Minkä kokoisia teillä on alla SC:stä. Mulla on pitkät jalat muuhun kroppaan ja kädet myös. Olen 182 pitkä ja inseam on 92. tarjoaa SC L kokoa jossa reach 387, stack 579 ja top tube CC 568. Sitten kun katoin myös Free Ranferia niin siinä tarjoaa M kokoa jossa taas reach 376, stack 568 ja top tube CC 550. Free Ranger L koossa reach 384, stack 589 ja Top tube CC 565. Eli L koot keskenään paljon lähempänä toisiaan. Titaanirunkoisessa suositukset menee yksiin SC:n kanssa. Hiukka ihmetyttää suositusten ero. SC malliin olen kyllä noitten välillä kuitenkin kallistunut.
Oma budjetti "kevyensarjan" gravel projekti alkaa olemaan pakettien noutoa ja niputtamisti vaille valmis. Lähtökohtana Meridan Ride - sarjan kuiturunkoinen endurance maantiekiitäjä.
- Renkaiksi Donnelly CDG 30mm
- Shockstop stemmi
- Ritchey VentureMax tanko
- Absoluteblack ovaali 40t 11-36 pakalla
Renkaat on pyritty optimoimaan niin, että kestopäällysteelläkin kulkee. Saapi nähdä miten tuo käytännössä toimii.![]()
Olen itse 181/87 ja L-koko on juuri hyvä. Sentin lyhyempää stemmiä olen harkinnut, mutta katsotaan nyt. L-koossakin 700c 40mm on toe overlapia eli renkaat ottavat kenkiin kiinni, M-koossa tuo vain pahenisi. 650b-renkailla ei ole ollut ongelmia. Oudolta kuulostaa tuo Free Rangerin kokosuositus.
184/91 mitoilla SC koko L ja 80mm stemmi + suora tolppa.
Free Rangerissa taisi olla hieman enemmän tilaa jalan ja eturenkaan väliin (ja ilmeisesti rengastilaa myös enemmän takapäässä).
176/80 mitoilla M-kokoinen SC, 90mm stemmi ja setbackitön tolppa. Ei toeoverlappia kummallakaan vanteen halkaisijalla ja 43 koon kanootilla. Erittäin tyytyväinen ollut hankintaan.
Kiitos vastauksista. On kyllä vähän outo Free Ranger suositus. SC miellyttää enemmän ja L koon uskaltaa varmasti tilata jos siihen päädyn. Toisena vaihtoehtona vielä pyörii mielessä Rose BackRoad. Vähän hinnakkaampi, kevyempi. Eli vähän kovempi kilohinta mietityttää
Se vaihtaja oli tosiaan 3-4vuotta vanha 1x Rival. Mielestäni tuota on ollut saatavilla vain yhdellä häkillä, joka lienee medium.
Tuo 11-40t pakka toimi juuri ja juuri myös tuolla perus häkillä kun b-ruuvi olis melko tapisss, aika äärimmilleen sen toiminta oli siis venytetty.
Nyt Gx-häkillä toi on toiminut todella hyvin.
Speksausta ja Pyöräilyä.
||| Road: Canyon - Ultimate CF (Custom) || MTB: Trek Fuel EX 8+ || Gravel: Kona Private Jake
Uusi Trig herättää omistushaluja http://ragleybikes.com/products/trig...te-bikes-2020/
Tänään posti toi Vitus Energien ja ensivaikutelma pyörästä erittäin hyvä ja L-koko vaikuttaisi sopivalta itselle. Mutta ihan yhtä hyvä tuuri ei tainnut käydä noiden vaihteiden ja letkujen kanssa, kaikki vähän ylipitkiä. Varsinkin jarruletkut on taidettu vaihtaa vaan euroversioon lyhentelemättä ja jääneet liian pitkiksi. Lisäksi takajarrun letku menee rungossa oikealta puolen ylhäältä sisään, jolloin tekee ylimääräisen mutkan kun toiselle puolen saisi siistimmin.
Onko kukaan ehtinyt vielä saada kokemusta Shimanon GRX vaihtajasta, etenkin siitä kuinkaisoja rattaita se epävirallisesti syö? Virallisestihan kerrotaan että 42t max mikä on kyllä vallan suuri, mutta jääkö yhtään pelivaraa pistää vielä isompaa. Nykyinen voimansiirto vetelee kaikkien rattaiden osalta viimeisiään niin sen loppuunkuluessa ajattelin päivittää 1x11 grx setuppiin ja vallalla olevasta keskustelusta pisti miettimään että onko tuossa yhtään pelivaraa mennä virallisten rajojen yli.
^ Riippuu kuinka kapean välin uskallat jättää eturattaan ja rungon väliin. Omassa pyörässä kyllä näyttää mahtuvaan isompi kun 42T mutta käytän 40T ratasta koska omassa käytössä en näe tarvetta isompaan kun 11-42 takapakka ja 47x650b renkaat. Voin myöhemmin kyllä mitata 40T rattaan läpimitan ja etäisyyden rungosta.
GRX RX810 sarja, Shimano Hollowtech II BSA keskiölaakeri, 40T eturatas, ketjulinja suora noin 6. vaihteen kohdalla (1. on tietysti hitain vaihte). Eturattaan sisäpuolen tasapinta on rungon keskiölaakerin kiinnitysputkesta 12mm etäisyydellä. 40T rattan läpimitta on 165mm, säde 82,5mm. Surly Midnight Special rungossa jää hammasrattaan ja rungon alahaarukan väliin 11,5mm rako. Jos eturattaan säde olisi 10mm isompi olisi rako noin 9mm. Minimiväli rattaan ja alahaarukan välillä voisi olla yli 6mm niin 5,6mm leveä ketju mahtuu vielä läpi.
![]()
No eiköhän tuossa ollut kyse 1x grx takavaihtajajasta.
No jo: GRX 1x11 eturatskin on 42T. Sitä ihmettelinkin että mihiin sitä isompaa eturatasta tarvitaan. Kielimuuri...
Raporttia tänne sit stemmin toiminnasta 😉
Felt breed 30:llä tänään 110km ensilenkki - huiman hauska laite ja hyvin etenee haastavissakin paikoissa. Ei ainakaan itellä tarve saada lyhempää välitystä kuin tuo nykynen 42/42-11. Tuossa siis myös grx ja 650B 47mm
Mulla on shockstopin kanssa ajamisesta kokemusta jotain 350km verran ja kai se ihan mainospuheiden mukaisesti toimii, eli poistaa tärskyistä ja tärinästä pahimman terävyyden. Putkelta runtatessa en oo huomannut mitään ei-toivottua notkumista. Laitoin vaan ohjeiden mukaiset elastomeerit sisään, enkä oo kokeillut säätää sen jälkeen vastusta mihinkään suuntaan. Sellainen ongelma stemmin toteutuksessa on, että vaimennus-efektin voimakkuus ei droppitangon kanssa ole sama eri otteilta. Jos vaimennus on hupuilta ajaessa sopiva, on efekti paljon pienempi alaotteelta ajaessa, koska vipua on vähemmän.
Kuinka paljon stemmi sitten vähentää väsymistä? En tiiä, mut pitkän lenkin viimeinen kymppi lainkuuliaisesti epätasaisia kelvejä ajellen on yhä ihan perseestä, mut ehkä tavallisella stemmillä ois vielä enemmän.![]()
Noniin, ostelkaahan niitä gravel-pyöriä nyt kun renkaat saa vielä olla yli 43-milliset ja vaakaputken maksimislouppauskulmaa ei ole määritelty UCI:n toimesta....![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Miksiköhän Canyon Grailissä on niin älyttömän pitkä reach? Eikö Gravel pyörässä pitäisi yleensä olla melko rento ja pystyhkö ajoasento?
Vertailukohtana Grailille minulla toimii Canyon Endurace, jonka geometria on minulle sopiva ainakin maantiekäytössä. Minulla on pitkät jalat (94,5cm/192cm), joten droppia tulee pystymmälläkin geometrialla.
Endurace (XL): Reach+ 486 mm, stack+ 702 mm
Grail (XL): Reach+ 500 mm, stack+ 709 mm
Canyonin ilmoittama reach+ tarkoittaa etäisyyttä poljinkeskiöstä ohjaustankoon.
Molemmissa pyörissä on ohjaustanko, jonka reach on 70 mm, joten Grailin reach on käytännössä 14 mm pitempi kuin Enduracessa. Kuinka paljon tuo 7 mm korkeampi stack kompensoi pitempää reachia? Toimisikohan XL koon Grailissä tarvittaessa hyvin 80 mm tai 70 mm ohjainkannatin? Vakiokannatin on 90 mm.
Olisikohan vaan järkevää katsella jotakin toista gravel pyörää pystymmällä geometrialla? Minulla on Canyonilta Endurace ja Grand Canyon pyörät, joihin olen ollut tosi tyytyväinen, joten mielelläni ostaisin gravelinkin Canyonilta.
Näyttää tosiaan XL koko olevan grailista hivenen pidempi. Johtuisikohan tuo siitä, ettei grailista ole 3xl kokoa, niinkuin endurancesta, eli L-koon jälkeen portaat ovat vähän harvemmassa.
Grailin 2xl näyttää taas olevan yhtä pitkä, mitä endurancen 3xl. M-koossa ei myöskään ole eroa.
Kuutisen tuhatta kilometriä ajeltu Ridley X-Traililla ja alkaa tuntua, että ei tuo hiilikuitu runkomateriaalina vain ole meikäläisen juttu.
Heräsi ajatus, että ostaisin titaani/teräs -runkosetin, johon käyttäisin mahdollisimman paljon osia tuosta Ridleystä.
- flatmount 160 mm hydrauliset jarrut
- 142/12 ja 100/12 läpiakselit
- 27,2 mm satulatolppa
- 24 mm kammet
Samalla pyörällä pitäisi hoitua ympärivuotiset työmatka-ajot pk-seudulla (ruostesuojaus kunnossa, jos teräs), lenkit maan-/sorateillä ja lyhyehköt retket, joissa laukkuja edessä ja takana. Retkihommissa riittäisi, että rungon voisi olettaa kevyehköllä kuormalla sellaista kestävän, eli painotus geometrian ja painon suhteen mieluummin vähän sporttisemman ja kevyemmän puolella. Mitään ihan hervotonta rengastilaa en tarvitse, mutta talvella olisi kiva, jos joku, sanotaan vaikka vähän reilu 40 mm, nastarengas menisi.
Mitä runkoa laittaisitte tuon suuntaisilla spekseillä? Titaaninen Planet X Tempest V3 vähän houkuttelisi hinnallaan, mutta ilmeisesti jälkipeli tosi nihkeää, jos rungossa onkin jotain vikaa?
Omaahan pitää aina ehdottaa vaikka ei varsinaisia perusteluita olisikaan. Olen tykännyt vaikka omani ajoon saaminen viivästyi syksystä kesään. Heinäkuusta tähän päivään olen ajanut melkein joka päivä ja aina tuntuu yhtä ihanalta. Lokarit ja 35 mm nastat alla, tilaa on isommillekin.
Jonkinlainen suojaus piti valmistajan mukaan olla jo tehtaalta, mutta minun mielestä sellaista ei näkynyt. Suihkin sisään itse Tectyyliä. Melkein jokainen kierre piti putsata kierretapilla ennen kuin meni pultit kierteille. Keula piti valmistusvirheen takia uusia ja tässä kesti kolme kuukautta. Koski kuitenkin vain tiettyä muutaman kymmenen yksilön erää. Näistä kolmesta jutusta pari miinusta laadun puolesta. En vaihtaisi kuitenkaan pois, tykkään koko ajan enemmän pyörästä.
Kaikki listaamasi täsmää ja nyt tätä saa näköjään myös mustana!
https://fairlightcycles.com/product/...v=f0aa03aaca95
Varsin varteenotettava vaihtoehto tuo Fairlight, kiitoksia. Sininen tuollainen on jäänyt pyöräsi kuva -ketjusta mieleen, se oli varmaan sitten sinun.
Voi olla, että oli minun pyörä siellä ketjussa, jonka näit. Itse hommasin rungon ensimmäisestä erästä ja tuo on kyllä ollut todella mieluisa pyörä. Reilut 5 tkm taitaa olla jo takana tuolla, mutta tässä jo ihan odottelee kevättä, että pääsee tuolla taas tien päälle (talvella ajelen muilla pyörillä, Secanilla kyllä trainerillä jonkin verran). HelCX:n cyclokisoja kävin ajamassa Secanilla ja pyörä toimi yllättävän hyvin siinäkin käytössä.
Markkut:lle sanoisin, että jos yhtään pitempään viihdyt saman pyörän tai rungon kanssa, niin Pk-seudun suoloissa ympärivuotiseen pyöräilyyn katselisin suosiolla ED-pinnoitettua terästä (tunnistaa mustista putkien sisäpinnoista), titaania tai rosteria budjetista riippuen. Vaikka runko ei ruostuisikaan puhki ihan viidessä vuodessa, niin kuin omani aikoinaan, niin mielenrauha maksaa hintansa takaisin. Toisaalta teräksen hyvä puoli on kyllä se, että korjaaminen ei ole mahdoton operaatio ja tekijöitäkin alkaa Suomesta löytyä. Korjattuna ajossa tuo oma puhkiruostunut sotaratsunikin on edelleen.
On Onen ja PlanetX:n titsku on halpaa. All Cityt on pinnoitettuja kaikki, joskin ei ilmeisesti ihan maailman kevyimmistä putkista hitsattuja ja siihen nähden (ehkä) hintavahkoja. Cosmic Stallioneita on välillä näkynyt myynnissä jonkin verran alennettuina. Omalla listallani Standert Ergeschoss olisi aika korkealla, vaikka vähän cx-mäinen bb-droppi onkin 700c-kiekoilla. Ribblen CGR Ti:n hinta on parin tonnin paikkeilla, mutta en osaa sanoa, onko On Oneen nähden kaksinkertaisella hinnalla katetta. Erityisen kevyt (tistkurungoksi) sekään ei ole. Tai sitten pysyttelet siinä nykyisessä. Se ei käynyt ilmi, miksi muovirunko ei sinusta tunnu omalta, mutta ihan kaikilta EU-standardeihin tehdyiltä tehdastekoisilta metallirungoiltakaan ihan kaikkia niiden materiaaleihin miellettyjä ominaisuuksia ei välttämättä kannata odottaa saavansa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^ Kiitoksia vinkeistä, guugle esiin ja kaivelemaan...
Viihtyisin varmaan vieläkin 2008 vuosimallin alumiinisen Merida CC5:n satulassa, jos siinä olisi levyjarrut, eli kyllä tuo pitkäikäisyys tärkeä ominaisuus on. Meridahan on ihan krossari tuon bb-dropin osalta ja en ole kokenut eroa niin suureksi, että se valintaan vaikuttaisi. Runko puhki viidessä vuodessa... Pistää kyllä tosiaan miettimään, onko perusteräs hyvä vaihtoehto, kun käytännössä päivittäin tulee pyöräiltyä.
Muovirunko on tuohon retkihommaan vähän huono - ei tee mieli laittaa tavaratelineitä. Maalia on lähtenyt kolhujen seurauksena sieltä täältä ja mm. takahaarukasta eturattaiden kohdalta. Varmaan vain kosmeettisia vikoja, mutta jotenkin ei ole luottoa. Kaipaisi vähän työkalumaisempaa laitetta, vaikken minä pyörää mitenkään erityisen huolettomasti käsittelekään. Materiaalien ominaisuuksien arvioinnissa taidan olla vähän huono. Pyöräkauppias oli sitä mieltä, että kuituun vaihtamisen jälkeen ei paluuta enää ole, mutta minusta tuo Merida on edelleen tosi hyvä ja hauska pyörä ajaa.Sinänsä minulla ei mitään ole alumiiniakaan vastaan, mutta olen ajatellut sen olevan ainakin terästä huonompi retkilastissa. Mitenköhän tuo titaani sitten tuossa mielessä?
Mun rungon puhkiruostumisen suhteen kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että se oli vannejarruin varustettu OX Platinum-runko, jonka chainstayt on todennäköisesti ohuempaa tavaraa kuin yhdenkään tehdastekoisen levyjarruteräsrungon ja mitä ohuempaa teräs on, sitä nopeammin siitä korroosio päässee syömään itsensä läpi. Mutta en siltikään ehdoin tahdoin enää hankkisi suolaloskassa uitettavaksi muita kuin ED-pinnoitettuja tai vaihtoehtoisesti sellaisia runkoja, joiden ruostuminen ei aiheuta kovin suuria taloudellisia tai henkisiä tappioita![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit