Espoon rastin hain ensimmäiseksi, sijaitsihan se lännempänä kuin kaksi muuta ja sadetutka kertoi sadealueen lähestyvän lounaasta. Mutta eihän sitä ihan suoraan Kehä III:n vartta viitsi ajaa - eikä itseään kunniottava maantiepyöräilijä edes kehtaa ellei pelkästä siirtymästä ole kyse. Joten vettä alkoi ripotella jo kun käännyin Gunnarlantien uudelle kelville.
1391. rastin puu jonka ei tarvinnut hävetä ei ollut casanovan kuvan kirkkaimmin valaistu pihlaja eikä myöskään liikennemerkin takana oleva vaahtera vaan se oli Bembölen tammi, rauhoitettu puu ja Espoon luonnonmuistonmerkki, joka oli tullut minulle tutuksi silloin kun kuvarastina haettiin Högnäsin kaadettavaksi tuomittua tammea.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit