Ohessa vielä em. asiaan liittyvää pohdintaa.

Mainitussa Tourin testissä jossa verrattiin 60 mm vanteita oli verrokkivanteena mm. Visionin 45 mm vanne.
Kun vanteiden aerokäyrää katsoo, niin 45 mm vanne pysyy käytännössä 1:1 korkeampien vanteiden mukana tasolle 7-8 asteen yaw-kulma. (samanlaisia havaintoja on myös muissa testeissä) ja sen jälkeen vanteesta riippuen erot voi nousta tuonne +- 20 wattiin saakka. Oheen laitoin Swiss siden sivuilta vastaavankaltaisen kuvan, joka havainnollistaa vanteiden eroja eri tuulikulmilla. Vanne alkaa toimimaan purjeen tavoin kun tuo kulma kasvaa, ja jossain pisteessä voidaan saavuttaa jopa se tilanne että vanteen ilmanvastus on negatiivinen

Netistä löytyneellä laskurilla katsoin että 35-40 kmh vauhdissa 4 ms tuulella ja 30 asteen tuulikulmalla yaw-kulma olisi tasolla 8 astetta (eli yaw on yhdistelmä omasta nopeudesta, tuulen suunnasta ja tuulen voimakkuudesta). Esimerkiksi jos tuuli olisikin 3 ms, niin pitäisi tuulla enemmän sivusta (40 astetta) jotta yaw kulma olisi tuon 8.

Yleiset arviot on sellaisia että n. 20-30 % reaalimaailman ajoista oli tuolla 8-20 asteen kulmissa.





Nämä on siis tuulitunnelitestin tuloksia.

Näistä kaikista testeistä voi ilmeisesti tehdä sellaisen päätelmän, että jos ajan 45 kmh tyynellä, vähäisessä tuulessa tai tuulessa joka tulee kohtuullisen vastaisesti tai kohtuullisen myötäisesti niin yleisesti ottaen semi-aeroilla ja aeroilla vanteilla ei käytännössä ole eroa.
Jos tuuli on noin 3 m/s tai yli ja tuuli tulee selkeästi etu/takaviistosta tai suoraan sivusta niin aeroedut on jo merkittäviä.

Jos ajan hiljempaa esim. 30 kmh, niin aerodynamiikan vaikutus auttaa minua ajansäästönä siinä että olen pitempään matkalla ja siinä että tuulen kohtaamiskulma on suurempi, vaikka numeraalinen wattisäästö olisi pienempi kuin korkeammilla nopeuksilla.

Näiden vanteiden aero-ominaisuuksien osalta lopputulos on vähän sama kuin pyörän painon suhteen, eli riippuen olosuhteista niin ne ei vaikuta yhtään, vaikuttaa jonkin verran tai vaikuttaa paljon.

Sitten kun tuota dataa yrittää puristaa yhteen lukuun, niin ollaan aika epämääräisessä tilanteessa jossa voidaan erilaisilla painotuseroilla saada erilaisia lopputuloksia.
Toisaalta kun data puristetaan yhteen lukuun, jossa kuitenkin selkeä painotus on aina noissa miedoissa yaw-kulmissa (joissa ei siis kauheasti vanteiden välillä ole eroja), niin tavallaan se lopputuloskin miedontuu.

Vastuu tässä sepustuksesta on sitten lukijalla