Ulkopyöräilykausi päätökseen pe 16.11., peruslenkki (vuoden 130.) absoluuttisessa pimeydessä kahden kuntakeskuksen väliä vailla tievalaistusta (St310) ääripäät poislukien.
Ajoin terävään tierikkoon 129. lenkillä ke 14.11.; tästä aiheutui pe tyhjentyvä takarengas. Olin hämmentynyt ajasta kääntöpaikalla Kaukajärventien risteyksessä (oik. Saarenmaantie, Rantakoivisto, Kangasala), vieläpä myötätuulessa. Vuoden heikoin keskinopeus. Neljä kilsaa ennen kotia pakko pysähtyä, asetin ajoneuvon vasten heijastintolppaa, siinä pumpatessa minipumpulla vinoutuva tolppa antoi miltei periksi kokonaan.
On omanlainen kokemus pimeässä pyöräily, siinä ei koe nopeudentuntua, vaan maisema muuttuu kaksiuloitteiseksi. Hyvin herkästi biologinen gps-signaali omasta sijainnista katoaa, kun keksittyy omiin ajatuksiin ja vastaantulevat autoilijat harmittavan usein eivät vaihda pitkiltä ajovaloilta pois. Tällöin edessä oleva tie muuttuu näkymättömäksi havaitsemaan valottomia jalankulkijoita. Niitäkin on! Heijastin ei riitä, käyttäkää led-valoriipuksia. Lisäksi talonisännät ovat laittaneet nyt marraskuussa kausivaloja pihoilleen, joka haittaa oman sijainnin määrittämistä muuttuneessa marrasmaisemassa.
Käytän minimivalotehoja, jotta valoa riittää koko lenkin ajaksi. Takavalo antaa jatkuvaa punavaloa ja vieläpä heijastinliivit päällä. Akkujen tyhjentymisen pelossa on aina kaksi valonkähdettä käytössä, kypärävalo näyttää pptk:n sykearvon.
Vuodet 2017 ja 2018 päättyivät identtisesti, varastotilassa näkyi sykloonikrossi tyhjäntyneellä takarenkaalla.
Kirjanmerkit