
Alkujaan tämän lähetti
OJ
Salomon QST 106 päätyi verkkokaupan ostoskoriin, kun olin vaan tsekkaamassa paljon olisi lähetyskuluja. Kävi kuitenkin niin, että horjahdin ja tukea ottaessani käsi osui näppikselle näpytellen luottokorttitiedot sekä entteriä perään. On varmaan kyse kohtalosta kun noin merkillisten sattumien kautta sukset päätyivät tilatuksi, eli ei parane ihmisen laittaa hanttiin.
Nyt on oltava hemmetin varovainen etten tsekkaa Salomon Shift siteiden postikuluja mistään nettikaupasta.
Kyllähän niillä vielä kiipeääkin, vaikka aika järeät 50/50-suksiksi ne onkin.
Noin yleisesti ottaen, kyllä näillä nykyisillä n. 105 mm leveillä ”quiver killereillä” tosiaan laskee rinteessäkin ihan kivasti. Polvet tietenkin joutuu kovemmille kuin kapeampien suksien kanssa ja puhtaasti rinnekäyttöön kapeammat on kyllä kivemmat. Asiat, joihin mä eniten kiinnittäisin huomiota, on kääntösäde/suksen pituus vs. oma laskutyyli ja siteen paikka pituussuunnassa vs. oma laskutyyli. Ja sitten kolmanneksi oma laskutyyli vs. metalli vai kuitu.
Mä olen sen verran hidas ja varovainen laskija ja lasken mieluummin lyhyempää käännöstä kuin isoa kaarta kovaa, että lyhyehkö kääntösäde ja mahdollisimman kevyt ja ketterä suksi antaa enemmän kuin ottaa. Viime kaudelle ensin vaimolle ja perään täksi kaudeksi itsellenikin hankitut Åren poikien Fusion 105 Carbonit 179-senttisinä ovat yllättäneet tosi positiivisesti. Mulla on sukset vaihtuneet aika tiuhaan, kun en ole oikein löytänyt sellaista, mikä olisi mieluisa kompromissi, mutta nämä vaikuttaa nyt lupaavilta. Vanhat 186-senttiset Opinion 108 Carbonit jätin kyllä itselleni syvempien lumien suksiksi. Edelliset jokapaikan höylät, Wailer 106 F:t peri jälkikasvu. Ne ostin aikoinaan tarpeettoman pitkinä. Lyhyempinä olis voineet toimiakin. Niin ja tässä tapauksessa jälkikasvu on siis kasvanut faijastaan ohi jo aikaa sitten
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit