Kiitoksia vastauksista. Tuossa Stigmatassa on kyllä hyvännäköinen väri!
Kiitoksia vastauksista. Tuossa Stigmatassa on kyllä hyvännäköinen väri!
Vastataan vielä että Reilly Gradientilla oon ajanu kaks kautta krossia cat3 ilman mitään ongelmia. Reillyn geo kyllä muutoin samoisa cx pyörien kanssa mutta keskiö on aavistuksen alempana. En ole huomannut mitään ongelmaa asian kanssa.
![]()
Kivan näköinen kulkine. Mikä kamera tai softaa pakkaa kuvassa noin renkaat soikeaksi?
Iphonen kamera hoikistaa mukavasti!
Alkaa taas illat pimetä eikä kerkeä ajamaan niin pitää speksata. Mulla on nyt 2 pyörää sorateille, hiilikuituinen Specialized Crux 38mm Gravelking slikseillä ja alumiininen Insera CC700 27,5 x 2,1" Gravelking SK:lla. Kummassakin 1x10 vaihteet ja mekaaniset levyjarrut. Spessulla ajelen silloin kun tekee mieli mennä lujaa ja tiet on hyväkuntoisia tai ajelen maantien reunaa. Inseralla taas ajelen huonompia metsäteitä ja välillä polkujakin ja yleensäkin silloin kun ei ole tarkoitus kaahata. Nyt on vaan käynyt mielessä että pitäisköhän vaihtaa noi kaks vähän uudempaan jossa olis 1x11 tai 1x12 vaihteet, läpiakselit, hydrojarrut, hiilikuiturunko ja rengastilaa niin että sais sekä 50mm leveät 650B kumit ja sitten vaihtoehtoisesti 35-40mm leveät sliksit. Mitäs vaihtoehtoja tulis ekana mieleen jos yritetään pysyä muutaman tonnin hintaluokassa kunmyös käytetyt kelpaa mulle hyvin?
Kiinnostaa kanssa, tosin mitä mä olen asiaa tutkinut ja selvitellyt että mun mittaiselle (n. 185) valtamerkkien osalta ollaan eioossa…
3T Exploro Pro Sram Rival osasarjalla maksaa vähän reilut 3000€. Näitä on jopa saatavilla aina silloin tällöin. Tällä hetkelläkin löytyy M-kokoinen Toni&Toni kaupasta suoraan ajoon. Tuo muutaman tonnin budjetti on jo sen verran hyvä, että kyllä sillä etsivä pyörän löytää.
^Tuo vaikka täydellä Forcen sarjalla olis ihan ok jos jonkun muun värisenä saisi. Mielipide tietysti sekin mutta joskus miettii että osasarja pitäisi olla suht vastavan laatuinen kuin runkokin...
Jack, ei kaipaa sähköjä... Fillaritorilla myynnissä L kokoinen LDT versio ja taitaa olla Forcea, pikkuisen alle 4tonnia, uudenveroinen...
^Se on totta. Enkä tarkoita että Rivalissa mitään vikaa, kyse lähinnä tasapainosta rungon ja komponenttien kanssa...
Jackin ehdottama Max selkeästi eri runko kuin Vehkakosken haaveilema...
Ja lisätään vielä että rungon geometria sais olla suht mukavuuspainotteinen, Spessussa on 140mm emäputki ja Inserassa joku 160-170mm ja mulla sojottaa silti stemmit ylöspäin eli ihan kisaisimmat cyclocross-rungot jää väkisin pois laskuista myös senkin takia ettei keskiö olis turhan korkealla.
^ Jos koko natsaa, niin Eat Sleep Cyclessä näyttää olevan vielä yksi 54-senttinen Stigu Rival 1 jäljellä metsänvihreänä ja jonkinmoisessa alessa. Veroja tosin tulee vähän enemmän kuin mitä Girona-hinnassa on, mutta toimituskuluja ei. Kun toi on myyty, on tämän vuoden vuosikerta myyty Euroopasta loppuun.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^niin se varmaan on, vaikka bunnyhopin varastosaldot kyllä väittää että ainaki L-kokoinen Rivalilla kalustettu ja M-kokoinen GRX:llä kalustettu löytyis.
https://www.bunnyhop.de/Road.htm?sho...=k2587g427p445
Specialized Diverge. Rengastila toivomusten mukainen, geometria korkea.
