Lainaus Alkujaan tämän lähetti MAS Katso viesti
...
Kurosen kanssa olen kyllä tässä vähän eri linjoilla. Kun tarpeeksi rouheita metsäautoteitä ajaa pitempään niin tuosta haasteesta jää jäljelle vain se jatkuva tärinä josta ei ainakaan omat kätöset eikä niska pitemmän päälle tykkää. Isot röykyt hoidetaan jumpalla, mutta se jatkuva taukoamaton pikkunypytys vain, no, nypyttää pitemmän päälle.
Kyllä, riittävä määrä ikävää nypytyystä käy väsyttäväksi, eikä ole mitenkään hauskaa. Mulla ikävän annostelu toimii usein jo reitinvalinnassa, vaikka toki toisinaan matkalle osuu sellaista, jota ei niin kovin välittäisi ajaa. Mutta ikävinkin jakso loppuu aikaan ja seuraava tasaisempi tuntuukin sitten taivaalta.

Mulla on aina toiminut kontrastit ulkoilmassa liikkuessa: sadesään vaihtuminen poudaksi, ylämäen vaihtuminen alamäeksi ja nimismiehen kiharan päättyminen ja tasaisen alkaminen.

Voi olla, että mulla on myös joitakin ihanteita graveliin liittyen, sellaisia tarkempaa määrittelyä vailla olevia.