäätään lähtee ajelemaan, mukavinta on jos lenkkiin yhdistää vaikka marjanpoimintaa tai luontohavaintoja, ja mukana eväät.
Enää ei ole pakko olla missään paras ( no kun ei muutenkaan pysty..), ja vaikka sitä on tietysti kiva saada positiivista palautetta (nukke)kuvista, niin sitä tietää itsekin onko kuva onnistunut.
Ja just tuli tietoa että "kututalkoot" alkaa taas jo parin viikon kuluttua, talkoot on ollu hyväksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, sekä sosiaalisesti. Vaikka se lähteminen on aina vaikeeta ja jännittää.
Vakiovieras
Sama täällä. No OK, eihän se voitto pahalta tunnu vaikkapa perheporukassa paskahousua pelatessa, mutta eipä tappiokaan kirpaise.
edit: Topikkiin liittyen, on kyllä lantulle terveellistä kunnianhimon ja kilpailuhengen puuttuminen: stressi on melko tuntematon vieras meidän huushollissa. Päänuppia voi kuormittaa vapaa-ajalla itse valitsemallaan tavalla, niin kuin kroppaakin, eikä siitäkään tule otettua paineita.
Jäsen
Itse en osaa tuota täydellistä kilpailuhenkisyyden puuttumistä nähdä oikein mitenkään hyvänä asiana. Elämä kuitenkin jatkuvaa kilpailua opiskelupaikasta, työpaikasta, kumppanista, asunnosta yms. Jos tavote on alusta asti olla vain keskisnkertainen niin jotenkin kuulostaa masentavalta ettei ole yhtään kunnianhimoa tai tavotteita. Enkä tällä tarkoita, että keskinkertaisuudessa olisi mitään pahaa mutta voisi sitä edes tavoitella jotain enemmän ja näkisi sitten mihin kyvyt,motivaatio ja lahjakkuus riittää
Jäsen
Hah! Olen varmaan keskinkertainen mitättömyys, koska ainakaan nuo mainitut eivät ole mielestäni mua koskaan koskettaneet.
Tässä iässä ihan onnellinen keskinkertainen mitättömyys, palkka riittää asumiseen, ruokaan ja hemin bensaan.
No mä olen koko ikäni jännittäny vähän kaikkea; kouluun meno ( siis joka kerta), tietysti kaikki kisat, nyt töihin meno, lenkille lähtö, kututalkoisiin meno - jos jättäisin tekemättä tai menemättä niin paljosta kivasta olisin jääny ja jäisin paitsi. Reippaasti mennään vaikka jännittääkin. Jännitys on myös merkki siitä että asia on tärkeä.
Ja sitten on sekin taito että osaa asettaa itselleen ehkä kovat mutta kuitenkin realistiset tavoitteet; Suomen mestaruudet tuli vähän lenkkeilyn sivutuotteena ja Suomen mestaruudet oli tavoitteena. Se riitti, en olisi ollut valmis semmoisee harjoitteluun mitä MM-tasolla. Samoin koulussa, ja lääketieteellisessä se tavoite oli sitten että - valmistun. Olisin ehkä halunnut erikoislääkäriksi, mutta jo tämä peruskoulutus oli niin vaikeeta ja ihan äärirajoillani ponnistelin, että ei.
Kesti pitkään, siis vuoteen 2017 että enää ylipäätään luin mitään kun olin kouluissa saanut siittä lukemisesta niin tarpeeksi.
Jäsen
No tuo on se tärkein asia loppupeleissä.
Mittauslajeissa se on karua, mutta arvostelulajeissa se on ihan toisin - Paikallislehden kuvakisoissa se voittajakuva on aina jotain että pikkulapsi esittää ( ja lavastettu ikäänkuin olisi sattumanvarainen tilanne..) luontokuvausta harrastin aikoinani, kuvasin oravia mutta tämä laji, luontokuvaus on niin vaativa että harrastelija saa pysyä poissa kuvakisoista.
Nukkekuvaus on mun juttu, ja kesti pitkään että olen tyytyväinen jos saan omasta mielestäni hyvän kuvan, niin se on hyvä, kriteerit on aika korkealla. Ja laittelen kuviani suomalaiselle nukkefoorumille sekä kv W-clubin foorumille.
Ja mitenkähän tämä nyt terveyteen liittyy...no ehkä mielenterveyteen sitten, itsetuntoon ja oman työn arvostukseen.
Mulla ei ole kunnianhimoa, mutta panostan kyllä asioihin, joista sytyn. Mun elämäni ei ole ollut jatkuvaa kilpailua, oikeastaan kilpailua on ollut varsin vähän.
Aktiivijäsen
Minä ainakin olen — isolla marginaalilla — kaikkein vähiten kilpailuhenkinen.
Aktiivijäsen
Kilpailuhenkisyyden totaalinen puuttuminen taitaa olla fiktiota. Eräs ilmoitti tässä ketjussa, että ei omaa mitään kilpailuviettiä. Kuitenkin musiikkitopiikissa on kilpailuttanut erään yhtyeen tuotannon ja ilmoittaa voitonriemuisena "parhaasta levystä". Kyllä siellä kilpailuvimma asuu. Jäänyt jostain nimeltä mainitsemattomasta syystä käsittämättä henkilöltä.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Jäsen
Kilpailussa tärkeintä ei ole vain voitto, vaan vastustajan nöyryytys.
Kunnianhimoinen tavoitteeni on poistaa maailmasta sodat ja ajaa nurmikko.
Forumilordi
^Aloittaisin tuosta sotien poistosta, niin saattaa jopa tulla valmista.
Aktiivijäsen
Oman väsymyksen takaa löytyi ehkä ihan fyysinen syykin: alhainen varastorauta eli ferritiini. hB on ollut jo vuosikymmenen hyvä, mutta nähtävästi silti mulla on anemia. Painokin päässyt salakavalasti nousemaan, kun ei ole jaksanut liikkua yhtä paljon kuin ennen ja ehkä yrittänyt sokerista saada energiaa. Toivotaan, että nyt rautalisällä korjaantuu. Tämä on ihan mölliä elämää tälläinen, että 30 km lenkki on vähän sellainen maksimisuorite, josta pitää toipua päivän verran.
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Jäsen
^Hyvä että tuonkin puute löytynyt.
Itseltä vei vedon pois b12 vitamiinin puutos ja vei uudestaankin, kun ei 3kk välein saatava pistos riittänyt.
Tk lääkäreissä itsellä käyny hyvä tuuri, kun ei ole ollut kuin hyviä kaikki. Kaikki ottaneet aina homman vakavasti ja joskus tutkittu okein urakallakin. Hyvin jääny mieleen erään lääkärin toteamus, kun monettakohan kertaa jo saman vian takia menin hänen tykö niin sanoi että hän on jo vapaallakin miettinyt mikä minua oikein vaivaa, että saataisi ukko taas iskuun...kyllä sekin vika ajan kanssa löytyi.
Älä itke ruma lapsi, ota rusina.
Suurtietäjä
Poitsun pituuskasvua tuossa mittailin, niin samalla innostuin omaakin pituutta mittaamaan. Aamulla kun mittasin niin pituus oli entisellään, 184 cm. Mutta sitten illalla enää 182, vaikka kuinka yritti ryhtiä vetää.
Tiedän että päivän aikana pituus "painuu kasaan" mutta että 2 cm. Kuulostaa aika paljolta, jos se pelkästään selän välilevyistä tulee.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Jäsen
Virtsaumpi iski. Saattaisko tuollainen liittyä satulaan ? Muuten mielenkiintoinen juttu, että jos rakossa on jotain kiinteämpää kuten hyytynyttä verta, kiteitä tms., niin kyseinen materiaali tukkii poistoaukon suuta silloin, kun seisot tai istut, mutta ei selin makuulla oltaessa. Virtsaummen voisi siten laukaista ilman päivystykseen menoa heittäytymällä selälleen kylppärin lattialle, nurmikolle tms. ja antamalla mennä. Ei vaan tullut mieleen ajoissa. Hoksasin tuon itse nyt, kun on letku hepissä ja pussi housun vyötäröllä. Samanlailla se tukkii letkun kanssakin. Viisaampi olla siis selällään. Joten: Miksi tässä yhteydessä puhutaan vain eturauhasen höyläämisestä, jos ongelmana on irtoaines rakossa ?
Aktiivijäsen
Enterorokko tuli lapsen tarhasta. En suosittele.
jos nyt silmän sidekalvon tulehdus mikä tuli ensin flunssan päälle ei ole kiva niin näiden [lisää kirosana]sti kutiavien pattien kanssa menee totaalisesti hermo.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Vakiovieras
Tuo enterorokko ollut oli kyllä v.... tauti,jalkapohjat kuin tulessa muutenkin kutina ilkeää mutta vyöruusu vie kyllä voiton kun ollut nimi kyllä aukeaa.Nyt ollut flimmeri päällä uutta rytmiä 4 kertaa yritetty viikon välein.Ei ntaida onnistua joten jäänee lopulliseksi rytmiksi,minkäs teet näillä mennään.
Vakiovieras
Viime kesänä tuo sama. (Osa)Syynä todennäköisesti se, että olen käynyt aktiivisesti verenluovutuksessa 3-4 krt/v. Rautaa syönyt sen jälkeen ja Hb oli aina kunnossa, niin eipä tullut tällaista arvattua.
Palstajyrä
^ Matala ferritiinitaso vai väsymys tai siis molemmat?
Verenluovutusten tiheys epäilemättä on ollut syy mataliin rauta-arvoihin, mutta jos ei ole kärsinyt oireista, joudutaan kysymään onko silloin puutetta.
Isojen kansainvälisten verenluovuttajatutkimusten ja FinDonor-tutkimuksen löydösten perusteella luovuttajien elämänlaatu ei näytä olevan riippuvainen ferritiiniarvosta. Verrattaessa verenluovuttajaryhmää, jolla on matala ferritiini siihen ryhmään, jolla ferritiini on normaali, ei ryhmien välillä ole havaittu eroa yleisessä elämänlaadussa tai vakavien oireiden esiintymisessä.
Matalien rauta-arvojen merkityksen ymmärtäminen itsensä terveeksi kokevilla luovuttajilla vaatii vielä lisää kansainvälisiä tutkimuksia; vielä ei tarkkaan tiedetä mikä sen merkitys on yksilötasolla terveeksi itsensä kokevilla henkilöillä.
Mutta joka tapauksessa ja ennen kaikkea iso käsi säännöllisessä verenluovutuksessa käymisestä!
Pieni kertomus.
Mä olin pitkään plasmanluovuttaja ja koska siinä sai punasolunsa takaisin, ahkerallakaan luovutuksella ei ollut hemoglobiiniarvoihin vaikutusta. Kun se sitten aikanaan loppui ja siirryin kokoveren luovuttajaksi, hemoblobiini laski, vaikka söin ne Retaferit joka kerta. Sitten joka käyntikerralla sai jännittää onko Hb tarpeeksi korkea ja välillä tuli pakit. Sitten niitä tuli niin monta kertaa peräkkäin, että sain Veripalvelun lääkäriltä kirjeen jossa kerrottiin ettei paluuta luovuttajaksi ole ennen kuin mahdolliset muut syyt on poissuljettu - ja että olisi joka tapauksessa paikallaan käydä lääkäritutkimuksessa.
Tein niin kuin käskettiin, laboratoriotutkimuksissa ei löydetty mitään hälyyttävää. Hemoglobiini oli edelleen matala, mutta ferritiini oli ohjearvojen sisällä. Go figure. Lääkäri oli sitä mieltä että joillakin vain on alhainen hemoglobiini ja lisäsi että etenkin kaltaisillani kestävyysurheilun harrastajilla - silloin olin vielä tosimaratoonari - Hb voi olla matala jo suurentuneen plasmatilavuudenkin takia.
Opetus lienee se että näissä laboratoriotutkimuksissa ja niiden tulkinnassa ja siinä miten niitä markkinoidaan on myös tämä sanotaanko puhtaasti kaupallinen puoli. Jostain voidaan miltei aina löytää jotain puutetta, mutta kaikilla puutteilla tai matalilla arvoilla ei aina ole terveyden eikä edes yleisen tai liikunnallisen jaksamisen kannalta merkitystä.
Aktiivijäsen
Saitko kuitenkin luvan jatkaa verenluovutuksia mikäli ferritiiniarvo korjaantuu? Itsellä todettiin ensimmäistä kertaa anemia vuosia sitten juurikin silloin kun yritin päästä verenluovuttajaksi ja sain anemiaa sairastavana jonkinlaisen ikuisen luovutuskiellon. Nähtävästi se on vain osittain totta, mutta toisaalta kun olen nyt 10 vuotta myöhemmin ollut vieläkin huonommassa jamassa, niin hyvä vain, etten pääse luovuttajaksi, vaikka se harmittaakin.
Olen nyt noin kolme viikkoa syönyt lisärautaa ja eron kyllä huomaa. Toisaalta olen myös ollut kuusi viikkoa lomallakin, joten...
Mutta Firlefanzille sanoisin, että olen kokenut anemian, jossa Hb oli alle 90 ja en kokenut mitään erityistä väsymystä, sillä keho kuulemma sopeutuu ja sen se tekikin. Kävin jopa juoksulenkeilläkin silloin, enkä yhtään tajunnut, että kehoni olisi kärsinyt anemiasta. Mutta nyt matalan ferritiinin ja noin 130 HB:n kanssa sanoisin, että fiilis on ollut aivan eri. Toki siihen päälle on tullut myös paljon oman elämän sotkuja ja murhetta, stressiä ja liikaa töitä, mutta siinä vaiheessa kun aamulla nojasin kylppärin seinään pysyäkseni pystyssä voidakseni edes harjata hiukseni, niin sanon, että se fiilis oli kuin olisin ollut kuolemansairas ja ennen kuin labra-arvot saapuivat ehdinkin jo käydä päässäni kaikki mahdolliset skenaariot syövästä alkaen.
Toki matalaa ferritiiniä pidetään nyt ns. trendivaivana, mutta sen ajatteleminen vain kaupallisena kikkana kyllä vähättelee siitä kärsivien kokemuksia. Omalla kohdallani sanoisin sillä olevan paljonkin vaikutusta, sillä tämän kesän fillaristi on ollut aika kaukana viime kesien fillaristista ja vasta tällä viikolla olen pitkästä aikaa alkanut tuntea itseni normaaliksi ja sellaiseksi, joka olen, ja joka jaksaa tehdä asioita, eikä vain maata sängyssä väsyneenä.
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Palstajyrä
Verenluovutuksessa ei Suomessa ole ferritiinitason minimivaatimusta, eikä ferritiiniä mitata verenluovutuksen yhteydessä. Jos luovuttajalta on oireiden vuoksi tutkittu ferritiini ja se on todettu hänelle liian matalaksi, ei verta voi luovuttaa ennen kuin tilanne on korjaantunut.Mä en puhunut mitään mistään trendivaivasta enkä edes tiennyt matalan ferritiinitason olevan joidenkin mielestä trendivaiva. Enkä kokenut vähätteleväni kenenkään kokemuksia. Puhuin yleisesti terveistä ja oireettomista ja elämänlaadultaan normaaleista ihmisistä, joila jokin arvo on viitearvojen alarajan tuntumassa - en ihmisistä, joilla esimerkiksi ferritiiniarvo on selvästi sen alapuolella, joilla on raudanpuutteeseen liittyviä oireita ja joille lääkäri on määrännyt tai suosittaa lisärautaa.Mitataanko verenluovutuksen yhteydessä varastoraudan yhtä mittaria eli ferritiiniarvoa?
Vastaus on ei, sillä asia on paljon monisyisempi. Ferritiinimittaukseen liittyy erilaisia epätarkkuuksia ja haasteita, eikä se aina kerro kaikkea yksilön rautavarastoista. Esimerkiksi normaalin ja raudanpuutteen rajasta keskustellaan edelleen paljon, kun kyseessä on terve ja itsensä hyvinvoivaksi tunteva luovuttaja. Luovuttajan terveydentila ja vointi kartoitetaan kyselyllä aina ennen luovutusta. Kansainvälistä konsensusta rautavarastojen raja-arvoista ei siis ole, ja tarvitaan lisää modernia tutkimusta. Näiden seikkojen vuoksi ferritiiniä ei suositella käytettävän oireettomien ihmisten seulontatutkimuksena. Jos raudanpuutetta on terveydenhuollossa jo todettu ja henkilöllä on raudanpuutteen oireita, verenluovutusta ei suositella.
Hienoa, että lisärauta on alkanut tehota. Se vie aikansa.
https://www.veripalvelu.fi/verenluov...a/hemoglobiini
https://www.veripalvelu.fi/verenluov...rautalis%C3%A4
Palstajyrä
Entäpä jos ferritiini on yli ylärajan?
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Palstajyrä
En ole lääkäri, joten olen väärä ihminen vastaamaan, mutta verenluovutusta se ei estä, ei ainakaan jos et siitä kerro
Mutta sekin voi olla lääkärille kiintoisa laboratoriotulos etenkin jos lääkäriin on lähdetty oireiden takia, koska:
Ferritiinipitoisuuden tulkinnan ongelmana on ferritiinin lukeutuminen akuutin faasin proteiineihin. Sen pitoisuus plasmassa suurenee monissa tulehdustiloissa, kuten kroonisissa munuaistaudeissa, nivelreumassa, muissa autoimmuunitaudeissa, infektioissa ja syöpäsairauksissa.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit