Mutta hyvä veli, se pointti - joka on omaa kokemustaustaani vasten niin selvä ja ilmeinen, etten oikeastaan ymmärrä miten sitä voi olla näkemättä tai miten aiheesta ylipäätään onnistuu keskustelemaan sen ohi kiertäen - on nimenomaan siinä että elävässä elämässä, tyypillisessä tapauksessa se *ei* nopeuta omaa kulkua vaan päinvastoin hidastaa sitä. Vain ihannetilanteessa, jossa autoilija jo riittävän ajoissa ja riittävän selvästi osoittaa antavansa tietää pyöräilijän väistämisvelvollisuudesta huolimatta, oma ajo todella nopeutuu.
Rautalangasta väännettynä: siihen että autoilija ajaa liikennesääntöjen mukaan ja normaalinopeudella kuluu vähemmän aikaa kuin siihen että autoilija lähestyy normaalinopeudella, hidastaa ikään kuin vasta olisi pyöräilijän havainnut, arponut mielessään vaihtoehtoja ja päättänyt sitten antaa tietä plus siihen että pyöräilijä ennen ajoradan ylitystä varmistuu siitä että autoilija todella antaa tietä.
Muuten täsmennän - vaikken olisi uskonut sitä tarpeelliseksi - että en harrasta minkäänlaista autoilijoiden kouluttamista. Viittoilen silloin kun viittoilen ajoissa tai kun olen jo, saamari soikoon, pysähtynyt, jolloin kieltämättä motiivini ei ole enää pelkästään jalo ja tilanteeseen ajoissa selvyyttä ja sujuvuutta luomaan pyrkivä vaan jopa ensisijaisesti mielenosoituksellinen.
Kommenttisi jostain "argumentista" jossa tuijotettaisiin TLL:n säädöksiin ja niiden kirjaimiin menee minulta ohi, mutta ehkä olen missannut sen viestin jossa joku jotain sellaista esitti. Mä olen puhtaasti pragmatisti ja olen kai kyllästyttävänkin usein esittänyt syvän halveksuntani kaikkia lakifundamentalisteja ja rigoristeja kohtaan.
Ja lopuksi vielä selvyyden vuoksi: silloin kun autoilija todella on nätisti antanut tietä ja tehnyt sen ajoissa ja tavalla josta ei ole voinut jäädä epäselvyyttä en ole koskaan kieltäytynyt tietä ylittämästä, viivytellyt tai jättänyt kiittämättä käden heilautuksella tai peukun nostolla.
No, tämäkin ketju osoittaa jälleen kerran että vaikka ajamme kaikki fillarilla ja jaamme periaatteessa samat kokemukset interaktioista liikenteen muiden osapuolien kanssa, ajamme ilmeisesti niin eri tavalla että kokemuksemme muodostuvat merkittävästi erilaisiksi. Joskus ehkä jopa niin erilaiseksi ettei voida enää puhua yhteisistä kokemuksista?
Kirjanmerkit