Peukalovammojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Siis sellaisten missä peukalo oysyy tai jää kiinni johonkin samalla kun kroppa jatkaa ja muu kasi sen mukana jatkaa matkaa johonkin suuntaan. Peukalon käyttö on nimittäin melko paljon sen jänteen varassa ja ilman kunnolla toimivaa peukaloa on jossain määrin kädetön.

Jänteen repeämistä tai jopa irtoamista pieni luupala muklanaan ei välttämättä muulta kivulta, turvotukselta jne huomaa ja hoksaa itse, ei ainakaan ihan heti. Ei sitä muuten aina huomaa kokematon yleislääkärikään. Myöhään diagnosoituna vamma saattaa vaatia leikkauksen ja luunsiirteenkin.


Mulla oli merkillinen talvi: vaikka ajoin kohtuullisen paljon enkä erityisesti karttanut mulle ja mun pyörälle, renkaille ja ajotaidoille normipahoja kelejä tai paikkoja, niin en tainnut kaatua kuin kerran. Olin ensin ajanut niin sanotusti kieli keskellä suuta lievästi jäistä ja uraita hiekkatiereittiä (Hernemäentie-Marjatantie) Lahelantieltä melkein Nahkelantielle asti eli olin jo Nahkelanraitilla joka on asfalttipintainen. Tarkoitus oli jatkaa Riipiläntien suuntaan eli kääntyä aluksi Seutulantielle.

Kun pientä keskittymistä vaativa osuus oli jo takana, kävi tietysti miten kävi. Tulin vähän turhan reippaasti joten piti hidastaa. Ohuen vastasataneen lumen alla oli kääntyneiden ja kiihdyttäneiden autojen renkaiden liukkaaksi kiillottamaa peilisileää jäätä ja sitten vietiin niin nopeasti etten kerinnyt pelastaa tilannetta (sikäli kuin normaalit toimenpiteet eli tasaisen pyörityksen jatkaminen, käsien rentona pitäminen ja tietoisen korjausliikkeen välttäminen ja vasta sitten mahdollinen pyörän oikaisu olisivat tepsineet)

Sitten keräiltiin irroneita Garmineita ja Busch + Müllereitä, väännettiin jarrukahvoja ja oltiin kiitollisia ettei pahemmin sattunut eikä tullut edes tekstiilivaurioita. Satulaan nousu ja matkan jatkuminen ei tosin heti ottanut onnistuakseen, sillä satulan nokka osoitti sen verran vinoon että vaikka polkeminen olisi ollut mahdollista se ei ehkä olisi ollut mukavaa eikä ehkä fiksuakaan. Ei muuta kuin kuusiokulma-avaimen esille laukusta - missä se ei tietenkään ollut.

No, Nahkelassa käännyttiinkin sitten takaisin kohti kotia, jonne ajettiin ehkä 50/50 putkelta ja itseään ja jalkaansa satulan asennon määräämällä tavalla vääntäneenä.