Se on kuin hieno siannahkainen hanska, ei ahista mutta ei yhtään ylimääräistä väljyyttä.
Tuijottelin vuoden verran yhden saksankaupan melko tavanomaista alurunkoa, eräs palstatuttavani oli jo kasannut samaan runkoon melkein samoilla omilla mitoilla ajokkinsa. Kun pyörä lopulta valmistui omasta kasaamosta, vain muutama satamtetriä ajoa ja hanskajuttu oli selvä, hullu hymy naamalla pitkä lenkki eikä jäänyt yhteen. Nyt tuolla on ajettu vuosia monia kymppejä, tällä voi ajaa kuin täsmälleen säädetyllä auton ajoasennolla, rennosti ja vapautuneesti pitipä tangosta kahdella sormella tai pitämättä ollenkaan.
Tämä on maantietankoinen matkapyöräksi varusteltu krossari/gravel.
Saman voi kokea suoratankoisella tiepyörällä, kun pyörän tärkein osa, runko on juuri sopiva kooltaan, no muutoinkin pitää olla ajotarpeen mukainen.
Mutta mikä on liian pieni tai liian iso?
Hanskakauppaan siitä!
Kirjanmerkit