Asettamiisi muihin edellytyksiin sopii monikin pyörä, mutta tuo stack/korkeus rajoittanee valikoimaa aika paljon koska eikös tuo Crux ole aika korkea
https://www.bicycling.com/bikes-gear...iverge-review/
Joku vuosi takaperin taisinkin täällä sanoa, että Cannarin kannattaisi tehdä Headshockista gg-versio. No ne ei älynneet, mutta BMC tuuttas sen ihan puskista
![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Crux ei ole korkea rungoltaan. Diverge ei myöskään ole niin korkea mitä geo taulukko antaa ymmärtää, koska Stack mitta annetaan Future shokin yläpintaan ja stemmi tulee heti siihen päälle ilman prikkoja.
Eli jos Divergessä ilmoitetaan Stack 590 ja jossain toisessa pyörässä 560, niin noi pyörät on tehtaalta tullessaan yhtä korkeita, koska siinä toisessa on yleensä se 30mm prikkoja stemmin alla.
…mutta 1,2 kg tuonkin systeemin paino. Selkeä trendi näyttäis kuitenkin olevan siihen suuntaan, että ainakin gg-markkinointihenilöt ovat tiedostaneet etujousitustarpeen ja ratkaisuja kehitellään. N. 800-grammainen gg-kelpoinen vannejarruteräskeula on edelleen kuitenkin se kevyin ja yksinkertaisin ratkaisu, jos vaan vannejarrut graveliinsa kelpuuttaa.
Täpäri-Ursin runkosetin painoksi tulee noin 2,4 kg, jos runkokin on sen noin 1,2 kg eli edelleen kuitenkin kokonaisuus pysyy pari sataa grammaa kevyempänä kuin kevyt teräsrunko + teräskeula-yhdistelmä ja joustaa toki myös enemmän, varsinkin takapää. Esim. Stigmatalle taitaa hävitä melkein kilon, joten aika paljon painossa tulee takkiin, jos haluaa etumukavuutta preferoida.
Sinällään on kyllä viisas toi BMC:n teräsjousi ja low friction -systeemi. Herzeillä Heinekin perusteli sitä, että miksi a) joustavat renkaat ja b) teräskeula toimii gravelilla paremmin kuin perinteiset joustokeulasysteemit, joissa on sisäistä kitkaa liikaa. Jousikeulan voisi kuvitella pärjäävän myös vähemmällä huollolla kuin ilmakeulan.
Se on harmi, että jäykkien kuitukeulojen pitää olla niin ylijäykkiä. Ilman direktiivejä ja muita luulisi, että komposiiteistä pystyisi tekemään (normaalin näköisen eli unohdetaan Lauf) etuhaarukan, joka joustelisi teräskeulan tapaan ja olisi silti turvallinen. Luultavasti sellainen painaisi vähän nykykeuloja enemmän, koska kevyimmät kuitulaadut taitaa olla niitä kaikkein jäykimpiä ja jotta sellainen kestäisi joustelusta huolimatta, se luultavasti vaatisi jollain tapaa toisenlaista rakennetta. Silti sellainen olisi varmuudella kevyin tapa pehmentää etupäätä vähän levyjarrut kuitenkin mahdollistaen.
Jos Stigmatan saisi vaikka 600-700-grammaisella mukavuuskuitukeulalla, olis se melkolailla täydellinen yhdistelmä. Etupään kovuus sen kanssa edelleen häiritsee, vaikka jollain tapaa siihenkin näköjään aikaa myöten tottuu tai ehkä paremminkin turtuu.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Turtuminen tai tottuminen -riippuu mistä suunnasta harrastustaan katselee. Kilpaurheilija tai harrastukseensa kilpailullisesti suhtautuva tietenkin arvostaa nopeutta ja suorituksen keveyttä.
Voi myös kokea, kuten itse koen, että osa hiekkatiepyöräilyn viehätyksestä tulee siitä, että se on toisinaan raskasta ja fyysisesti haastavaa. Kova keula haastaa pitämään kevyemmin kiinni tangosta ja kova runko nostamaan pyllyn irti satulasta: röykkyisellä tiellä ajamisesta tulee kokovartalosuoritus. Ja tähän haasteeseen voi vastata kokovartalotreenillä.
Nyt alkoi kyllä jo kuumottamaan ennenkuin tuon kyvyistä on tullut vielä kattavampaa tarinaa, saatikka itse päässyt kokeilemaan. Headshok konseptin edut, teräsjousien herkkyys, helposti lukittava ja esteettisesti riittävän huomaamaton (toisin kuin se RS Judy saatikka Lauf). Normi BMC URS on jo takapään osalta oikein mukava, siksi on tullut etugummissa ajettua huomattavasti alemmilla paineilla, josta seuraa sitten omat haasteensa - tämä fiksaisi nyt sitä soppelisti.
Kurosen kanssa olen kyllä tässä vähän eri linjoilla. Kun tarpeeksi rouheita metsäautoteitä ajaa pitempään niin tuosta haasteesta jää jäljelle vain se jatkuva tärinä josta ei ainakaan omat kätöset eikä niska pitemmän päälle tykkää. Isot röykyt hoidetaan jumpalla, mutta se jatkuva taukoamaton pikkunypytys vain, no, nypyttää pitemmän päälle.
Jep. Paha noita on haukkua ennenkuin kokeilee. Esimerkiksi tuo meikon läpiajettava liukas ja kivikkoihen alamäki on kyllä jäykällä gravellilla kaukana hauskasta.
Mutta siis lähtökohtaisesti en kyllä usko lainkaan noihin jousivirtyksiin. Energiaimureita, joita joutuu kantamaan kaiken muun lenkin mukana. Täytyisi testata, mutta onneksi hintalappu estää tuon tehokkaasti.
(Haukuinpa kuitenkin...)
Mä ajan niin paljon yksivaihteisilla sekä maastossa, krossia että soraa ja lisäksi fiksillä työmatkat ja jonkin verran muutenkin, että kokobartalotreeniä tulee ihan tarpeeksi.
Sit, kun ajan vaihdepyörällä satku+ lenkkejä, teen sen mieluummin mukavuuspainotteisemmin. Stigmata on ihan ok, kun on paksut, lutterorenkaat alla ja paineet niin matalat, että putkelta ajaessa eturengas vähän jo muljuaa. Teräskeulalla ajelee mukavasti alle 40 mm renkuloillakin ja paineita voi pitää sen verran, että putkelta ajaessa ei muljua.
Jos toi Bemarin ”Headshock” toimii niin kuin sen on tarkoitus toimia, niin mä olettaisin sen lisäävän etupään pitoa paremmin kuin mihin Rudy kykenee joka on mun käsittääkseni ilmakeula. Mutta kumpaakaan en ole ajanut, joten on puhdasta spekulaatiota.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kyllä, riittävä määrä ikävää nypytyystä käy väsyttäväksi, eikä ole mitenkään hauskaa. Mulla ikävän annostelu toimii usein jo reitinvalinnassa, vaikka toki toisinaan matkalle osuu sellaista, jota ei niin kovin välittäisi ajaa. Mutta ikävinkin jakso loppuu aikaan ja seuraava tasaisempi tuntuukin sitten taivaalta.
Mulla on aina toiminut kontrastit ulkoilmassa liikkuessa: sadesään vaihtuminen poudaksi, ylämäen vaihtuminen alamäeksi ja nimismiehen kiharan päättyminen ja tasaisen alkaminen.
Voi olla, että mulla on myös joitakin ihanteita graveliin liittyen, sellaisia tarkempaa määrittelyä vailla olevia.
Kirjanmerkit