Totta kai malli, merkki etc. on haluttavuuden mittari ja siinä minun pyörä vannejarrulla on huono.

Itse olen huono kauppamies ja ne tinkaajat käyvät hermoon. Myyjä sanoo hinnan jolla myy ja ostaja ostaa, jos se kelpaa. Juuri lähettelin kolmenkympin kaupan takia parikymmentä tekstaria ja sitten kaveri sai sen muualta ja perui kaupan - ei motivoi käydä sitä keskustelua uusiksi tuollaisen summan takia. Kun ne tekstarit sisäsivät myös minusta merkityksettömän tinkaamisen neljästäkympistä kolmeenkymppiin.

Tottakai se vaatii puolin ja toisin hintaymmärryksen, eli minun pyörät ovat sellaisia satasen ritsoja ja tuntuu tollolta myydä niitä siihen kolmenkympin tarjoukseen, kun ovat kerran täysin ajokuntoisia ja toimivia. Kolmellakympillä myydään jo risaakin pyörää, joten kyllä satasen ehjästä pitäisi se viisikymppinen itselle saada. No nyt se meni kaverin lapsille ilmaiseksi, joka tuntui tässä tilanteessa järkevimmältä ratkaisulta. Ei se huutokauppakeisarin homma, jossa koetetaan ostohinta saada mahdollisimman alas ole mitään hyvää kaupankäyntiä. Se on myyjän riistämistä ja oman edun maksimointia. Se torpedoi seuraavan kaupan samojen toimijoiden kesken erittäin tehokkaasti. Kyllä kaupasta pitää jäädä molemmille hyvä mieli ja joskus se myyjän hyvä mieli vaatii rahaa - joskus taas vaan sitä, että pääsee jostakin eroon. Kaikki riippuu niin siitä tilanteesta.