Tohon cx- vs. gg-keskusteluun sellainen huomio, että aika monella se cx-referenssi tuntuu olevan juurikin Ridley. Johtuneeko tehokkaasta suomalaisesta jälleenmyyjästä vai mistä. Ridley on tyyppiesimerkki vanhanaikaisesta eurooppalaisesta krossarista, jossa on todella korkea keskiö ja korkea ja lyhyt runko ja joka ei varmaan olisi ollut se ideaali valinta yleiskäyttöpyöräksi.
Esimerkiksi toi mun stock geo Gunnar Crosshairs on vuodelta 2011, ajalta jolloin kukaan ei ollut vielä kuullutkaan gravelpyöristä, ja siinä on gravelmaisempi geo kuin joissain tämän päivän graveleissa. 70 millin bb dropista johtuen se on kuitenkin kivempi ajaa noin 35-millisellä renkaalla kuin kovin paljoa paksummalla ja musta se on juuri hyvä semmoisena. Herkkä, leikkisä ja nopea, kulkee kivasti teknisemmässäkin maastossa ja tulihan sillä ajettua monta vuotta VPCX:ääkin. Vähän muuten ikävä niitä aikoja onkin.
Gravassa on droppia ja 73 milliä ja sen ideaali rengaskoko on tommonen Steilacoomin kokoinen renkula. 40-millisellä Getawaylla tapahtui jo jotain, joka ei ollut positiivista. Sitä en pysty varmuudella sanomaan, että johtuuko se keskiön korkeuden muutoksesta vai trailin kasvamisesta.
Mutta parin päivän ja parinsadan kilsan (kaikkea hyväkuntoisesta soratiestä singletrackeihin ja umpimetsään) parisuhdeluottokorttibikepackingretken jälkifiiliksissä: Rakastan tätä pyörää edelleen (ja mun vaimoa
). Aah...viis vuotta kohta täynnä ja pelkkää kuherruskuukautta edelleen, vaikka uutuudenviehätys on kadonnut aikoja sitten ja arpia rupia alkaa olla siellä täällä. Hämmästyttävintä siinä on se, että vaikka geo on gg-painotteinen, ajaa sillä krossikisojakin sujuvasti (ainakin Hel CX -säännöillä, jossa rengasoptimoinnilla voi ajaa vähän ylikokoisella renkaalla), Steilacoomeilla se muuttuu vähän vakaammaksi, mutta ilman kuormaa on kuitenkin vielä kevyt ja leikkisä.
Kevyesti kuormattuna se vakavoituu entisestään ja rungon ja keulan jousto-ominaisuudet tulee esiin jotenkin kaikkein parhaalla tavalla, mistä opittua on se, että ellei ole tarve kuskata maailmanympärivarustusta mukana, ylipainoiset teräksiset retkirungot ja yli kilon painoiset etuhaarukat on ihan overkill-vehkeitä ja jos nyt teettäisin pelkästään gg-lenkkeilyyn rungon, ainakin vaakaputken laitattaisin pykälää pienemmällä halkaisijalla olevasta putkesta.
Mutta siis ihana pyörä tämä ja onneksi se ei ole multa pois, että harva osaa enää arvostaa tämäntyyppisiä pyöriä. Mä nautin täysiä tästä. Ainoa ongelma on se, että seuraavan pyörän osalta rima on pelottavan korkealla. 
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit