^ joo palstapyöräily on tekniikan suhteen vaativa laji. Tosielämässä moni asia on paljon helpompaa; vannejarruilla pysähtyy oikein hyvin ja vanteetkaan ei kulu silmissä heti, kun jarrukahvaa vähän hipaisee, kiekot ei irtoile itsestään pikalinkuista huolimatta ja watit ei haihdu lämpönä avaruuteen, vaikka alla on löysähkö teräsrunko. Valitettavinta on ehkäpä se, että palstapyöräily määrittää monen ”tarpeet” eikä oikeita tarpeita aina välttämättä osata edes erottaa ”tarpeista”.
Rake chipistä olen kyllä mieltä, että jos ammatikseen pyöriä testaava henkilö ei juurikaan huomaa 5 millin rake-eron vaikutusta pyörän ohjaustuntumaan, niin melko hyvällä syyllä voi kyseenalaistaa kyseisen henkilön ammatinvalinnan.
Noin muuten en henkilökohtaisesti ole chippihommeleiden ystävä, koska ne on potentiaalisia niksuvia ja naksuvia osasia, joista pitemmän päälle voi huonolla tuurilla olla enemmän harmia kuin iloa. Keep it simple, stupid, on minusta monessa asiassa edelleen paras ratkaisu, vaikka se onkin tuotekehitysinsinöörihenkilöille tylsä lähestymistapa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit