Tämä "raadosta traineripyöräksi"-projekti valmistui ajokuntoon. Ajoin varovaisen muutaman kilometrin testilenkin ulkosalla juuri ennen hämärää ja totesin, että kyllä kaikki oikeastikin toimii. Sen jälkeen takakiekko irti ja nyt niin kiiltävä vanha kone kiinnitettin Eliten Suitoon, jossa 45 minuuttia rauhallisen puoleista ajoa, edelleen kaikki toimii.

Vuosia hylättynä lojunut runko sai seurakseen täydellisen 11S SuperReiska setin vuodelta 2009-2010. Monet komponentitkin kaipasivat maalia tai lakkaa ennen kasausta, tanko ja etuvaihtaja (-siirtäjä) olivat melko huonossa hapessa, mutta nyt ne ei juuri uutta häpeä. Kaiken kaikkiaan tämä oli halpa päähänpisto: uudet kaapelit ja tankoteipit, erilaisia maaleja ja 2K lakkaa, hiomatarvikkeita. Jäi varmaankin alle 200 euron postikuluineen. Aikaa paloi PALJON ja käsillä tekemisen riemua syntyi sivutuotteena.

Olin jo tyystin ehtinyt unohtaa, kuinka hienon tuntuiset nuo Campan kahvat on ja kuinka hienosti vanha SuperReiska vaihtaa, aivan luksusta. Samoin olin unohtanut kuinka paljon voimaa tarvitaan länkijarruilla jarruttamiseen. Vanteissa ja 10 vuotta kovettuneissa jarrupaloissakin oli ehkä pesuainejäämiä tai asennusmönjiä, ensimmäinen jarrutus oli vähintäinkin "mielenkiintoinen". Punnittu elopaino noilla ankkurin painoisilla (yli 1.8 kg) "siirtovanteilla" ja 25 mm Contin GP4000:lla on huvittavan pieni 7.3 kiloa - tosin tämä ei ehkä ole kovin tärkeä feature traineripyörässä.