^^Eipähän tuu ajettua väärin
Vakiovieras
^^Eipähän tuu ajettua väärin
Palstajyrä
Pitää kuitenkin muistaa taas kaksi asiaa. Toinen on gravel-pyörä, joka sopii monenlaiseen ajoon. Sitten on laji nimeltä gravel, jota voi ajaa melkein millä tahansa pyörällä.Alkujaan tämän lähetti Sotanorsu666
Aktiivijäsen
Hyvä pointti. Onko tämän ketjun tarkoitus kuitenkin hipsuista huolimatta keskittyä amerikkalaiseen urheilulajiin nimeltään grävelin grindaus ja sinä käytettävistä pyöristä?
Voitaisiinko tehdä uusi ketju, jossa keskustellaan tästä ennen syklorossareiksi kutsutuista ja sittemmin turvonneista grävel/seikkailu/allroad pyöristä elikkäs nykyajan hybrideistä?
Raahe Cycling Club - www.facebook.com/raahecc - www.raahecc.fi
Aktiivijäsen
Toistaiseksi Amerikassakaan ei gravel-kisoissa juuri pyörää koskevia sääntöjä näytä olevan (osassa kisoista on aerotangot kielletty). Näin ollen otsikon alle sopii melkein mikä tahansa fillari. Se ei tietysti estä markkinoimasta juuri gravel-spesifejä pyöriä. Osa valmistajista taitaa tosin kutsua niitäkin allroad-pyöriksi. Niillä voinee ajaa asfaltillakin.
Veteraani
Olisi kiva käydä kokeilemassa mitä vannejarrujen ja pikalinkullisen teräspyörän kanssa tuolla käy. Vanteita en ainakaan vielä ole suomimaastoissa saanut ylikuumenemaan. Välittömästi Gravelmapiin reitti esille ja linkki tänne, niin muutkin pääsevät kokeilemaan.
Ps. Mä olen Länsi-Uusimaan kartoittanut tonne viime kesän aikana aika hyvin. Joitain sellaisia pätkiä, joita ei oikein hyvällä omallatunnolla voi luokitella teiksi, olen jättänyt piirtämättä, mutta siellä on esimerkiksi pätkä vanhan venäläisten rakentaman junaradan ratapohjaa eli ei hellsinkigravelikaan ihan pelkkiä Sipoon saviteitä ole. Pääkaupunkiseutu muutenkin alkaa olla aika hyvässä kuosissa ja on muuallakin oltu aktiivisia. Mutta aika iso osa Suomesta on tyhjää täynnä vielä. Gravelmap on näppärä lenkkien etukäteissuunnittelun apuvälineenä, joten olisi kiva, jos sitä jaksaisitte päivitellä sitä mukaa, kun hyviä soratiepätkiä löydätte.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
On se ihme ja kumma, kun ei enää edes pyöräilyaiheisella keskustelupalstalla saa tietyn tyyppisiä fillareita käsittelevässä ketjussa keskustella siitä, minkälaiset ominaisuudet kyseisissä fillareissa ovat kenenkin mielestä tarpeellisia ja mitkä taasen ei.
Veteraani
Juu ja tosta näköjään harvinaisen paljon keskustelua herättäneestä "stenun listasta" sen verran, että jos sen postauksen lukee uudelleen, niin ehkä hoksaa, että siinä ei ketään kehoitettu olemaan hankkimatta juuri sellaisilla varusteilla varustettua fillaria, kun kukin kokee tarvitsevansa. Siinä otettiin ainoastaan kantaa siihen, että vähemmilläkin pärjää suurimman osan aikaa aivan loistavasti ja kaiken sen ajan, mitä niitä varusteita ei todellisuudessa tarvitse, joutuu niitä kuitenkin kuskaamaan pyörässään mukanaan. Pahimmassa tapauksessa jollekin gravelaloittelijalle tulee tämän foorumin perusteella sellainen kuva, että eihän sitä gravelia uskalla lähteä edes kokeilemaan ilman, että omistaa pyörän kaikilla mahdollisilla vehkeillä ja vermeillä. Vähän sama tilanne kuin maastopyöräilyn kanssa nykyään. Alle 66-asteisella keulalla ja 140-millisellä joustolla kun ei nykyään pysty ajelemaan kuin neulaspolkuja.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Moottoriturpa
No just noin
Stenu kirjoitti kieli poskessa partasuugravellistin listan siitä OIKEASTA gravellpyörästä ja tahvot ottavat kaiken totena.
Vakiovieras
Äkkinäinen vilkaisu gravelmappiin herätti suosituksen vilkuilla osoitetta https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/?lang=fi ja kun sieltä on valittuna Karttatasot - Liikenneverkot - Tien päällyste niin alkaa kohtuullisesti löytymään soratiestöä. Melko näppärä työkalu myös kestopäällystelenkkien suunnitteluun.
Jäsen
Tuossa omassani etujarrulaikka näytti tällaiselta tämän päiväisen vajaan kolmekymppisen jälkeen. On se käynyt sen verran kuumana, että onneksi ei ollut cyclocrossareista tuttuja cantilevereita matkassa:
Palstajyrä
On se kumma että tourilla kestää vannejarrut päästellä alppeja alas mutta ei suomen nyppylöitä
No ei sillä, levareista tykkään itsekin soratie pyörässä ja keskisuomessakin sorateiden profiili on paljon jyrkempää mitä asfalttiteiden.
Veteraani
No mitä luulet, että olis tapahtunut vannejarrujen kanssa? Tuo levyjarrujen levyjen kuumeneminen on ihan normaalia ja johtuu siitä, että levyjarruissa jarrulevyn halkaisija on pieni, jolloin jarruttamiseen tarvitaan jarrupaloihin puristusvoimaa ja sitä kautta kitkaa huomattavasti enemmän kuin vannejarruissa. Vannejarruissa vastaavaa kuumenemista ei pääse yhtä helposti tapahtumaan, koska tarvittava kitka on niin paljon pienempi. Joku ehkä osaa laskea kuinka paljon tarvittaassa voimassa on eroa.
Ja juu, tiedostan erinomaisesti levyjarrujen edut vannejarruihin verrattuna, mutta myös niiden varjopuolet ja se, että gg-maastot olisi yhtäkkiä muuttuneet niin hurjiksi ajaa, että niissä ei "pärjää" vannejarruilla on suurimmaksi osaksi täyttä tuubaa.
Ps. Onnneksi on olemassa muunkinlaisia vannejarruja kuin cantilevereita. Cantileverit on järkevä valinta vannejarruiksi (kilpa)cyclocross-käyttöön niiden runsaan mutatilan vuoksi, mutta gg-pyörään ei ole oikeastaan mitään perusteltua syytä laittaa cantilevereita. Hyvät mini-v:t hakkaa huonot levarit jarrutustehossa moninkertaisesti ja oikeastaan jo niissäkin on jarruvoimaa liikaa, koska renkaasta loppuu pito huomattavasti aikaisemmin kuin jarruista pysäysvoima.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Vakiovieras
Kyllähän vannejarru pysäyttää, mutta itse en niitä sorapyörään huoli, koska vanteet sorvaantuu märällä aika nopeaan.
Lähetetty minun GM1903 laitteesta Tapatalkilla
Veteraani
Vaikka vitsi olikin, niin tourilla mekaanikko säätää ja tsekkaa ne jarrut jokaista etappia varten.On se kumma että tourilla kestää vannejarrut päästellä alppeja alas mutta ei suomen nyppylöitä
No ei sillä, levareista tykkään itsekin soratie pyörässä ja keskisuomessakin sorateiden profiili on paljon jyrkempää mitä asfalttiteiden.
Veteraani
^^ Mikä on nopeaan? Mun ykkösgravelikiekoissa on vanteet olleet ajossa nyt pian kaksi vuotta ja noin 10000 jokasään gravelkilsaa. Osa kilsoistaon ajettu luottokorttibikepackingin vaatiman kuorman kera. Vielä on takavanteessakin jarrupintaa jäljellä ja sitten, kun se loppuu, vanteen vaihtaminen kiekkoon on noin puolen tunnin duuni. Ei kovin iso ongelma minusta.
Mutta jatkakaa, mä poljeskelen sillä välin Ylläksen maastoja. Tosin maastopyörällä. Mutta puolustukseksi todettakoon, että se on kohta kymmenen vuotta vanha, yksivaihteinen, ja hissitolppaakaan siinä ei ole. Meinasin pojan seuraksi bike parkkiinkin sillä kuitenkin uskaltautua. Ainoa asia, joka vähän hirvittää, on ens lauantain Nuts Ylläs Pallas 37 km. Ainoatakaan polkujuoksu(melkein)maratonia en ole ennen juossut. Palataan ehkä asiaan ens viikolla.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Forumilordi
Ajakaa te niillä vannejarruilla, mutta älkää nyt koittako selittää yötä päiväksi. Jos vannejarrut tuntuu hyviltä, niin mikäs siinä. Itse en sellaisia pyörääni halua enkä myöskään keksi mitään syytä miksi pitäisi hankkia. Jarrutustehossa mulla riittää se, että etusormilla saa etu- ja takarenkaat lukkoon. Myös fätillä. Näissä nakkikumeissa nyt ei kummoisia vaadita renkaan lukitsemiseksi.
Jos jollain on jotain preferenssejä pyöränsä osalta, niin mikäs siinä. Mutta ei niistä mitään yleistotuutta saa.
Niin en minäkään maantiepyörään näe levyjarruja tarpeelliseksi, jos näkisin maantiepyörän ylipäätään tarpeelliseksi. Eri asiasta kyse muutenkin. Noille ei taida olla ongelma uusia paloja joka etapin jälkeen.On se kumma että tourilla kestää vannejarrut päästellä alppeja alas mutta ei suomen nyppylöitä
Asiahan on tullut selväksi, että kaikkien pitäisi ajaa 30-luvun tekniikalla olevalla pyörällä ja kaikki siitä yli on turhaa.
Muutenkin tuo vannejarruista jauhaminen alkaa olla pikkasen turhaa, kun ei sellaisilla varustettuja pyöriä ole vaan enää tarjolla. Jos väkisin sellaisen haluaa niin turhaan vaan kaventaa itseltään pois vaihtoehtoja. Kunnon kapitalisti sanoisi, että markkina ei ole koskaan väärässä, mutta partajengiläiset ovat varmasti eri mieltä.
Palstajyrä
Oon tommi2:n kanssa samoilla linjoilla gg:n syvimmästä olemuksesta. Simppeli Gg pyörä tuo omalta osaltaan haastavuutta ja hauskuutta ajamiseen. Gg:tä voi ajella vaikka täpärillä ja monesti se on jopa siihen paras mutta iso osa hauskuudesta menee kun ei ne nimismieskiharaiset alamäet olekaan enää mitään.
Forumilordi
Ymmärrän kyllä myös tämän old-school -katsantokannan, mutta mitä pitäisi sanoa vaikka alle kaksikymppiselle joka halajaa gg:tä. Että hanki pyörä, joka edustaa teknologiaa siltä ajalta kun isi oli sinun ikäisesi?
Jos haluaa ajaa gg:tä (eli pääosin hiekkateitä, välillä jotain neulaspolkua ja asfalttia) sinkulalla ja vannejarruilla, niin eihän siinä mitään. Mutta ei se nyt se totuus liene koko genrestä. Periaatteessa se mun 29" täysjäykkä kuiturunkoinen MTB uppoaa tähän gg-kategoriaan varsin hyvin, ei sillä mitään XC- tai Traili-ajoa voi ajaa ainakaan pelkäämättä fillarin hajoamista. Pääosin itse ajan sillä kaupungissä (siis Hgin keskustassa) ja esimerkiksi Vantaanjoen reunaa Haltialaan ja sieltä Keskuspuiston hiekkateitä pitkin takaisin. Gg:tä omimmillaan.
Ja toki varmaa on, että markkinamiehet tuovat tämän(kin) genren alle toinen toistaan uudempia "innovaatioita", joilla pyritään luomaan kysyntää. En minäkään nyt jonkun hissitolpan välttämättömyydestä ole niin varma, mutta jos sellainen on, niin mikäs siinä. Ei se mulle valintakriteeri ollut. Sama jotkut läpiakselit. Sen sijaan vannejarruja en olisi ottanut ja levaritkin piti olla hydrauliset. Tosin ne nyt on valitettavasti SRAMit, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.
Pitää lisäksi muistaa, että ketjun otsikko on "Gravel Grinding", eli puhutaan yleisestä gg-tyyppisestä ajosta, ei tyypitetystä kisamuodosta. Kannattaa lukea se JackOja:n ensimmäinen viesti.
---
Valokuvausta jokusen vuoden harrastaneena old-school gg vertautuu ehkä filmikuvaukseen. Koitin sitäkin jokunen vuosi sitten, että olisiko se paluu valokuvauksen alkulähteille. Muutaman kehitetyn filkan jälkeen myin ne kamat pois, koska paluuta niihin 15-vuotiaan kesiin ei enää kohta kuuskymppisellä ollut, vaikka kuinka oli filmi. Eli en hakenutkaan sitä filmikuvauksen käsityöläisyyttä vaan ikuista nuoruutta.
Palstajyrä
Jos ihan tarkkoja ollaan, aihealue on pyörät. Yleisten jorinoiden puolella on viestiketju gg-ajamiseen liittyville jutuille.
Old school-ajatus ei ole se, mitä pyörältäni haen, vaan ajoasento, ajotuntuma yms. asiat. Toki etujousitettu maasturi 2,2" renkailla on huonommalla sorapinnalla mukavuudeltaan ylivoimainen verrattuna kapeammilla renkailla varustetun gg:n kovuuteen (jotka muutamia ärsyttävästi asfalttipainotteisessa ajossa pidän pumpattuna 4-5 barin paineilla), silti gg:llä ajaminen ajoasennon ja tunnokkuuden takia on keskimäärin hauskempaa. Irtosoralla tai karkeassa sepelissä ei ole kivaa, mutta tuollaista tulee vastaan onneksi aika harvoin.
Aktiivijäsen
Yksi näkökulma tähän on se, että ajetaan pyörillä, joilla ajamisessa pysyy haastetta tai ainakin tuntumaa niin, että voi silti ajaa kovaa. Toisin sanoen ajaminen ei saa olla liian helppoa, minkä takia ei täysjoustolla tule itse ajettua kuin oikeasti maastossa, koska sorateillä se on liian tylsä ajettava. Hyväkuntoisella latupohjalla hauskinta on alle 40 mm kumilla ja droppitangolla, vaihtelevalla soratiellä taas joku 35-40 mm kumi on mukava, mutta ei vielä mikään ilmatyynyalus. Jos ”soran” raekoko lähentelee nyrkin kokoa, ajan itsekin mieluummin mahdollisimman paksulla renkaalla, koska kapealla täytyy tiputtaa vauhtia liikaa. Toki välillä on mukava myös väärinpyöräillä ja viedä grinderi juurakkopolulle, mutta pidemmän päälle en siitä nauti. Meinasin tehdä XC-jäykkäperästä grinderin jäykällä keulalla, mutta tajusin että sen jälkeen en luultavasti nauttisi sillä ajosta soralla enkä maastossa.
Toiset toki haluavat että kyyti on mahdollisimman pehmeää, jolloin täysjousto tai vaikka läskipyörä on sopiva grinderi, toiset taas ajavat mieluummin alle 30 mm kumeilla myös soratiet.
EDIT: Mohkku yllä taitaa puhua aika lailla samasta asiasta kuin mitä hain takaa
Vakiovieras
Kiinnostavasta filosofisesta pohdinnasta hetkeksi maallisempiin asioihin: onko kenelläkään kokemusta tai näkemystä Salsa Journeymanista? Internetskussa notkumisen seurauksena tuollainen on alkanut kiinnostaa.
Vakiovieras
Olikin hyvä tuo gravelmap. Kiitokset siitä. Löyty aika kivasti tästä kotinurkilta pirreltyjä reittejä. Osaa niistä on kyllä tullu tahkottua, vaimoketta ulkoiluttessa ;D
Jäsen
Jos tässä viittasit tuohon edelliseen kuvaani jarrulevystä, niin vähennetään tarvetta kummastella:On se kumma että tourilla kestää vannejarrut päästellä alppeja alas mutta ei suomen nyppylöitä
- Tourilla ne ammattilaiset ajaa _suljetuilla_ teillä ja niillä on koko tien leveys käytössä neulansilmissä. Se vähentää jarruttelun tarvetta erittäin paljon.
- Ammattilaiset tietää, että jarrut on vauhdin surma ja ne osaa ja uskaltaa ajaa kovaa. Kaikki ei osaa eikä uskalla. Itse olen just sellainen.
- Se jarrulevyn kuva ei ollut Suomen nyppylöillä ajetun lenkin tulosta. Se lenkki oli ajettu Meri-Alppien maisemissa. Ja tuolla edellä puolestaan todistettiin, että gravel-ajelut on ihan samanlaisia, vaikka ne ajaisi missä päin maailmaa tahansa. Tuossa alla on lenkin profiili, siinä on tuossa n. 17 km paikkeilla pitkän laskuosuuden loppupuolella sellainen jyrkähkö pudotus, jossa noi jarrut otti hikeä, kun ennestään tuntematon "chemin" osoittautui päättyvän pimeään T-risteykseen.
- Cantilever-viittauksessa ei ollut kyse kestämisestä, vaan siitä, että kun jarruja tarvitsee, niin on hirmuisen mukavaa, että jarruihin voi luottaa ilman teräsmiehen puristusvoimaakin.
Jäsen
Ai mitä olisi tapahtunut vannejarruilla? Olisin puristanut kahvoja ihan stanasti ja kiroillut. Varmaan olisin vielä hengissäkin.
Saman energiamäärän ne vannejarrut muuten joutuu lämmöksi muuttamaan kuin levyjarrutkin. Vanteissa vaan on enemmän pinta-alaa kuin levyissä ja ne jäähtyy siksi tehokkaammin, ainakin aluvanteet.
Mutta joo, on mullakin pari maantiefillaria, joissa on ihan hyvät vannejarrut, niillä saa kyllä renkaat lukkoon. Mutta niihin ei saa paksuja renkaita ja puristusvoiman tarve on edelleen ihan eri planeetalta kuin nestelevareissa. Eikös muuten noissa mini-V-jarruissakin ole aika rajoittunut rengastila, ei kai niihin mitään paksuja renkaita ja lokasuojia voi laittaa?
Vannejarruilla kyllä pärjää, mutta miksi pärjääminen riittäisi? Jos hankkii vannejarruisen gravelin (jostain), niin eikö samalla luovu mahdollisuudesta käyttää eri kokoisia kiekkoja?
Aktiivijäsen
Mistä saa uuden vannejarrullisen gravelpyörän?
Jäsen
Mielenkiintoista, tässä näkyy hyvin kuinka monipuolisiin tarpeisiin ja mielihaluihin nämä gravel- tai all road-pyörät vastaavat. Mulle näet nuo gravelit ovat sopivia, koska olen itse vanhahtava, elämän ja autojen kolhima ja luulen tarvitsevani fillaria, jolla on lupa ajaa hitaasti ja mukavasti siellä missä tuuli kulloinkin puhaltaa ja päivä paistaa. Aivan sama onko se asfalttia tai metsäpolkua tai kaupungin kujien kivetystä, tai onko se aitoa GG:tä.
Näin minäkin luulen. Maantiellä en hirveästi tykkää ajaa, mutta gg- ja/tai lähiseudun seikkailujutut kiinnostelee. Pyörän pitää olla rento ja helppo ajaa. Antaa vähän anteeksi kuskin laiskuutta. Siksi leveämpää rengasta ja levyjarrut. Ei hirveästi innosta ne tilanteet, että metsäautotiellä mutalikon läpi ajon jälkeen ei ole ensimmäisessä jarrutuksessa jarruja. Vannejarruilla on joskus noin käynyt. Laiton kisakireän kuitupyörän myyntiin. Saa nähdä mitä tulee tilalle vai tuleeko mitään. Jos haluttaa suorittaa ja ajaa äärirajoilla otan maastotykin tallista ja menen pommittamaan polkuja ja jumppamaan kivikoita. GG on mulle rentoa cruisailua siellä täällä ja joskus vasta lanatuila sorateillä tai metsäautoteillä kapeilla kumeilla se ei onnistu.
Kyllä niitä jostain pikkupajoista edelleen saa. Custom-tilauksena jos ei muuten. Toki niistä ei tiedä kuin partajengi.
Jäsen
Olisko vaikka tollanen Charge Plug1 sopiva: http://www.chargebikes.com/plug-1/
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit