Kamasi Washingtonia
Kamasi Washingtonia
Tänään Utajärven läpi ajellessa muistui 22-pistepirkko mieleen ja sitä sitten
Pistin oikein rokkia soimaan
Vanhempaa U2-tuotantoa täällä yövuorossa. Kappaletta ei tarvinne mainita.
Mahtavaa Pet Shop Boysia YLE Teemalla.
Yksi suosikkiyhtyeistäni 70-luvun alussa ja vieläkin toimii.
^ Ne jotka olivat ehtineet kuuntelemaan yhtyeitä kuten Black Sabbath, Deep Purple, Led Zeppelin tai Uriah Heep eivät tietenkään paljon glam rockin aallonharjalla ratsastaneista yhtyeistä perustaneet, mutta pikkaisen nuoremmille Slade kelpasi mainiosti toisin kuin esimerkiksi Sweet (jota pidettiin pelkkänä pop-yhtyeenä joka yritti esittää rock-bändiä), puhumattakaan Gary Glitteristä...
1970-luvun alussa - minulle se alkoi joskus 1972-73 - elettiin ihmeellisessä maailmassa jossa ei ollut kaupallisia radioasemia jotka soittaisivat musiikkia eikä TV-kanavia joilta näkyisi musiikkivideoita. Radiota piti kuunnella tiettyyn aikaan ja videoita (jotka eivät yleensä olleet videoita sellaisina kuin ne myöhemmin opittiin tuntemaan ja niitä taidettiinkin alalla kutsua promoiksi) yhden tai kaksi näyttävä TV-ohjelma oli tapaus.
Tätä taustaa vasten voi ehkä ymmärtää että voimistelusali täyttyi kun helsinkiläisen asumalähiön yhteiskoululle tuli jonkun farkkumerkin mainoskiertue jonka vetonaulana oli tieto että siellä nähtäisiin musiikkivideoitakin. Enää en edes muista oliko muuta ohjelmaa kuin farkuissaan lavalla pyörähtelevät nuorisomannekiinit - ja heidätkin joudun kuvittelemaan - mutta voin täysin varmana kertoa että videoina nähtiin Rolling Stonesin "Angie", David Bowien "Life on Mars?" ja:
^ itselleni tuli Deep Purple aikaisessa vaiheessa tutuksi mutta aivan vähän ennen tutuiksi oli tulleet jo Slade, Uriah Heep, Gary Glitter, Sweet, Suzi Quatro elikkä juurikin vähän kevyempi pop tuli ensin tutuksi ja vasta sen jälkeen vähän hevimpi tuli tutuksi. Paljon tuli musiikkia c-kasetille tallennettua mutta muistelisin että ensimmäinen ensimmäinen ns. tehdasvalmisteinen c-kasettini oli Gary Glitterin Glitter vuodelta 1972. Julisteita oli myös seinät täynnä sinitarralla kiinnitettynä.
Rouvan joululahjukseksi saama London Calling jaappanian painoksena lähtee juuri pyörimään. 12" mustana. 33/1/3 rpm.
Uuden vuoden konsertti Wienistä![]()
“It never gets easier, you just go faster” – Greg LeMond
-J.Kani
Cream tuli itselleni tutuksi tätini miehen vinyylikokoelmasta olisiko ollut inan ennen 70-luvun puoliväliä. Pistänpä siltä levyltä yhden kipaleen tähän.
Meikäläisen musiikkimaku ei ole mihinkään juuri muuttunut vuosikymmenten saatossa kun vielä tämäkin yhtye kuuluu meikäläisen musiikkimakuun.
Lisää Rubettesia. Kun minä kuuntelen Rubettesia niin koko fillari-foorumi kuuntelee
Olet selvästi ollut musiikin suhteen kaikkiruokainen - tai sitten hoksasit jo aikaisessa vaiheessa ettei siitä ole haittaakaan jos sattuu pitämään musiikista josta suurin osa pojista ei pahemmin perusta, mutta josta tytöt tykkäävät.
Tästä en tykännyt silloinkaan, mutta se oli ensimmisissä luokkabileissä kappale jollaisia joskus myöhemmin opin kutsuttavan dance floor fillereiksi:
^ monenlaista musiikkia on tullut 70-luvulla kuunneltua sen enempää ajateltua onko poikien vai tyttöjen suosiossa. Sen tiesin että Bay City Rollers oli tyttöjen suosiossa ja sitä en kuunnellut ja yksi yhtye oli The Osmonds, sitäkään en pystynyt välttämään. Crazy Horsesia kuuli väkisinkin ja yhden c-kasetin ostin mutta en sitä sen enempää kuunnellut. Isäni osti joskus 70-luvun puolivälissä Pink Floydin Dark Side Of The Moon vinyylin sekä Procol Harumin Exotic, Birds & Fruits vinyylin joita vieläkin tulee kuunneltua. Ihan mielenkiintoista musiikillista aikaa 70-luku oli meikäläiselle.
^ eih! BCR - ja kaikilla "piti" olla farkkujen lahkeissa skottiruuturaita. Kaikki muut tykkäsi BCR:stä, paitsi minä. Levyraadissa ( musiikkitunnilla) annoin hyvät pisteet Kasevalle, ja naurettiin.
Abba ja Boney M oli suosikkejani, kaverini kanssa kuunneltiin myös Baccaraa.
Ne Abban ja Boney M:n kappaleet on satunnaisesti Radio Suomen soittolistalla vieläkin, ja ihan ok.
Tämä tuli radiosta kun ajelin kauppaan...siis ei kyllä pysty oleen jammaamatta jalalla ( ja laulaan mukana) sanoitus on kyllä just jetsulleenantaa tulla vaan ja täältä noustaan..tai ollaan hulluja..
Jostakin syystä olen tunnin verran kahlannut soulin syövereissä herrojen Sam & Dave sielukkaassa ohjauksessa. Pata uunissa säestää tuoksullaan.
Mr. Wilson Pickett jatkaa elämysmatkailua. Pata on kohta kypsää. Varmaan voi olla parempiakin tapoja viettää aikaansa. Nyt ei voi väittää vituttavan.
Lana Del Rey: Blue Banisters.
Ihana levy, viime vuoden parhaimistoa. Niinkuin se hänen toinenkin, jonka kuuntelin ennen tätä.
Pink Floyd: Dogs. Upea kappale.
https://www.youtube.com/watch?v=4QA30qkRYy8
Pink Floydia täälläkin.
Yö:tä kuunnellut illan.
30T
BATTLE BEAST - Where Angels Fear To Fly (OFFICIAL MUSIC VIDEO)
Ei riemulla rajaa kun SuperMörrillä ajaa!
SABATON - Soldier Of Heaven (Official Music Video)
Ei riemulla rajaa kun SuperMörrillä ajaa!
Olin niitä joiden ensimmäinen itse ostama LP-levy oli "Ziggy Stardust" tai "Aladdin Sane". "Hunky Dorynkin" olin ehtinyt hankkia (ja kuunnella kymmeniä kertoja) kun sitten eräästä etutöölöläisestä divarista löytyi "The Man Who Sold the World". Kun levyn oli laittanut soimaan, laulajan tunnisti samaksi mutta muuten joutui ihmettelemään oliko kyseessä olleenkaan sama mies...
Joku somevaikuttaja
Kirjanmerkit