Moottoriturpa
Eilen kolmitunteroinen tylsähkö peruslenkki.
Jotenkin saisi nuo kalenterinmukaiset kelit jo alkaa. Törkeä hiki tuli kun oli liikaa päällä... ei oikein osaa enää kesäkamoissakaan lähteä liikkeelle vaikka ehkä syytä olisi. Nuo eilen päällä olleet "Välikeli+" -kamat saa odottaa että lämpö on jossain tuolla +8-12 -välillä. Se paita mikä oli perjantaina päällä olisi eilenkin riittänyt.
Forumilordi
Eilen vajaa kolmekymppää läskillä perusreittiä Mustavuoren, Uutelan ja Kallvikin kautta. Merivesi tosi alhaalla, pääsi ajamaan paikoissa, mihin ei normisti viitsi mennä.
Moottoriturpa
^pääsiskö Pikku Ahvensaareen taas niinku melko tarkkaan 4 vuotta sitten? Olis hauska käydä taas.
Palstajyrä
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Kun aikaisemmin osasi ja ymmärsi pukeutua kesäkamoihin vaikka oli syksy, muttei osaa enää - silloin on kyse yksinkertaisesti siitä että on tullut vanhaksi
Eilen oli päällä kesäkamat, paitsi että paita oli pitkähihainen ja kesäpaitaa paksumpi, kypärän alla oli lakki ja irtolahkeetkin, tosin ohuimmat mitä löytyi, olin katsonut tarpeelliseksi. Kun Keskuspuistossa ohi vilahti nätisti pyörittäen nuorempi kuski lyhkäisissään, tajusin silmänräpäyksessä että olen never-been ja että aikani on muutenkin ohi - ja paransin vauhtia sen verran että miltei tavoitin juipin ennen kuin reittimme erosivat.
Ajoin siis eilen iltapäivällä, suihkusta tultuani oli jo niin hämärää että piti laittaa valot. (Fillariin olen jo valot kiinnittänyt, tosin etuvaloa en ole vielä päälle laittanut.) Kolme ja puoli tuntia ulkoilutietä, kelviä, ulkoilutietä, katua, vähän hiekkatietä ja ihan pikkaisen polkuakin.
PS Omassa maailmassani juoksun ja pyöräilyn olennaisimpiin eroihin kuuluu se ettei aikoinaan ollut mikään ongelma juosta samaa reittiä (tai samoja reittejä, olihan niitä sentään kaksi tai kolmekin erilaista perusreittiä riippuen lenkin pituudesta), mutta fillaroidessa ajatuskin siitä että pitäisi taas ajaa jokin peruslenkki on niin innostamaton, miltei vastenmielinen, että se saisi luopumaan koko lenkille lähdöstä. Aina pitää olla variaatiota, ennakoimattomuutta, vapautta spontaaneihin valintoihin! Tutulla seudulla tuhannesti ajetuilla teillä ei tietenkään mitään täysin uutta reittiä voi keksiä, mutta aina jotain pienessä mittakaavassa siten ettei alussa voi olla ihan varma mistä tulee ajamaan eikä lenkin puolivälissäkään ajatus pääse rientämään edelle eikä tule fiilistä että loppu on pelkkää valmiin kuvion värittämistä.
Vakiovieras
Vaatetuksen voi valita kalenterin mukaan tai lämpömittarin mukaan, jompikumpi pakostikin osuu kohdalleen.
Oli muuten eilen keskiviikkoiltana ihmisiä liikenteessä ulkoilureiteillä sikapaljon, ihan sai fillarilla ajaessa pujotella. Varmaan viimeiset lämpimät ja sateettomat illat saa ihmiset liikkeelle.
Moottoriturpa
Sateettomat? Kyllä minä kastuin neljän minuutin märkäpisaraisessa sateessa. Pahimman hetken jopa majailin Viherlaakson ostarin katoksen alla.
Joo ehkä hieman turhaan ilmaisin voimakkaasti "tylsähkö". Tuntui vaan kivan muualla pyöräillyn viikonlopun jälkeen, että onhan nää ympyrät niiiiiin nähty. Ajelin muutamaa ihan uuttakin pätkää kun tajunnanvirtana sompailin ja mm. väistelin Haagassa Raidejokeri -työmaata. Fillarointi itsessään toki kivaa puuhaa. Ja Haltialassa ja parissa muutamassa pätkässä näköjään PR:kin (Eli kowaa on menty
Palstajyrä
Asiallisemmin: nämä välikelit tai pikemminkin kesäkelistä syyskeliin ja takaisin päivittäin ja miltei tunnista toiseen vaihtelevat kelit eivät tosiaan ole helpoimmasta päästä pukeutumisen kannalta. Miltei ainoa tapa onnistua on olla optimistinen ja uskoa että kevyemmissäkin pärjää, mutta samalla myös pessimistinen ja varautua irtohihoilla, -lahkeilla. tuuliliivillä tai -takilla siihen että tuuli onkin odotettua kylmempi tai että rupeaa sittenkin satamaan tai vain siihen ettei kulje niin kovaa että kone tuottaisi tarvittavan lämmön.
PS En minä niitä irtolahkeita sentään kypärän alle tunkenut
Moottoriturpa
Joo. Ihmettelen tuota pukeutumisongelmaa siinäkin mielessä, että mittari näytti lähtiessä klo 15:40 +14 ja varauduin siihen, että on jo pimeää (ja kylmää) takaisin tullessa. Päälle siis sortsit, polvenlämmittimet (kylmälle arka vasen polvi alle, n. +15 min), tekninen lyhythihainen T-paita ja tuulitakki. Mielestäni mun lämpimin pitkähihainen ajopaita on riittänyt plus viiteentoista ja kymmenen, johon arvelin lämpötilan lenkin kuluessa laskevan, on sille liian kylmä. Siksi skippasin ajatuksen siihen pukeutumisesta.
Lähtiessä paleli ihan kunnolla mikä antoi hyvän signaalin pukeutumisen onnistumisesta sitä pitkään arvottuani. Kuitenkin n. 30-40 minuuttia ajeltuani hikoilin tuskaisena, kaipasin takkiin avattavia vetoketjuja kylkiin... johtuisiko siitä, että lenkki oli suuntautunut siinä vaiheessa sisämaahan, jossa tyypillisesti on 2-3 astetta lämpimämpää kuin kotiovella. Ilmakin oli kostea. Olin huomioinut Testbedista kevyen tuulen vaikutuksen ja tarkistanut lämmötkin muualla. Mystillistä, 6 kilometriä ennen kotia pysähdyin oluelle terassille ja tarkeni ihan hyvin hikisenä ulkona.
Ei voi ymmärtää, mutta eihän tästä surkeasta epäonnistumisesta voi kuin oppia!
Jäsen
Eilen n40km ja ihan lopussa piti laittaa valot päälle vaikkei pimeää ollutkaan. Minua ei samojen teiden suhaaminen jostain syystä ollenkaan harmita. Toki se on juhlaa päästä uusille teille, mutta ne tulee useimmiten koettua pitkien ajojen kautta.
Sika joka ei pyöräile on vain pelkkä sika
Palstajyrä
^ Samat tiet samaan suuntaan samassa järjestyksessä. Niin että lähtiessä tietää jokaisesta risteyksestä missä tulee kääntymään ja missä jatkamaan suoraan. Niin että ei ainoastaan tiedä suunnilleen kuinka kauan lenkki tulee kestämään vaan että tietää varmasti ja täsmälleen mikä kilometrilukema mittarissa näkyy kun on takaisin kotona.
"Ongelma" ei siis ole kyllästyminen teihin tai ettei niitä ajaessa enää saisi minkäänlaisia kicksejä. Kyseessä ei myöskään ole uusien, ennen ajamattomien teiden pohjaton kaipuu - eikä tautia paranna ajoittainen virkistäytyminen jossain kauempana ja kokonaan oudolla seudulla.
^Toisinaan tulee innostuttua piirtelemään uusia reittejä: RWGPS:ssä näytti itsellä olevan noin 150 eri mittaista, eri ajatuksin tehtyä reittiä.
Forumilordi
Tänään 25 km. Eka tämän syksyn pimeälenkki. Maukkaasti kulki, mutta puolessa välissä alkoi sataa vettä... ei siinä muuten mitään, mutta kun en ollut varautunut taas siihen mitenkään.
No, kivaa kuitenkin oli. Pimeydessä ajamisessa on oma fiiliksensä.
Vanha jäärä
Tänhään 4h/64km
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Moottoriturpa
Eilen iltapäivästä alkaen vajaa nelituntisen. Olipas jotenkin lehtevän liukas keli. Yksi mutka meni kahden renkaan sivuluisussa, mutta jostain alitajunnasta tuli pelastava vastaohjaus. Aika vissiin vaihtaa slicksit Hutsut nappularenkaisiin. Märkää ja likaistakin oli, sellainen lokasuoja-loversien toivekeli. Joutui fillarin huuhtelemaan lenkin päätteeksi.
Baanalla sähköpyöräilijä ei kestänyt ohitetuksi tulemista, huvitti.
Palstajyrä
Miten tämä ilmeni? Tai siis tarkoitan millaisen ilmiasun sähköpyöräilijän tunnetila otti?
Myönnän olevani juuri sellainen fillaristi joka tultuaan jonkun ohittamaksi saattaa parantaa vauhtiaan nimenomaan ohituksen innoittamana. Mutta silloin on ainakin minun kohdallani kyse siitä että oikeaksi ja minua paremmaksi pyöräiljäksi tunnistamani kuski on ainoastaan antanut inspiraatiota eikä esimerkiksi herättänyt vimmaista pyrkimystä kuitata ohitus. (En myöskään iske peesiin ja roiku luvatta mukana vaan pidän tietyn etäisyyden - joka tosin saattaa kasvaa pelkäksi näköetäisyydeksi silloin kun jalkaa ei yksinkertaisesti ole.)
Kuitenkin tulee tilanteita joissa tulen ohittaneeksi minut hieman aikaisemmin ohittaneen pyöräilijän. Joskus minua onkin huvittanut ajatus siitä että tämä ehkä ajattelee että spandex/MAMIL/"tyyppi jolla oli kymppitonnin pyörä viimeisen päälle ja kisakuskin vaatteet" ei kestänyt että hänet ohitettiin
Yleensä ohittaja on liikkeellä sporttisella suoratankopyörällä tai maastopyörällä ja minä olen syystä tai toisesta ajanut tavallista hitaammin, tullut sivutieltä, lähtenyt nollavauhdista, ollut hetken ajatuksissani tms. Kun sitten - nota bene: ohituksesta riippumatta - jatkan kutakuinkin samaa vauhtia kuin aikaisemmin, huomaan saavuttavani ohittajan (joka ei ehkä enää ajakaan ihan samaa vauhtia etenkään jos tasaisempi osuus muuttuu ylämäkivoittoiseksi). En sitten osaa ruveta hidastamaan enkä halua roikkua perässä vaan jatkan samaa menoa ohi.
Moottoriturpa
Se himmaili ja sääti jotain siinä edellä ja seilasi kaistan laidasta laitaan jotain 20-25 km/h nopeutta. En oikeastaan olisi halunnut eikä tarvettakaan ollut ohittaa, mutta koska sen ajamisesta ei meinannut tulla mitään ajelin sitten ohitse... hetken päästä paineli miljoonaa ohi ja hävisi horisonttiin baanan päähän asti (vähempikin vauhti siellä riittäisi, poika). Ehkä hän luuli olevansa mukana kilpa-ajossa?
Palstajyrä
Sattuiko lehtikelitilanne asfaltilla vai hiekalla? Mulla on kokemuksia molemmista, onneksi olen niistä säikähdyksellä selvinnyt.
Asfaltilla vaikeuksia syntyy mielestäni silloin kun pudonneiden lehtien päällä on kävelty ja ajettu niin että ne ovat osin tarttuneet tienpintaan ja osin muuttuneet muhjuksi eikä silloin pitoa löydy millään jos erehtyy tai uskaltautuu kaarteessa pyöräänsä vähääkään kallistamaan. Melkein kuin musta jää tai sellainen yöllä satanut ohut lumikerros joka on taivaan selkiinnyttyä aamulla jäätynyt.
Hiekkateillä kyse on usein siitä että lehtikerroksen alla onkin ihan rehellistä mutaa jolla tilanne syntyisi muutenkin slickseillä. Toinen vaihtoehto on ikään kuin kaksi erillistä lehtikerrosta, joista päällimmäinen lähtee liukuun ja nappulaton rengas sen mukana. Koska päältä ei näe mitä alta löytyy, on ehkä parempi olla arkajalka, ainakin mikäli pyöränhallinta ei ole paremmalla tasolla kuin omani.
Eilen reilut viisi tuntia all-roadia, ehkä kuitenkin gravel-voittoisesti.
Aamun enimmät sateet olivat tainneet jäädä länteen, koska Itä-Uudenmaan hiekkatiet eivät ajamisesta erityisen märkää ja likaista puuhaa tehneet. Pärjäsi mainiosti ilman kengänsuojia, Gore-Texiä tai Super-Roubaix'ta, eli vielä mentiin vähän niin kuin kesäkamoissa. Tosin teiden varsille ilmestyneet aurauskepit muistuttivat siitä että syksy alkaa olla jo pitkällä ja että talvi, olkoon se sitten millainen tahansa, lähestyy.
Kivaa oli. Hiekkatiet olivat varsin hyväkuntoisia; jossain oli pätkä jolla oli kuoppia yhtenään, mutta sehän vain antoi tilaisuuden näyttää itselleen miten taitavasti osaa valita ajolinjansa, ja jossain pätkä jolla ihan pienet nimismiehen kiharat saattoivat muutaman kymmenen metrin matkalta tuntua, mutta silloin tunsi itsensä kovaksi kuskiksi joka osaa ajaa rennolla otteella, joustaa ja joka ei mokomien takia joustoratkaisuja stemmiinsä tai kahden tuuman renkaita gravel-pyöräänsä kaipaa
Auringon painuessa mailleen sää alkoi tuntua jo aidosti syksyiseltä ja alavilla paikoilla tunsi jo tiettyä viileyttä - mutta hienoa se oli silti (ja mulle syksyn ensimmäinen lights on -lenkki):
Moottoriturpa
Tilanne tällä kertaa assulla. Mellunmäessä.
Aktiivijäsen
aamulla tunnin ja nyt täytyy alkaa panostaa taas lämpimään vaatetukseen.
Don't ride faster than your guardian angel can fly!
http://pd.kuvat.fi/
Moottoriturpa
Äsken parituntinen pikkupyörittely.
Aktiivijäsen
Päivällä 45 km cc:lla. Tuntuipa viileältä, kun lämpötila vain muutaman asteen plussan puolella.
Tänään reilu 70 km krossarilla palatessani parin päivän mökkireissulta.
Aktiivijäsen
Vähän reilut 54km tänään iltasella. Viileitä alkaa olla illat. Tuli samalla 10 000km täyteen tälle vuodelle. Ei työmatkaa, eikä hyötyajoja. Vain lenkkikilometrejä ja kaikki ajettu vain omaksi iloksi. Pyöräily on kivaa.
Palstajyrä
Eilen vähän vajaat neljä tuntia hiekkaa ja asfalttia kutakuinkin fifty-fifty.
Olin jollain nololla tavalla oikein ylpeä itsestäni kun kotia lähestyessäni vilkaisin mittaria ja näin että neljästä tunnista jäisi puuttumaan vain muutama hassu minuutti, mutta vastustin kiusauksen tehdä niiden keräämiseksi tarvittava pikkukiemura.
Muutenhan lenkki oli merkillepantava vain näin jälkeenpäin ja yksinomaan sen vuoksi että se taisi olla viimeinen kesäkamoissa (vaikkakin irtolahkeilla ja tuuliliivillä vahvistettuna) viihdytty lenkki. Nyt on sitten taas opeteltava oikea syys- ja talvipukeutuminen monenlaisiin ja vaihtuviin keleihin...
Aktiivijäsen
Aika samanlaisella setupilla eilen illalla liikenteessä ja kyllähän siellä kylmä alkaa olemaan. Pitääkin tässä joku ilta taas kaivella syys- ja kevyet talvivaatteet esiin kaapista.
Jäsen
No minä laitoin jo huppumyssynkin päähän eilen vaikka oli varmasti lähellä 10 astetta, olen sellainen palelija. No, tuli eilen köröteltyä iltalenkki n.46km. Vielä sujuu aika kepoisesti, mutta kyllä tuo viileä keli alkaa tehdä tehtävänsä. Jotenkin kun yritti vähän spurtata, se oli aika löysää yritystä. No, nyt lienee parempi hiukan pudotella vauhtia ja nauttia hitaammista lenkeistä kun ei sepelikään vielä häiritse matkantekoa.
Sika joka ei pyöräile on vain pelkkä sika
Aktiivijäsen
Aamupäivällä hienossa syysauringossa viitisenkymppiä varsin monipuolista grävelöintiä. Syysajelut on kyllä ihan namia! Lämpötila +3
Tänään 160 km retkeilyllisesti. Aamulla oli pakkasen puolella ja aurinkoista, päivällä tasainen pilviverho peitti auringon ja kylmä tuuli teki kiusaa. Turkua lähestyessä pilvet kaikkosivat ja sain nauttia matalalla olevan auringon luomasta tunnelmasta: jostain syystä koen voimakasta halua ajaa tai patikoida sinne, minne ilta-aurinko paistaa.
Ilman lopun aurinkoisuutta olisi retkestä jäänyt laimea tunnelma: aina kannattaa lähteä, sillä milloinkaan ei voi tietää, mitä hetki tuo tullessaan.
Moottoriturpa
Äsken kolme tuntia gräveliä Helsinki-Espoo-Kauniainen-Espoo-Vantaa-Helsinki. Kaks ekaa tuntia kevyesti rullaillen ja vika tunti melko täysii.
Töiden jälkeen reilun viikon tauon jälkeen satulaan ja rauhallista maastoilua 3h. Viimeinen puolituntia valoilla. Jotenkin Zen-fiilis ja asiat näyttää menevän parempaan suuntaan taas.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit