Maanantaina oli ensimmäinen virallinen lomapäivä. Viikonloppu tuli jo oltua mökillä ja maanantaina iltapäivästä alkoi joutenolo kyllästyttämään. Hetken harmitti, kun maantie- ja gravelpyörät olivat kotona tallissa, yli 300 kilometrin päässä, mutta onneksi mökin vajasta löytyi kulkuväline. Maastokartta puhelimesta esille ja tutkimaan lähiseudun infrastruktuuria. Näyttäisi siltä, eri tasoista tietä ja polkua löytyy riittämiin, joten juomapullo täyteen, kypärä päähän ja matkaan. Ajattelin käydä katsastamassa paikallisen patikointipolun ja hoitaa siirtymät pitkin eri tasoisia teitä ja polkuja.
Ja tosiaan, reititys vaihteli moottorikelkkaurasta ja traktorin- tai metsäkoneen jäljistä asvalttiin ja väliin mahtui kaikentasoista kylä- ja mökkitietä.
Muutamassa kohtaa piti tehdä u-käännöstä kun tie näytti johtavan suoraan mökin pihaan.
Alueelle tyypillisellä hiekkaisella mäntykankaalla nuo metsätietkin olivat hyväpohjaisia ja nopeita.
Muutaman siirtymän joutui hoitamaan asvaltin kautta. Onneksi maisemat hivelivät silmiä, tie kiemurteli penkereiden ja siltojen kautta saarelta toiselle. Saarta ei aina edes tajunnut saareksi, pienimmät olivat alle 50 metrisiä, mutta tien varren kyltit kertoivat saaren nimen.
Aikaa myöten pääsin varsinaiseen kohteeseen, eli tuonne patikkareitille. Nimestään huolimatta se sopii hyvin myös maastopyöräilijälle ja tällainen asvalttia ja soraa päätoimekseen ajeleva maastopyöräilyamatöörikin pärjäsi ilman isompia tunkkailuja. Muutamassa kohdassa reititys oli merkitty niin seinäjyrkkää kalliota ylös tai alas, ettei niistä huonompijalkainen jalankulkijakaan mene. Noita kohtia ei montaa ollut, ne ainakin osan pystyi kiertämään vaihtoehtoista polkua pitkin ajamalla. Tosin osa maisemista jäi näin näkemättä, mutta yltäkylläinen määrä suomalaista järvimaisemaa osui silti kohdalle. Polku oli pääosin hyväpohjaista neulaspolkua.
Ja ne maisemat! Pari maistiaista:
Polun varteen oli myös rakennettu reippaan kokoinen laavu, noin bussilastillinen ihmisiä sopii istumaan katokseen. Kuva on oikealta rajattu, koska en halunnut loukata kenenkään yksityisyyttä. Siinä oli eräs patikkaseurue istumassa tauolla.
Polku tuli kierrettyä, ja paluu mökille. Suoraan järveen huuhtomaan hiet ja pölyt Saimaan aaltoihin.
Iltapalaksi paikallisen kalastajan kalastamat muikut savustumaan ja kyytipojaksi pari olutta.
Näitä päiviä voi sitten marraskuun loskakeleillä muistella.
Kirjanmerkit