Puun kiertokulusta:

Puusta tulee päästölähde periaatteessa polttamisessa ja lahoamisessa. Kasvava puu on hiilinielu eli yhteyttäminen sitoo lisää CO2 ilmasta. Kuollut puu joka ei enää kasva toimii sitten hiilivarastona ainakin jonkin aikaa ennen lahoamista tai maatumista. Lahoaminen on ikäänkuin hidasta palamista ja siihen tarvitaan kosteutta ja mikrobeja jota hajottavat puuta. Suomen puulajeista mänty on pitkäikäinen hiilen varasto jos sitä käytetään rakentamiseen. Aika moni tietää kelomökit, joissa kelo on pystyyn kuivanut puu, Suomessa yleensä mänty. Kelo ei lahoa niin helposti kuin kuusi tai lehtipuut jotka ovat alttiimpia lahoamiselle. Kelohirsiä voi hyvässä tapauksessa kierrättää rakentamisessa useaan kertaan.

Maaperän hiilivarastoon puu vaikuttaa siten että puusta syntyy ns. kariketta eli puun maanpäällisistä osista karisee kuivia oksia, neulasia, lehtiä, kaarnaa, käpyjä jne. jotka sitten päätyvät maaperään. Lahottajasienet hajottavat maaperän kariketta jolloin siitä syntyy maaperään lisää ravinteita. Karikkeesta muodostuu yhdessä muun kivennäismaan kanssa humusta eli kansankielellä multaa.

Aika vähän on puhuttu puun korvausvaikutuksesta eli sillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita varsinkin energiantuotannossa. Puunjalostusketjussa rakennuspuu joka ei kelpaa enää mihinkään ja kaikki muu kierrätykseen kerääntynyt puupohjainen jäte kannattaa lopulta vaikka polttaa lämpövoimalaitoksissa kivihiilen tai öljyn sijaan ja siten tuottaa sähköä tai kierrättää lämmintä vettä tai höyryä kaukolämpöverkossa. Samalla tavalla rakentamisessa puulla voidaan korvata betonia ja terästä sekä puupohjaisella sellukuidulla muovin sijaan säilytysmateriaalina tai vaatteissa.

Ero fossiilisten polttoaineiden CO2-päästöillä ja puunpolton CO2-päästöillä on se, että ensimmäisessä on vuosimiljoonien CO2 sitoutuneena maaperään, joka sitten polton yhteydessä lisätään ilmakehään. Jälkimmäisessä kierrätetään maanpinnalla jo olevaa CO2:sta, jos kaadetun puun tilalle kasvaa uusi puu CO2:sta kuluttamaan yhteyttämisessä. Kaikkein tyhmin tapa on polttaa puu, kasvava tai kuollut pystyyn. Silloin siitä ei ole oikeastaan mitään muuta hyötyä kuin tuhka ravinteena ja kaikki muu puun eliniän aikana sidottu CO2 haihtuu savuna ilmaan.