En tiedä mikä ajatuskatkos joillekin pyöräilijöille tulee, kun tullaan oikealta kärkikolmion takaa (yleensä kovaa) ja käännytään (oikealle) suoraan takaa tulevan autoilijan eteen. Isommalla tiellä rajoitus näissä paikoissa yleensä 60-80km/h. Voi olla satakin. Aiheuttaa turhia sydämentykytyksiä ja ajolinjan muutoksia autoilijalle. Ehkä ne miettii, että pientareelle voi turvallisesti mennä, mutta näin ei todellisuudessa ole.
Tunnustan ajavani joskus noin - mutten sentään niin että vasemmalta tuleva auto ohittaisi minut jo risteysalueella. Ja jos vielä puolustelisi silläkin että vain silloin kun oikealla on (yleensä bussipysäkin vuoksi) levennys jolle mahtuisi autokin![]()
Jos piennar on se tavanomaisen kapea, niin eihän sitä kehtaa - ja kun antaa lainkuuliaisesti auton mennä, voi ainakin toivoa että eräänlaisen karman lain ansiosta joku autoilija joka ei muuten sitä tekisi noudattaa väistämisvelvollisuuttaan tai odottaa hetken sopivampaa ohituspaikkaa![]()
Minusta osoittaa kohtalaisen suurta vajausta sekä liikennesilmän, että tieliikennelain noudattamisen suhteen tulla kolmion takaa risteävälle tielle toisen eteen. Näin, vaikka itselle olisi katsottuna tila pois päätietä ajavan ajolinjalta, esim. leveälle pientareelle tai sitten pysäkille. Kolmion takaa tulevalla varmasti tilanne on hallinnassa, mutta toisen näkökulmasta ei. Laki edellyttää, että väistämisvelvollinen näyttää noudattavansa velvollisuuttaan ja sujuvasti risteävälle tielle tulija ei tätä tee.
Ehkä voisi verrata hämärässä valoitta ajamiseen tai pimeässä ilman heijastinta kävelemiseen. Minä näen ja pysyttelen pois autoilijoiden edestä, homma ok.
No, leikitään provosoitunutta ja puolustellaan lisää: ikinä en ole havainnut aiheuttaneeni minkäänlaista ajolinjan muutosta tai vauhdin hidastumista. Sydämentykytyksistä en tietenkään voi tietää enkä ehkä voi kaikkea havaitakaan, mutta jotain olen uskaltanut päätellä siitä ettei torvi ole koskaan soinut
Mutta jos yrittäisi asiallisesti vielä täsmentää, niin noudattamani nyrkkisääntö voisi kuulua: jos en kääntyisi kolmion takaa autolla, en käänny fillarillakin. Mutta jonkinlaisella harmaalla alueella kieltämättä toisinaan liikun.
Toisaalta en jaksa ymmärtää miten fillarilla veisin vasemmalta tulevan autoilijan mielenrauhan tai hyvän fiiliksen silloin kun autollaan kääntyvä ei sitä tekisi. Mutta voi olla että tällaisessa keskustelussa voidaan sielun silmin nähdä varsin erilaisia tilanteita...
Pientaloalueen kadulla (jolla ei ole kelviä vaan ainoastaan jalkakäytävät molemmin puolin) tulee kohtaamistilanne pyöräilijän (jolla on etuvalo päällä ja neonkeltainen ajotakki joka kyllä näkyy katuvalaistuksessa jo matkan päästä) ja auton välillä. Kadun varrelle on kuten normaalia pysäköity autoja vaihtelevasti molemmin puolin, mutta pyöräilijän ja auton välisellä osuudella ne ovat auton tulosuunnassa oikealla ja niitä on viisi peräkkäin.
Koska olen pyöräilijä, en tietenkään tunne liikennesääntöjä vaan ainoastaan kuvittelen että tällöin, kun tilaa ei ole riittävästi, se joka ikään kuin joutuisi siirtymään vastaantulijoiden puolelle on se joka väistää tai tarvittaessa jopa pysähtyy. Etenkin silloin kun omalla puolellaan ajava on niin sanotusti edellä eli siinä vaiheessa kun hän on lähimmän parkkeeratun auton kohdalla. vastaantulijalla on vielä tilaa väistää oikealle.
No, nyt jostain syystä erehdyin myös uskomaan että autoilija todella odottaisi - suurin osa samalla kadulla kohtaamistani autoilijoista niin tekeekin - mutta tämä ääliö vain jatkaa, ehkä jopa hiukan vauhtia lisäten - ja kaiken kukkurasti niin että hän jättää enemmän tilaa oikealle parkkeerattuihin autoihin kuin vasemmalle jalkakäytävän reunaan.
Mitä #$@&%*! hän kuvittelee minun tekevän? Katoavan ilmaan? Lähtevän lentoon? Pitäisikö minun tuntea itseni imarrelluksi siitä että hän nähtävästi päätteli että noin tyylikkäälle kippurasarvifillaristille täytyy olla lastenleikkiä hyppyyttää pyöränsä sivusuunnassa kanttikiven yli ja väistää jalkakäytävälle?!
No, sen joka tapauksessa jouduin tekemään ja tällä kertaa siinä onnistuinkin. Mutta niin ällistynyt olin tapahtuneesta ettei edes auton merkki jäänyt mieleen!
PS Ei tietenkään ollut ensimmäinen kerta kun vastaavanlaisessa tilanteessa joutuu väistämään niin reunaan kuin uskaltaa ilman että poljin osuu kanttikiveen, mutta tämä oli eka kerta kun tilaa ei jätetty edes sen vertaa ettei vähintään vasemmanpuoleinen peili olisi osunut...
^ Valitettavaa peruskauraa. Kerran mulle on käynyt siten, että kohtaamistilanteessa kuski on mutissut, että mikset sä aja tossa jalkakäytävällä. Siihen sanoin/huusin, että miksi ihmeessä ajaisin JALKAKÄYTÄVÄLLÄ. Siihen ei tullut vastausta...
Autoilijan vaikea elämä: hesarin mukaan Helsingin toimivuutta mitataan Mannerheimintien autoliikenteen sujuvuuden mukaan? Mannerheimintielle on tulossa kaikkien aikojen kauhein katutyömaa - Pääkirjoitus | HS.fi
sianluca muokkasi tätä : 10.05.2022 at 12.40
„Quäl dich, du Sau!“ (Udo Böltz)
Nostetaan hyvää ja tarpeellista ketjua, sillä pyöräilijänä ei voi aina olla kevyen liikenteen väylällä vaan on oltava osa "ihan oikeaa" liikennettä.
Tosin tässä tapauksessa voi olla että päädyin jonkin "Kusipäiset pyöräilijät jotka ajavat ajoradalla vaikka vieressä kulkee pyörätie" tai vastaavan someryhmän sisällöksi, sillä todellakin ajoin ajoradalla.
Paikka on monien pääkaupunkiseudun maantiepyöräilijöiden tuntema Pohjolantie, joka Kuninkaanmäeltä tultaessa laskeutuu loivan ässämutkan tehden kohti Nurmimäentietä ja Sotungin peltoaukeita. Kadulla on lyhyellä matkalla kolme (ellei neljäkin) hidastetöyssyä, yksi niistä jyrkimmän laskun pohjalla mutta kaikki sellaisia joissa autoilijat todella joutuvat hidastamaan. Aivan sen alussa (eli kun Itäinen Valkoisenlähteentie muuttuu Pohjolantieksi) on kavennus ja keskikorokkeella varustettu suojatie.
Nyt kävi niin että minulla oli sen verran vauhtia ja etumatkaakin, ettei takaani tullut autoilija ehtinyt ohittaa minua ennen kavennusta vaan jäi siinä taakseni ja varmasti joutui hidastamaankin - tosin kenties osaltaan sen vuoksi että oli sitä ennen nostanut vauhtiaan päästäkseen ohitseni. No, tämä autoilija päätti sitten ohittaa minut heti S-mutkan ensimmäisessä osassa - missä hän onnistuikin, mutta ei ilman että vastaantullut autoilija joutui jarruttamaan ja soitatti sen vuoksi äänitorveaan. (Uskallan arvella ettei soitto ollut suunnattu fillaristille.)
Tilanne jatkui kuten arvata saattaa: ohittanut autoilija joutui jarruttamaan jok'ikisessä hidasteessa - ja niin tietenkin hänen takanaan ajava fillaristi (joka tietysti olisi voinut ajaa vauhdilla ohi vasemmalta, muttei niin kuitenkaan ymmärrettävistä syistä tehnyt). Vasta aivan viimeisen mutkan jälkeen eli Nurmimäentien suoran alamäen puolivälissä auton vauhti nousi fillarin vauhtia suuremmaksi (koska fillaristilla ei ole kisakuskin jalkoja).
Eihän tässä avautumista ollut sikäli ettei vaaratilannetta syntynyt (vaikkei ohitushetkellä etäisyyttä ollutkaan täyttä puoltatoista metriä), mutta jotain kuitenkin - ja sen mitä, saa jokainen lukija itse päätellä.
Voi tietenkin kysyä miksi en ajanut kelvillä? Siksikö etten katsonut sen sopivan arvolleni wannabe-maantiepyöräilijänä? Siksikö että olen spandex joka ei periaatteessa aja kelvillä kuin vain silloin kun on ihan pakko? Siksikoö että ajoradalla voi ajaa kovempaa eikä lenkin keskari pääse laskemaan?
Vastaukseni, jonka en usko kaikkia tyydyttävän, on että kelvi on tuossa paikassa paitsi epämukavampi kanttarien takia myös turvallisempi, koska sivukaduilta voi työntyä eteen auton nokka tai eteen pyöräilevä lapsi tai pitkän hihnan päässä oleva koira. Ja tietenkin siksi että en koe haittaavani autoilijoita, koska selviydyn osuudesta vauhdikkaammin kuin he.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Kiitän ymmärryksestä - ja tietenkin siitä että jaksoit lukea loppuun asti!
Virhe syntyi luultavimmin siksi että pää tuottaa tekstistä sitä vielä kirjoittaessani koko ajan uusia versioita ja joskus käy niin että lauseen lopussa subjekti, predikaatti tai objekti on jo vaihtunut siitä mitä se oli alussa. Toisin sanoen olin kanttarien epämukavuuden jälkeen kirjoittamassa että ajorata on tuossa paikassa (paitsi mukavampi) myös turvallisempi.
Pitäisi jaksaa ja malttaa lukea ennen lähettämistä, jo kovasti lisääntyneiden kirjoitusvirheidenkin takia!
Mutta käytän tilaisuutta avautuakseni samalla lenkillä - tai ehkä pikemmin silläkin lenkillä - kahdessa eri risteyksessä koetusta: tulen kolmion takaa ja vasemmalta tulee auto, joka tietenkin sen sijaan että jatkaisi normaalinopeudella hidastaa selvästi, koska pyöräilijäthän eivät tunne liikennesääntöjä tai eivät noudata niitä...
....ja sitten siinä pyöräilijä joutuu odottamaan, koska ei ole mitenkään fiksua päätellä että hidastava autoilija todella on päättänyt antaa tietä. Sitten autoilija joko jatkaa eteenpäin tai hidastaa pysähtymiseen saakka. No, onhan siitä pyöräilijälle se ilo että hänelle selviää mitä autoilija tekee, mutta samassa ajassa tai paljon nopeammin hän olisi päässyt ajamaan, jos autoilija olisi pitänyt vauhtinsa yllä ikään kuin pyöräilijä olisi ollut kolmiomerkin tai viivan taakse pysähtynyt auto.
PS Osui lenkille kolmannessa kolmioristeyksessä myös se toinenkin kiusankappale: vasemmalta tuleva autoilija joka kääntyy oikealle muttei katso tarpeelliseksi näyttää suuntamerkkiä kuin vasta viisi metriä ennen kääntymistään (koska hänen takanaan ei ole ketään).
^tuo on varsin tuttua - sekä aloitus että loppuosa. Luulen ettei tuohon väistämisongelmaan ole muuta syytä kuin pyöräilijöiden oma sekä tahallinen että tietämättömyydestä johtuva syy. Jotkut ajavat tahallaan väärin ja toiset tietämättömyyttään. Niin kuin autoilijatkin.
--
Murphy elää!
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
^ Ikävä tulee aikoja jolloin Oatmeal Stoutillakin saattoi olla one-linereissaan jokin väläykseksi tunnistettavissa oleva ida. Nykyään ne ovat niin...flipping lame.
Samanlainen tapaus Rekolassa. Tulen kolmion takaa pieneltä asuntokadulta päätielle. Näkyvyys
pensaista johtuen on niin huono että siihen on pakko pysähtyä jotta vasemmalle näkee. Oikealta eli vastakkaiselta puolelta tulee auto, taksi eli ammittiautoilija, joka pysähtyy??? Koska itsellä ei ole tässäkään tapauksessa kiire niin odotellaan. Juomapullon esille ottaminen ja juominen laukaisi tämänkin tilanteen.
Liikennesäännöt on ihmisillä pahasti hukassa enkä ihmettele. 18 vuotiaana ajetaan ajokortti ja 70 vuotiaana vähän ajokuntoa tarkastellaan. Jos halutaan parantaa liikenneturvallisuutta, vähentää loukkaantumisia ja kuolemia niin
1. Ajotaitoa/kykyä pitäisi tarkastella useammin. Teoria ja ajokoe 5 vuoden välein ja alle 25 yli 65 vuoden iässä useammin.
2. Ajo-oikeus pitäisi voida poistaa helpommin. Liikenteessä liian paljon (25 %) kuljettajia joiden pitäisi siirtyä joukkoliikenteen ym käyttäjiksi.
3. Yli 15 vuotiaille pyöräilykortti jos ei ole ajokorttia.
Tästä on hesarissakin, mutta siitä puuttuu olennainen kuva.
Eli jos ajat suoraan (kuvassa punainen auto) niin pitää valita oikea kaista. Kuvan harmaat autot ovat siis väärin ryhmittyneet. Jos käännyt vasemmalle, niin vasen kaista. Upea toteutus!
Hesarista:
HELSINGIN kaupungin liikenneinsinööri Riikka Österlund kertoo saaneensa palautetta ajo-ohjeiden epäselvyydestä.
Mikäli Vilhonvuorenkadun jatkeelta haluaa ajaa kohti Kalasatamaa, täytyy ryhmittyä suoraan jatkavan kaistan sijaan oikealle kääntyvälle kaistalle. Jos taas aikoo vasemmalle kohti Redin kauppa*keskusta, täytyy valita opasteiden mukaan suoraan menevä kaista. Tämä tuntuu monesta järjen*vastaiselta.
”Sen geometria on kieltämättä epätyypillinen”, Österlund kommentoi risteystä.
Oikealle kääntyvien autojen (jotka ajavat käytännössä suoraan) tulee väistää pyöräilijöitä. Huhhuh.
^
Tuo on kyllä niin uskomaton sähellys ettei pahemmasta väliä.
Kuvan opasteiden perusteella näyttää siltä, että vasemmalle (pääsuunta) Rediin päin ei voisi kääntyä ollenkaan.
Kalastamassa on myös totaalisen koordinoimaton pyöräväyläkäytäntö korttelista ja kadunpätkästä toiseen:
Parrulaiturilla on kaksisuuntainen rannan puolella, kun kääntyy Capellan puistotielle ne fillarikaistat vaan loppuu, pitää siirtyä kadulle.
Parrulaiturilta kun ajaa kohti Vilhonvuorenkadun jatketta niin siinähän on yksisuuntaiset pyökaistat. Parrulaiturilla ajetaan ajoradan vasemmalla puolen, sit joutuu tuon älyttömän risteyshärdellin keskeltä siirtymään oikealle puolelle ajorataa.
Tuossa on jo vaadittu keskimääräistä syvempää paneutumista, että on saatu noin paska ratkaisu.
Joku aivopieru ilmeisesti, voisi tulla kyseeseen jos sama katu oikeasti tekisi kulman.
Tuo pitäisi hoitaa kärkikolmioilla ja H22.2 lisämerkeillä.
Juhannus lähestyy, kesälomat ovat alkaneet ja teillä liikkuu autoilijoita, jotka vetävät asuntovaunua autonsa perässä ensimmäistä kertaa tai ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ainakin päätellen siitä miten vaikeaa joillekin heistä on tajuta mitä merkitsee se että asuntovaunu on vetoautoa leveämpi ja ymmärtää miten tällaisella yhdistelmällä tulisi ajaa ja miten se käyttäytyy eri tilanteissa.
Yksi valopääkuski oli jyrätä lenkkikaverin "palaamalla omalle kaistalleen" heti ohitettuaan tämän. Siis jo ennen kuin asuntovaunukin oli ohittanut pyöräilijän.
Minulle sattui tunnin sisällä kaksi tapausta: ensin kaarteessa - jossa toki oli hyvä näkyvyys - tehdyssä ohitustilanteessa ja sitten leveähkön tien suoralla, kun autoilija kuului siihen sorttiin jota mielessäni nimitän keskiviivakammoisten heimoksi.
Piennar oli kummassakin tapauksessa kapea mutta hyväkuntoinen, joten ajoin nätisti niin laidassa kuin oli mahdollista. (Asfaltin reunasta oikealle oli viisi senttiä tasaista soraa ja sitten alkoi ojanpenkka.) Jälkimmäinen erityisesti oli semmoinen sydämentykytystä aiheuttanut tilanne, sillä asuntovaunun kylki kulki subjektiivisesti arvioituna kymmenen sentin päässä vasemmasta dropista.
Kannattaako siellä aivan reunassa ajaa? Ei jää yhtään pelivaraa jos joutuu siirtymään oikealle.
Sama tilanne kahden auton kohtaamis tilanteessa. Jos ajat "ojassa" ja siinä on auton menevä tila niin osa autoilijoita käyttää sen tilan ja ohittaa pyöräilijän hihaa hipoen. Mutta jos ajat niin reunassa kuin se on turvallista ja otat tilan tieltä niin ei siihen väliin enää silloin mahdu ohittamaan.
Ei kannata ajaa. Mutta tie ja liikennetilanne olivat sellaisia että minusta oli...kohteliasta ja fiksuakin ajaa laidassa. Ja täsmennetään ettei kummassakaan tapauksessa ollut kyse kohtaamistilanteesta.
Muuten eli noin yleensä ajan juuri sillä lailla törkeästi valkoisen viivan vasemmalla puolella enkä epäröi siirtyä keskemmälle paikoissa joissa en halua tulla ohitetuksi tai kun olen avainut vastaantulevan auton (ennen kuin takaa lähestyvän auton kuljesttaja).
Joku jännä punainen liikennemerkki.
^ Avaudutko nyt autoilijana vai pyöräilijänä?
Koska en rupea linkattuja ja itseäni kiinnostamattomia videoita katsomaan, arvaan että punainen liikennemerkki on stop-merkki. On tosiaan ollut tilanteita, joissa on voinut syntyä tarvetta avautua vaikeasta elämästä liikenteessä, kun autoilija on jättänyt pysähtymättä ja ajanut eteen (arvatenkin siksi että on kuvitellut ehtivänsä, koska eihän pyörällä niin kovaa ajeta - tai vain siksi ettei etuajo-oikeutettu ajoneuvo ollut auto).
Kyseessä voi tietenkin olla myös paikka jossa ajoradan kanssa risteävälle kelville on laitettu ikiomat stop-merkit, joita pääosa fillareista ei kuitenkaan noudata, koska he ovat tottuneet siihen että autoilijat väistävät joka tapauksessa ja että pysähtyminen johtaisi ainoastaan siihen että molemmat osapuolet seisoisivat paikallaan, kunnes pyöräilijä lähtisi ylittämään ajorataa (koska se autoilija vain viittoo menemään eikä ymmärrä itse lähteä) hyvin tietäen olevansa se joka on tilanteessa väistämisvelvollinen..
Eilen tuli skoda kolmion takaa eteen kun olin fillarilla lenkillä. Onneksi osasin varautua tuohon kun huomasin että kuski katsoi ainoastaan toiseen suuntaan niin olin 100 varma että kohta lähtee liikkeelle joten koukkasin skodan takaa suht reippaasti. Kuskin silmät tuli melkein ulos kuopistaan kun huomasi että mistäs tuo pyöräilijä tuohon ilmestyi. Voi olla että kuskilta jäi yksi sydämenlyönti väliin ja ehkä vieressä olleelta daamilta myös.
Mulla melkein varpaille kun olin metrin päässä suojatiestä. Joku vaisto kai käski hiven "empimään" ennen suojatielle menemistä. Vanhempi äijä ratin takana eikä tehny elettäkään vikastakseen oikealle mistä olin tulossa jalkakäytävää pitkin. Harmillisesti autojakaan ei tullut joten pääsi livahtamaan ja olin niin äimänäkin että jopa vähäsen jäädyin.
Muuten oisin vaikka karjunut perään!
Eilen kyllä tuli vähä avauduttua hiljakseen mielessä ku niittokone oli kylväny kiviä niin pirusti kelville. Kokoajan sai pelätä että renkaat menee
Pikkuriikkisenä avautumisena mua jurppii tuolla maantiellä "väärällä" puolella kävelijät, hölkkääjät, koiranliikuttajat. Tollasethan perustelee jotakuinkin näin tekonsa; Näkee sen auton paremmin, osaa väistää. Varmaan he sitä autoa väistävät kun isompi, pyöräilijää ei niinkään. Tähän mennessä oon kyllä mahtunut pari pientä tilannetta lukuunottamatta.
Mun mielestä kyllä se auto ajaa heidän päällensä jos ajaakseen näkee kävelijä sen auton keulasta tai tulee se sitten heiän takaa.
Kaikki noista ei niinkään noteeraa pyöräilijää vaan kaveri vieressä on tärkeempi tai se elukka jos mukana. Ei muuta.
Kirjanmerkit