Xco on periaattessa sama kisaformaatti ja xcc siitä vielä typistetty versio. Noita ajellaan kesällä.
Vakiovieras
Xco on periaattessa sama kisaformaatti ja xcc siitä vielä typistetty versio. Noita ajellaan kesällä.
Jäsen
Kannatan. Iso peukku tälle!Alkujaan tämän lähetti ViP
Jäsen
Yleisö saattaisi tykätä, mutta ehkä XCO:n teknisyys karsii harvaan asutussa maassa ajajia eli katsottavia. Kuitenkin tämänkin ympärille toivoisi markkinointia katsojien suuntaan ja hyvillä oheispalveluilla: Katsomo lähellä baaria jne.
Aktiivijäsen
Tähän löytyykin lähes joka kunnasta sopiva paikka, usein jopa katsomolla ja ravintolalla varustettuna.
Mitenkähän raviväki asiaan suhtautuisi
Lähetetty minun IN2013 laitteesta Tapatalkilla
Vakiovieras
Noin 15 vuotta sitten Suomessa järjestettiin vuosittain kutsukilpailu raviradalla. Kilpailun formaatti oli sellainen, että joukon viimeinen liputettiin aina kierroksen lopussa pois kisasta ja tätä jatkettiin kunnes voittaja oli selvillä.Tähän löytyykin lähes joka kunnasta sopiva paikka, usein jopa katsomolla ja ravintolalla varustettuna.
Mitenkähän raviväki asiaan suhtautuisi
Lähetetty minun IN2013 laitteesta Tapatalkilla
En kyllä kuollaksenikaan muista, että missä päin tätä kisaa järjestettiin
Vakiovieras
^ Ai hitto, tää olisi kova. Vaatisi toki sitä, että kilpailevan ryhmän jäsenet olisivat keskenään melko tasaväkisiä, jotta kilpailullisuus säilyisi.
Xco:n radat ovat nykyisellään melko teknisiä (tai noh, kaikkihan on suhteellista) ja alle tarvitsee maastopyörän. Tuossa aiemmassa ideassa ajatuksena oli, että kilpailtaisiin gravel-, cx- tai miksei jopa maantiepyörillä, jolloin osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matala ainakin kaluston suhteen.
Jäsen
Nyt en muista oliko tästä jo puhetta, mutta kun yhä kuuluu uutisia sähkömopojen (eikös se mopo lyhenne tullut moottoripolkupyörästä juuri) vaikutuksista tuloksiin jne., jos ajavat siis samassa lähdössä, niin kerron yhden esimerkin lisää. Koska tässä aiheessa vältän nimeämästä kisoja, en nimeä erästä viime kesän kisaa nytkään. Jokatapauksessa yksi meidän tallin kuski voitti tietyn matkan. Hän haki koronasta johtuen telttakatoksesta selostajan puheiden ja tulospalvelun perusteella kolmannen palkinnon. Samantien sen jälkeen lähdimme kotimatkalle ja ehkä tunnin ajon jälkeen huomasimme, että tulokset oli päivitetty kohdalleen erilliselle sivulle muista tapahtuman tuloksista. Samassa lähdössä oli ollut sähkösarjalaisia, joista kaksi oli ehtinyt tämän "kolmanneksi" tulleen edelle. Ja ne vasta myöhemmin poistettiin omaan karsinaan, mutta kolmospalkinnon vaihtaminen ykköseen oli myöhäistä ja harmillisinta oli se kun media eikä tutut osaa etsiä jotakin erillistä tulossivua mistään. Ja tsot, tsot, ei ollut petestä itsestään kyse (ei todellakaan sitä vaaraa ole), vaan henkilöstä, joka olisi saanut uutta intoa pyöräilyyn tuon voiton tuoman huomion mukana....ehkä. PS. Tämä kyseinen voittaja voitti myös arvonnassa, jossa oli arvokkaat palkinnot. Jonkin niistä olisi saanut, mutta viesti tuli vasta kun olimme jo melkein 300km:n päässä ja kisatoimisto oli sulkeutumaisillaan eikä kotiinlähetys onnistu. Tämä oli kyllä ihan oma moka. Palkinnon saajat näkyivät jossain seinällä muistaakseni ja se olisi pitkän hellekisan jälkeen pitänyt muistaa tsekata. Tästä oli kisasivuilla selkeä varoitus ja ohje. Jättitapahtumissa on pakko olla tiukka ohjeiden noudattamisessa ja sen ymmärrän. Automaattinen liukuhihnaorganisaatio nääs vaatii kuria. Pikkukisoja järjestäneenä olen kuskannut jopa kotiovelle palkintoja, jos sählinkiä on ollut tai jos joku on kiirehtinyt kotiin ennen palkintojen jakoa, mutta se on pienten organisaatioiden etujaMutta itse asiaan: Sähkösarjalaisille aina oma lähtö!
Onkohan kisaorganisaatiot jatkuvalla reittien hankaloittamisella yms. ampuneet itseään jalkaan. Useampi kisa tuntuu olevan jo peruttu tänäkin kesänä osallistujapulassa ja monet kisat kärvistelleet vähillä osallistujilla läpi.
Vai eikö porukkaa enää nappaa muuten ja siihen päälle sähkömopot sekaan sotkemaan pakkaa?
Palstajyrä
^ Jos puhutaan maastopyöräkisoista, niin sama ilmiö osallistujamäärien suhteen on havaittu Ruotsissakin. Siellä on mahdollisiksi syiksi tai selittäviksi tekijöiksi esitetty koronavuosien seurauksia:
(1) kun useampina perättäisinä vuosina kisaan osallistuneille on tullut välivuosi eli putki on katkennut, yksi vahva motivatiotekijä on jäänyt puuttumaan,
(2) uusia osallistujia ei tule samalla lailla kuin aikaisemmin näiden säännöllisesti osallistuneiden vetämänä (esim. porukkalenkkien kautta), ja
(3) kun mahdollisuudet lomamatkailuun ovat nyt palanneet, maastopyöräilijät ja heidän perheensä eivät ole muita ihmisiä kummempia eli tänä kesänä muut loman- ja viikonlopunviettotavat menevät kisareissujen edelle.
(En lähde arvioimaan miten tilanne meillä mahdollisesti poikkeaa tai koko skene eroaa Ruotsin vastaavasta. Enkä veikkaa ovatko edellä esitetyt tekijät sielläkään todella ne eniten vaikuttaneet.)
Jäsen
Mitä tarkoitat reittien hankaloittamisella? Viimeisen kymmenen vuoden aikana pyörät ovat menneet niin paljon eteenpäin, ettei välttämättä samojen kuntoratapohjien ajaminen ole enää tarkoituksenmukaista. Tosin itsekin huomannut ilmiön, että sitä teknisyyttä haetaan lyömällä rata tai reitti pelkästään teknisille poluille ilman hetkenkään lepomahdollisuuksia (esim. eräs varsinais-suomalainen xco-rata). Tosin tuota ratojen tekemistä rajoittaa taas resurssit. Mitään maailmancup-tason ratoja ei pienten pyöräseurojen talkoilla rakenneta saati mitä napinaa maanomistajilta sellainen aiheuttaisi vastuukysymyksistä puhumattakaan... Sitten on nämä kirjaimellisesti uudet reitit, jotka vedetty raivaussahalla umpimetsään ja todettu, että tässä olisi hyvä pitää kisa. Niistä ei sen enempää... Ehkä maastossakin kaivattaisiin sitä cat2-luokan tyyppistä luokkaa, johon menisivät kuskit joille kovin kärki on liian kova, mutta harrastesarja taas ei houkuta (kuten allekirjoittanut).
"Pysähdys on vauhdin surma" -Torstailenkillä kuultua
No niin koska ollaan fillarifoorumilla niin vaihtoehdot on päänkokoinen kivikko vs. kuntorata...
En tiedä varsinaisesti noista cupeista, mutta näin yleisesti MTB-massat joita markkinoidaan xxx MTB tyyppisesti näyttää menettäneen osallistujiaan. Ilmiö oli nähtävissä jo talvella, kun ennakkoilmottautumisia tuli moneen tapahtumaan hintsusti ja sitten niitä alettiin keväällä peruuttaa.
Muutamassa tapahtumassa on tullut vakituisesti käytyä ja vuosi vuodelta niissäkin on reittiä hankaloitettu. Lisää nousua, lisää matkaa, pehmeää uutta polkua, ei välttämättä mitään kovin teknistä, mutta sellaista, että kokonaisrasitus kasvaa. Muutenkin varsinkin täällä pohjoisempana nuo tapahtumat tuntuu kisaavan keskenään kellä on eniten nousumetrejä. 60-70km marassa kun mennään selvästi yli tonnin nousumetreihin niin se on monelle omaksi ilokseen ajelevalle harrastajalle aika rankkaa hommaa jo. Siellähän se näiden xxx MTB tapahtumien massa on, ei tosissaan treenaavissa kisakuskeissa.
Mitä viime kesänä tapahtumissa juttelin muutaman tutun kanssa, jotka näitä on silleen osallistumisen ilosta kiertäneet niin aika moni oli jo saanut tarpeeseen eikä olleet enää tänä kesänä innokkaita viivalle. Itseni mukaan luettuna.
Niin toisaalta uskon, että he eivät ennen koronaakaan olleet ihmistä kummempia ja onnistuivat sovittamaan lomat ja muut kisojen kanssa samaan kesään.
Palstajyrä
Ruotsalaisen näkemyksen pointti oli tietenkin siinä että nyt eli nimenomaisesti tänä kesänä on niin paljon patoutunutta tarvetta ja kasautuneita toiveita että ne sanelevat prioriteetit ja laittavat ne uuteen järjestykseen. Jos ennen tuli kaksi tai kolme juttua ja sitten kisaviikonloput, nyt on viisi tai kuusi juttua ja sen jälkeen muut - joten ohjelmaa täytyy karsia. Tyyliin: jos ennen käytiin kolmessa tai neljässä kisassa, nyt valitaan yksi tai kaksi.
On varmasti ihmisiä eli maastopyöräilijöitä, joiden prioriteetteihin ynnä muihin asiaan kuuluviin tekijöihin ei kuluneilla poikkeuksellisilla vuosilla ole ollut vaikutusta, mutta tässähän puhutaan maastopyöräilijöiden suuresta joukosta eli siitä mikä näkyy osallistujamäärissa.
Jos ruotsalainen näkemys on yhtään oikeansuuntainen, osalistujamäärien tulisi ensi vuonna kääntyä taas nousuun. Se näkee, ken elää.
Suurtietäjä
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mutta onko syyt pelkästään kisoissa ja niiden muutoksissa?
Onhan tässä pyöräilyharrastuskin muuttunut ja kehittynyt vuosien saatossa. Itse tuli kierreltyä kisoissa joskus vuosituhannen alussa, niin silloin kisoilla oli lähes "monopoli asema" MTB harrastuksen tiimoilla. Nyt sen jälkeen on tullut Strava ja muut "ruutujen keräilyt" mitkä digi-tekniikan kehitys on mahdollistanut. Ja myös bike-backing touhu, sekä gravel-buumi on tullut tähän rinnalle.
Ja laajemminkin kirjoitellaan että ihmisten liikuntaharrastusten kilpailullisuus on vähentynyt, ja nautintojen sekä elämyksellisyyden merkitys on kasvanut.
Jos nämä yhdessä nousseiden polttoainehintojen kanssa tekevät sen, ettei kisojen kiertäminen enää kiinnosta niin laajasti?
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Moottoriturpa
Tässä kohtaa on ehkä syytä huomauttaa, että "bikepackingia" on ollut aina, pyöräilyn alkumetreiltä lähtien. Ei vaan ole ollut hienoa coolia amerikantermiä, vaan puhuttu retkipyöräilystä.
Hiekkateilläkin on pyöräilty aina enkä näe miksi se olisi tekijä MTB-tapahtumien osallitujien vähenemisessä.
Veteraani
Mun pyöräilyharrastuksen viimeisen kymmenen vuoden evoluutio on juurikin kulkenut kisaavasta XCM-kuskista pääasiassa mukavuusfiilisteleväksi soratiekuskiksi.
Yksi syy oman mtb-kisailukiinnostuksen lopahtamiseen on tuo Tanukin mainitsema pyörien kehittyminen. Jossain vaiheessa alkoi tulla sellainen olo, että kalusto vaikuttaa liikaa lopputuloksiin ellei ole joka toinen vuosi uusi pyörä alla. Meni maku maastokisaamisen sen myötä ja tilalle tuli ensin VPCX ja sittemmin HelCX tyydyttämään kilpailuviettiä. Krossissa ei ole niin väliä sillä, että millainen ritsa on alla.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Minun muistaakseni pyöräretkeily keskittyi asfaltilla ajeluun sivulaukkujen tai bob yak kärryn kanssa. Ei se ollut tuollaista ajellaan läskillä pitkin metsäteitä retkeilyä. Kyllä se entinen pyöräretkeily oli kaukana maastopyöräilystä.
Eikä hiekkateiden ajelu ollut mikään iso juttu. Vaikka osta C-C vastauksia foorumilla kaikille tarjottiinkin. Nyt vasta on alkanut tulemaan soratiekisoja Fiskarsiin ja sorareitti esim Pirkan pyöräilyyn.
Ei soratie massoja houkuttanut 10-15 vuotta sitten. Eikä sellaisia tapahtumia/kisoja edes ollut.
Bikepacking on edelleen sellaista pienen piirin puuhastelua, että ei varmasti vaikuta. Gravel-hommatkaan tuskin vaikuttaa mitään. Niitäkin tapahtumia vissiin koitettiin värkätä Suomeen, mutta melko tuhnuksi taisi jäädä.
Enduron jne. hissipyöräilyn suosio on kyllä räjähtänyt, että se varmasti näkyy perinteisten mtb-tapahtumien osallistujamäärissä.
Äkkiseltään tuloksia katsellessa Tahkollakin on ollut tavallista hiljaisempaa?
Ehkä parempi otsikko olisi massatapahtumat tähän keskusteluun eikä kisat. Suurin osahan tuolla on kisaamassa itseään vastaan eikä jaksa niin välittää muusta kuin omasta loppuajasta jolloin kalustostakaan ei tartte repiä stressiä.
Suurtietäjä
Häh, meinaatko että gravel-buumi ei ole vienyt MTB harrastajia?
Veteraani
Juu kyllä mä luulen, että gg-harrastajien määrä on reippaasti suurempi kuin enduro-kisojen tai bike park -touhujen. Gg-pyörä on 2020-luvulla samanlaisessa asemassa kuin mtb:t oli 2000-luvulla, sillä erotuksella että pyöräilyn kokonaisharrastajamäärä on nykyään isompi. Facebookin GG Suomi -ryhmässä on suunnilleen yhtä paljon jengiä kuin MTB Suomi -ryhmässä. NGS-tapahtumat on käsittääkseni vetäneet jengiä ihan hyvin koronavuosinakin ja ensi kesäksi Suomeen ollaan puuhaamassa isolla rahalla Euroopan ykkös-GG-kisaa.
Bike packing -buumi on suora jatkumo gg-buumille ja ainakin mun seuraaman somen perusteella bike packinginkin suhteen voi ihan hyvin puhua buuumista.
Siihen en osaa ottaa kantaa, että onko sillä yleisesti vaikutusta mtb-kisojen osallistujamääriin, mutta koska kaikkeen ei yksinkertaisesti aika ja intressit riitä, niin itselläni ainakin mtb-kisat ovat vetäneet lyhyemmän korren jo useamman vuoden ajan.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Kyllä vaan, muistelin tarkoituksella sitä ajanjaksoa, millä ajalla olen itse MTB kisoja tai niiden kehitystä seuraillut.
Ei 70 luvulla MTB-kisat tai niiden osallistujamäärät olleet kovin merkittäviä.
Ps. Toisaalta en kyllä tiedä yhtään millaisia pyöräilytapahtumia harrastajille oli esim 70 luvulla. Pirkan pyöräily vuodesta -78?
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Varmasti on, mutta onko merkittävissä määrin? Entä jos moni harrastaa molempia? Varmasti on yksittäisiä henkilöitä, jotka on siirtyneet pelkkään graveliin.
Yleisesti ottaen harrastajamäärät vaikuttaa kasvaneen reilusti. Paikalllisen FB MTB-ryhmän jäsenmäärä on tuplautunut parissa kolmessa vuodessa.
Suurtietäjä
Totta, harrastajamäärät on nousussa, mutta paljon rennommalla asenteella kuin ennen muinoin.
Samaa juttua kuuntelin tuolla Kaukajärven soutukisoissa. Kilpasoudun vaatima kova treenaaminen ei ole kuulemma nyt muodissa…
Suurtietäjä
Mutta jos nyt itsekin miettii että minne lähtisi, jos vaikka pari pyörätapahtumaa kesässä haluaisi ajaa, niin ehkä Pirkan Pyöräily ja Fiskarsin gravelit. Tuskin Tahkolle enää tulisi lähdettyä, kyllä 11-12 kertaa saisi riittää. Maracupista puhumattakaan.
Moottoriturpa
Se on muuten ihan eri asiasta kysymys onko kyseessä harmaantuva vanha käpy vai se potentiaalisin 25-45 ikäluokka kun mietitään miksei tapahtumat houkuta.
Suurtietäjä
Kyllä! Itse kuulun tuohon käpy-osastoon, mutta yritän kyllä seurata tuota nuoriso-osasto toimintaa. Ja myös pyöritellä asioita päässä heidän kantilta katsoen.
Suurtietäjä
Heh. Nyt on 52 mittarissa mutta pienet lapset pitää nuorekkaana.
No tiedäppä tuosta. Ei ennen ollut Stravoja sun muita joihin pitää sammaleet pöllytten ja muista kulkijoista välittämättä yrittää kellottaa aina uusia pohjia. Ajeltiin vaan.
Jäsen
^kynnys aloittamiseen on varmasti pienempi, kun ihan ok pyörän saa jo reilulla tonnilla ja siihen muutama satku päälle, niin ¨pakolliset¨ varusteetkin hankittu. Rento asenne varmaan tulee siitä, että uusilla harrastajilla saattaa olla muutakin elämää pyöräilyn lisäksi eikä fillariliikettä ole tyhjennetty kokonaan harrastusta aloittaessa. Kiinnostusta tavoitteelliseen treenaamiseen tai vaikka pyörän huoltamisen opetteluun ei välttämättä uusilla ole. Stravapätkiä hampaat irvessä (tai käsikaasulla) ajelijat ovat sitten oma lukunsa, joita uusista lienee murto-osa. Vaikka naamakirjaryhmien koko onkin kasvanut niin kisojakin vaivaava osallistujakato on iskenyt myös porukkalenkkeihin. Ajan henki taitaa olla se, että yhteisöllisyys puuttuu tästäkin lajista...
"Pysähdys on vauhdin surma" -Torstailenkillä kuultua
Suurtietäjä
Kyse ei siis ollut vain mun mielipiteestä, vaan tuollaista tarinaa on muuallakin ollut. Viimeksi joku PV:n liikuntavastaava kertoili just tuosta samasta asiasta. Että elämyksellisyys ja hyvän fiiliksen tavoittelu on kasvanut kun selvitellään nuorten liikunnan syitä ja perusteita. Ja sellaiset lajit jotka vaativat pitkään kurinalaista treenausta eivät oikein ole nuorten suosiossa.
Suurtietäjä
No sama täällä. Mutta kun kuuntelee noita 20 vee nuoria, niin pitää tunnustaa että kyllä 30 vuotta jossain näkyy. Hyvässä ja pahassa.
Eipähän tarvi autoon niin useasti kajareita ja karvanoppia vaihdella ja muuta vastaavaa.
Eli siitä kisojen kehitykseen. Jos kilpailuja halutaan tarjota 20-30 vuotiaille, niin sitten pitää perehtyä sen ikäluokan toiveisiin ja odotuksiin. Ei meidän viisikymppisten vaikka me Ismo Alangon keikoilla käydäänkin. (Eikä Isac Elliotin.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit