Lainaus Alkujaan tämän lähetti Kanuuna Katso viesti
Ja vielä aiempaan Pulmarkin pidempään viestiin esittäisin vahvan epäilykseni biodiversiteetin säilymisestä (turvaaminen?) puunkaadon myötä. Osa lajeista toki voi jopa parantaa asemiaan, mutta biodiversiteetti eli lajikirjo/monimuotoisuus ei kokonaisuudessan kyllä voi pysyä samalla tasolla kuin ennen kaatamista (paitsi, jos biodiversiteetti on jo valmiiksi heikolla tasolla). En toki ole asiantuntija, mutta epäilen silti. Ehkä suotta.
Monimuotoisuuden ja uhanalaisten lajien säilyttäminen metsissä ja siihen liittyvät keinot on laaja aihe enkä ala sitä setvimään fillarifoorumilla yksityiskohtaisesti mutta muutama yksinkertainen juttu. Talousmetsiin liittyen se yleisin kaadettava puu josta metsänomistaja saa hinnan ja jota metsäteoliisuus käyttää on terve koivu, kuusi tai mänty. Tämä kaadettava puu on hyvin harvoin se mitä ensisijaisesti pitäisi suojella jotta monimuotoisuus tai uhanalaiset lajit säilyisi tai lisääntyisi.

Tärkeintä on se mitä sinne metsään jätetään hakkuun yhteydessä ja sen jälkeen. Oikeastaan kaikki hyödytön, se hirveältä näyttävä puuaines kannattaa jättää. Useat metsässä elävät lajit tarvitsevat lahopuuta tai kuolleita, katkenneita vanhoja puita elääkseen eli ne jätetään. Myrskyn kaatamat puut kannattaa jättää koska ajan myötä ne lahoavat samoin tuulen osittain kaatamat konkelot. Uhanalaisista metsälajeista useimmat on jäkäliä, hyönteisiä tai sieniä jotka tarvitsevat lahopuuta tai muuten viallisia puita. Petolinnut tarvitsevat pesäpuita joita ei hävitetä.

Monimuotoisuuden kannalta metsänhakkuun jälkeen hakatun alueen pitää näyttää rumalta ja hirveältä eikä siistiltä. Terveen puuaineksen sen siististi ylöspäin kasvaneen hakkaaminen pois tieltä oikeastaan vain paljastaa sen aineksen mitä varsinkin uhanalaiset metsälajit tarvitsevat.

Taimikoiden istutukseen ja jälkiraivaukseen liittyen kannattaa jättää puskia, varpuja ja pensaikkoja jotka ei ole taimien läheisyydessä. Koko taimikkoaluetta ei kannata raivata siistiksi kuten ruohonleikkurin jälki.

Tietysti suojelu on se järein keino monimuotoisuudeen turvaamiseksi. Suojeluakin voi toteuttaa monella tavalla. Kielletään jotkut metsänhoidolliset toimenpiteet tai sitten kaikki on kiellettyä. Suomen metsistä on 13% jollakin tavalla suojeltu ja kaikista EU alueen tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on Suomessa. Yksityinen metsänomistaja voi halutessaan suojella metsänsä joko pysyvästi tai määräaikaisesti tai toteuttaa siellä luonnohoitotöitä monimuotoisuuden turvaamiseksi. Valtio maksaa suojelusta tai hoitotöistä korvausta.