Ei se suomalainen metsänhoito niin hyvää ole, ettei kehitettävää olisi.
Ja taimikolla menee tosiaan pitkään, että saa avohakkuussa ilmoille päästetyn hiilimäärän kiinni, vaikka rungot olisi menneet sahatavaraksi.
Latvat ja oksat menee monesti polttoon kuitenkin, kannot onneksi nykyään harvemmin.
Sitten kun se taimikko kasvaa, sitä pitää harventaa ja ne kaadetut puut ensiharvennuksessa joko jää siihen tai viedään polttoon.
Toisella kertaa saadaan jo sellupuuta, mutta taas rippeet jää sijoilleen tai menee polttoon.
Eli aika iso osa siitä taimikon sitomasta hiilestä päästetään takaisin. Lopulta siinä paikassa on samanlainen iso metsä, kun lähtötilanteessa. Välissä on päästelty aika paljon ja maaperään tuskin on kerennyt niin paljon sitoutua, mitä siitä pääsi hakkuun yhteydessä.
Sitten jos laatu ei kelpaa sahalle tai ei ole kapasiteettia ottaa vastaan ja ne puut keitetään selluksi, sen vanhan metsän kaikki sidottu hiili on taivaalla hiilidioksidina muutamassa vuodessa, eikä uusi metsä sido sitä määrää ennen seuraavaa päätehakkuuta.
Metsäteollisuus aina unohtaa, että sen taimikon hiilensidonnasta suurin osa menetetään jo harvennuksissa, eikä se hakkuu ja taimikonkasvatus siksi ole niin huikea ekoteko, vaikka kuinka väittäisi.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit