Keskuspuiston ulkoiluteillä - poluista en puhu mitään, vaikka joillain niistä helpommilla olen ajanutkin - suunnistamiseen pätee vain yksi sääntö (jossa tosin voi piisata selittämistä):

(1) Älä hiivatissa lue niitä samperin kylttejä!

- jos ajoit niin hitaasti että ehdit niitä lukea, se tarkoittaa että ajoit liian hitaasti.
- jos luit niitä niin pitkään että ehdit saada selvää mitä niissä luki, se tarkoittaa sitä että annoit katseesi kiinnisttyä epäoleelliseen etkä keskittynyt kuten olisi pitänyt tiehen joka on edessäsi
- jos luit niitä ja jatkoit risteyksissä niiden mukaan, se tarkoittaa sitä ette luottanut vaistoosi ja tuntemukseesi eli suomeksi olit jo eksyksissä eikä sellainen tapa kylttejä lukemalla korjaannu.

.- mene fiilikesellä, älä kuvittelekaan pääseväsi suorinta tietä sinne minne olet menossa tai edes samaa reittiä mitä ajoit viimeksikin. Aja sinne minne tie ja nokka vie, katso mihin olet päätynyt ja jatka sitten taas. Jossakin vaiheessa olet joka tapauksessa siellä minne olit menossa. Ehkä täysin päinvastaisesta suunnasta tai vasta puolen tunnin kiertelyn jälkeen. Jotain tarttuu aivan varmasti muistiin, vaikket seuraavalla kerralla onnistuisi senkään vertaa. Kun olet ajanut kymmenentuhatta tuntia, tunnet Keskuspuiston paremmin kuin omat taskusi ja voisit ajaa yhtä hyvin takaperin kuin etuperin.
-