Kirjoitus aiheesta:
Ilkka Kuosmasen Esalainen: Pyöräilemisessä vaikeinta on lajitovereille moikkailu, https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2330917
Itellä ollu tapana morjestaa vastaan tulevia maastossa ja yleensä tulee vasta kaikua, van toissa päivänä tuli vastaan keski ikänen pariskunta, ukolta sai harvinaisen pitkän vttuako tervehit mulkoilun, mutta emäntäsä sentään morjesti takasi..
Kona kikapu deluxe 2004
Kaakonkulman maantieprofessoreilla alkaa Kait näkö heikkenemään tai mieli pehmenemään, kun jokainen vakavasti (yhden tunnistinkin kovaksi kuskiksi) otettava harrastaja nosti mulle kättä. Ja tämä kovin heppu peräti kahdesti. Ja edelleen mulla on lokasuojat, takavalo, mtb-lukot... Tai sitten se on jotain kieroutunutta huumoria.
Miten niin tyhmä kysymys??
Kummasti olen huomannut että pääkaupunkiseudulla on täytynyt alkaa moikkailemaan takasin maantiekuskeille kun on BMX-kypärä vaihtunut maantie-malliin ja ajoasento madaltunut (droppitangolla) ja ehkäpä vauhtikin kasvanut. Päällä mulla on aina perus t-paita ja jotkut farkkushortsit ym. Otan tämän kuitenkin kohteliaisuutena!Vähän se kuitenkin aina hämmentää kun en osaa mieltää itseäni ”kerhoon” kuuluvaksi.
Tauolla tervehtiminen on oma lajinsa ja tapahtuu pääasiassa siten, että sanoo "moroo" ja syö toisen nakkipiilot tahi, jos nakkipiiloja ei ole saatavilla, munkin tai jäätelön.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Päivän takakaisintervehdyssaldo: 2/6 välillä Kalliola-Paimela-Vesivehmaa. En tiedä onko paljon vai vähän kun oma varustus oli cyclo sivulaukuilla ja jalassa lenkkarit. Pitkahihanen paitakin oli jotain puuvillahässäkkää eikä keinokuitua niinku asiaan kuuluis. Otin kuitenkin asiakseni tempasta käden reippaaseen terveyhdykseen oli vastafiloilija kuinka prö tahansa. Ehm...ja arvatenkaan ne prö-hahmot eivät töydelläkään tervehtineet takaisin.
Ylläoleva saattaa sisältää provokatiivista haihattelua.
^ Minulle on ne prö:ötkin nostaneet lapasta takaisin ja joskus jopa ennen minua, aina ei meinaa huomata sitä neljän sormen ojennusta.
Viimeksi toissapäivänä tempotankoilija prö morotti ensi, vaikka en varmasti näytä itse kovinkaa prö:öltä etukoreineen kaikkineen.![]()
Ai niin ja vaikka topicci onkin Pyöräilijöiden tervehtiminen, niin sain osakseni kaksi maatiaistervehdystä eli tervehdyksiä maankamaralla tallustelevien osalta. Tai ehkä olin siirtynyt virallisesti maalle. Yhtäkaikki, mitä siitäkin tulee että maatiaisetkin alkaa morottelemaan?! Kyllä tässä nyt menee sisäiset mallit aivan sekaisin. Kohta ne alkaa juttelemaan ja mitä seuraavaksi?!
Ylläoleva saattaa sisältää provokatiivista haihattelua.
Vaikeeksi on tämäkin vääntö täällä tehty. Ite moikkailen maanteillä vaikka vastaan laahustavia vanhuksia, jos paikka on syrjäinen ja miksei muutenkin. Jossain kelvillä nyt ketään tervehditä koskaan kuitenkaan.
Maastossa tulee tervehdittyä pyöräilijöitä sekä kävelijöitä jos vauhti on kohtuullinen![]()
Joo sama^ Jos enempi vauhtia niin huudan vaa että LATUA PERKELE!
Aloittelija kyselee, miten tämä tervehtiminen käytännössä tapahtuu? Sanallisesti, nyökkäyksellä (armeijatyyliin alas vai rennosti ylös), käden nostolla vai sivuun viennillä vai miten? Itsellä on gravel-pyörä (koska maantiepyörän kapeat renkaat eivät välttämättä toimi hyvin sora- ja hiekkateillä, joita maalla asuvana joudun ajamaan), joten keskusteluista päätellen lienee parasta olla tervehtimättä ketään, ettei jollain toisenlaisella pyörätyypillä ajavat paheksu, mutta jos joku minua tervehtii, niin sitten tietysti voinen vastata tervehdykseen.
^ käden nosto jos ehtii/ pystyy, mutta kämmenen ollessa ohjaintangossa niin neljän sormen ojentaminen on mun kokemukseni mukaan yleisin tapa. Myös sanallinen tai nyökkäys-vaihtoehdot käy.
Harmillisinta on se jos on niin ajatuksissaan...tai vastaantulija ajaa senverta reippaasti ettei ehdi reagoida.
ja siis lähinnä juurikin kelvillä on vastaantulijoita...
Muistan kun 70-luvulla maaseudulla me ( serkkuni ja minä) tervehdittiin kaikkia vastaantulijoita oltiin sitten kävellen tai pyöräillen, huomenta tai päivää. Semmoista kun ei tervehtinyt, sitä pidettiin nyrpeenä kaupunkilaismoukka-kekkeruusina
Itse maalaisena tervehdin ainakin muutaman kilometrin säteellä kotoa kaikkia joko kättä nostamalla tai suullisesti, ajan sitten autolla, pyörällä tai kävelen. Usein ovat naapureita tai muuten tuttuja kyläläisiä. Joskus jotkut kaupunkilaiset mökkiläiset tuijottavat vain eteenpäin eivätkä välttämättä edes vilkaise, ja tietysti mielessäni hiukan sitä paheksun.![]()
^ ajat muuttuvat ja minä näköjään mukana, en mä ole.....hei siis pitäisi reippaasti ottaa uusi näkökulma ja tervehtia kaikkia kun pihalla/ rapussa vastaan tulee, vaikka ei ne sitten tervehtisivätkään..
Töissä mä olen tämän ottanutkin ( pitkän mietinnän jälkeen) tavakseni, ja olihan tässä pari kuukautta kun jopa vastattiin...
Olin leiriytymisvarusteineni ensimmäisellä pyöräretkelläni ja liikkeellä ensimmäisellä ns. oikealla pyörälläni jokunen viikko sitten. Maantiellä minut ohitti maantiepyöräilijä, siis juuri sellaisen tosiharrastajan näköinen herrasmies, joita itse katson vähän pelonsekaisella kunnioituksella. Tuli ihan kauhean hyvä mieli, kun tyyppi ohitustilanteessa nosti kättä tervehtiäkseen.
Pyrin tervehtimään kaikkia maantie- ja maastopyöräilijöitä pois lukien kypärättömät.
Itse tervehdin kaikkia maastopyöriäilijöitä joilla on ajohousissa vihreää ja MIPS kypärä. Karkausvuonna heiluttelen satunnaisesti kättä myös niille joilla on takissa/paidassa punaista.
Oikea maantiepyörä alla niin heti nous räpylät kaikilta joita vastaan tuli.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Taimikonperkaaja oli työssä ja tervehti. Maantiepyörällä olin liikkeellä.
No rain - no gain.
Tervehtiminen on liian lähellä sosiaalisia kontakteja... muita ihmisiä... hyi!![]()
I’m on the Koskenkorva diet. So far I have lost 2 days.
Tämä gravelöivä wannabe-pyöräilijä, joka ehtii polkea vähemmän kuin haluaisi uskoa, hymyilee typerää onnellista hymyä kaikille vastaantulijoille kun polkeminen on niin kivaa, minkä voi ehkä tulkita tervehdykseksi kun ihan ihka oikeannäköisiä pyöräilijöitä ei uskalla rehdisti kättä nostamalla tervehtiä. Tarpeeksi syrjäisellä seudulla sorateillä lähellä kotia voi jopa huikata heit.
Kylläpäs tuli tänään nosteltua kättä ennätysmonelle kippurasarvikuskille, niitä sattui tulemaan paljon vastaan. Lisäksi yhtä maasturi-/hybridikuskia jopa porisutin hetken, kun oltiin samassa paikkaa pysähdyksissä.
Huomasin yhdellä ensimmäisistä pitemmistä lenkeistäni kaukana kaikesta, kun yks pron näköinen maantiekuski nosti kättä, että "jaa, tämmönen homma". Siitä lähtien olen moikannut itekin kaikkia harrastajan näköisiä.
Vissiin liian kova tuuli tänään jotta ois uskaltanu nostaa edes sormia tervehdykseen.
Vai olinko kenties näkymätön.
Tais kymmenkunta yhteensä tulla vastaan, yhdellä nousi sormet vastatervehdykseen. Ilmeisesti venytteli sormiaan koska olinhan näkymätön.
Chost rider.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Perjantaina heitin Sipoonkorven lenkin ja siinä matkalla pysähdyin välppäilemään navin kanssa Talosaarentien alkupäässä olevalle parkkipaikalle. Siinä oli yksi pakettiauto parkissa ja hetken päästä paikalle saapuikin naispuoleinen maastopyöräilijä Trekillä ja perään miespuoleinen Mondrakerilla. Koitin hakea katsekontaktia tervehtiäkseni, mutta kumpikaan ei edes vilkaissut minun suuntaani saati että olisi moikannut. Mulla oli aurinkolasien sangat kypärän hihnojen päällä, lökäshortsit, flättipolkimet ja luomutäpäri, eli skenessä oltiin. HC enskailijoista minut erotti reppu.
Kuitenkin jos joku tunnistaa itsensä ja on sitä mieltä, että se huonosti käyttäytynyt olin minä, pahoittelut siitä ja toivottavasti lenkki oli onnistunut.
Näiden "uuden polven" maastopyöräilijöiden keskuuteen ei oikein moikkailukulttuuri omien kokemusten perusteella kuulu. Viimeisin tapaus perjantailta, jolloin reitti 2000sella saaren mustan holleilla vastaan tuli mies jäykkäperäisellä perusmaasturilla. Oman tapani mukaan moikkasin iloisesti ja kuuluvaan ääneen ja kaveri tuijotti minua kuin hullua. Oliko se sitten se seurapaita vai kuituinen xc-täpäri, joka kaverin pelästytti, sitä en tiedä. Itse moikkaan ja olen aina moikannut kaikille maastossa oli vastaantulija sitten liikkeellä ruosteisella 90-luvun tunturilla tai pakasta vedetyllä s-works epicillä tai millä vaan siltä väliltä. (Poislukien tietenkin kypärättömät)
"Pysähdys on vauhdin surma" -Torstailenkillä kuultua
Pyrin tervehtimään pyöräilyn harrastajia vaikka sormia nostamalla tai nyökkäämällä. Ei ole iso vaiva.
Ihan kohtelias tapa omasta mielestä.
Kyllä sen melkein näkee kuka tervehtii ja kuka ei, nuoret (siis vaikka alle 25 tms) ei välttämättä tervehdi, eikä autotie jyrät (tai örmyt, miksi ollaan heidät nimetty), ilmeisesti pitää olla yli 7k€ pyörä, että moikkaavat.
Vähänkin syrjemmässä ja poluilla aika monet tervehtii (pois lukien nuo nuoret maastopyöräilijät), urbaanimmalla alueella vähän harvemmat. Tosin ymmärtäähän sen, kun jossain isommassa paikassa on aika monta pyöräilijää ajelemassa vastaan. Suomalainen perusluonteenlaatu on vähän sellainen, että prkl, en moikkaa ketään, näit on aika paljon.
Sama muissa harrastusporukoissa, mopoilijoissa, jenkkiautoissa, karavaanareissa, osa moikkaa, osa ei. Esim asuntoautoista moni ei moikkaa vaunuja jne. Moparit ei moikkaa välttämättä Fordia.
Vanha jengi moikkaa kaikkia, nuoremmat ei.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Pyörä Äijän Youtubea osoitteesta: https://www.youtube.com/channel/UCi4...eqmZfUjsVipZLA
Nyt on sellaiset kelit että silmien on syytä olla tiessä tai mikä alusta sitten sattuu alla olemaankaan. On uria ja töyssyjä josta voi fillari lähteä odottamattomaan suuntaan, ei ehdi katselemaan vastaantulijoita, saattaisi vaikka törmätä heihin.
Kirjanmerkit