Helsingin kuvarastit

[kaldera]

Edellinen rasti 1448 on Herttoniemenrannan Neitojenrannasta tossa yhteisöllinen valotaideteos Tarinalyhty 2018. "Lasten piirroksista on työstetty valaistuja metallisia veistoksia Stadin ammattiopistossa yhteistyössä suunnitteluassistenttien ja kone- ja metallialan opiskelijoiden kanssa."


Seuravassa rakennetaan uutta asuinaluetta pellolle


Kauheen myöhään venyi kotiin pääseminen vaikka kuvat otettu jo 7 tuntia sitten.

[kuovipolku]

Täsmennetään sen verran että nämä Laivalahden puistotiellä olevat valaistut puut ovat perua viimetalvisesta yhteisötaidetapahtumasta jonka teemana oli "Hedelmätarha". Vantaan Varian ammattiopiston oppilaat rakensivat Airamin sponsoroiman teoksen uudelleen. Vuoden 2018 Tarinalyhdyn teema on "Minä ja meri".


PS Jos en ihan väärässä ole, suurimpana haasteena uuden rastin hakemiselle saattaa olla tämänpäiväinen ajokeli - mutta aivan kaikille ei oma ajokalusto tai talviajoasenne ole yhtä suurena esteenä tai korkeana kynnyksenä kuin minulla

[kuovipolku]

Rasti 1449 löytyi Vanhanradanraitin varrelta. Kovin monta näin komeaa koivujen reunustamaa valaistua suoraa ei Helsingissä liene - ja taannoinhan haettiin rasti Pilvenpyörteentien alueen toiselta laidalta.




Malmin hautausmaalle vievän junaradan saa katsoja kuvitella mielessään, mutta Helsinigstä Harjun ruumishuoneelta lähtevä juna oli vuonna 1931 tämän näköinen:





Uudessa rastissa on jotain vanhaa ja jotain uutta:

[alli]

Miksi kukaan ei siirrä tätä rastia? Jouduin siis ohiajaessani kuvaamaan Viikin puuhäkkyrät. Olin kyllä fillarinjälkiä siinä näkevinäni.

Ja erittäin kunnianhimottomasti valittu uusi kohde perässä .

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

[kuovipolku]

Rasti 1451 löytyi Viikin koetilan alueelta entisen maatalousmuseon kyljestä. Paikallisten asukkaiden "Family Wood Working Group" rakensi "Sitting Giantia" useampana sunnuntaina ja vaikka rakennustyö päättyikin viime sunnuntaina, jättiläinen ei ehkä ole vielä aivan valmis.



Helsingin yliopiston Viikin maatalousmuseo ehti toimia takana olevassa Juhani Paatelan suunnittelemassa rakennuksessa 1930-luvun lopusta saakka, mutta museo on tyhjillään eikä museotoiminta jatku, sillä kokoelmat on siirretty Loimaalle Suomen maatalousmuseo Sarkaan eikä rakennuksen tulevaisuudesta ole tietoa. Miten niin kävi, on homeinen juttu.


Uudessa rastissa on tiikeri, joka ei liene Tigger mutta voisiko se olla "Tyger Tyger, shining bright"?

[Lare]

Vanha rasti 1452: kirjava tiikeri Itäväylän alla Konemestarinkadun päässä.


Uusi:

[kuovipolku]

Vanha rasti, numeroltaan jo 1453, oli Myllypuron jäähalli, joka on yksityinen, Nuorisojääkenttä Oy:n omistama vuonna 1976 valmistunut kaksikaukaloinen jäähalli.




Uusi rasti on ikään kuin kääritty värikkääseen lahjapaperiin:





PS Huomasin vasta jälkeenpäin että rastikuva saattaa hyvinkin mahdollisesti olla hallin toiselta puolelta. Mutta kun kuvassa ei mielestäni ollut selvää kiintopistettä enkä tainnut edes panna merkille taustalla näkyvää pysäköityä autoa, pidin jotenkin itsestään selvänä että rasti on Ratasmyllyntien ja Mustapuronpolun oikaisten yhdistävän vanhan tienpätkän puolelta.

[Lare]

Kuva on väärältä puolelta, mutta ei oo niin nuukaa.
Hallin kahviosta saa hyvää munkkia ja pullaa. Luistinten teroituspalvelu on tehnyt paluun.

Lähetetty minun PLK-L01 laitteesta Tapatalkilla

[-mk]

Vanha, rasti 1454, oli Tammisalon ja Herttoniemen välisen Väylänsuun alikulkutunnelin graffiti.



Uudessa on vaihteen vuoksi sininen seinä.

[kuovipolku]

Rastin hakijalle lisäpisteet pyörän jouluhenkisestä varustelusta



Konemestarinkadun alikulun tiikerin oli maalannut Jenny Suihko.

Viikintien ja Viikinkaaren tuntumaan Biokeskus 3:n viereiselle viheralueelle ilmestyneestä julkisesta veistoksesta tai sen tekijästä mulla ei ole minkäänlaista tietoa. Ei edes sitä kuuluuko se Helsingin yliopiston vai Helsingin kaupungin taidemuseon hankintoihin.



PS Koska kolme viimeisintä asettamaani rastia on mennyt niille hakijoille joita jo ehdin mielessäni pitää kärkiehdokkaina tai varsin todennäköisinä hakijoina, niin uskaltaudun nyt veikkaamaan että tämän käy hakemassa casanova (jos vain suinkin pääsee irrottautumaan joulunvietosta pyörälenkin ajaksi)

[Smo]

Kävelin muuten ohi tuosta pari päivää ennen kuin kuovi asetti rastin, aika hupasaa etten noteerannut vaikka kuvankin otin

[kuovipolku]

Vielä pihasta lähtiessäni ei ollut ajatuksissakaan hakea rastia, mutta jostain istahti pieni piru olkapäälle ja supatti korvaan että voisithan sinä sen rastin hakea. Saat mukavan piristysruiskeen lenkin alkuun eikä sinun tarvitse heti ruveta miettimään minne ajaisit. Sitä paitsi teet oikeastaan palveluksen muille, sillä huomenna rastin hakeakseen joutuisi varmaan ajamaan ikävämässä ja märemmässä kelissä.



Vanhoja puutaloja onneksi vielä löytyy eri puolilta ja Puu-Vallilassa sinisiä taloja on varmasti muitakin, mutta kahdella tasolla kulkevaa ja harjulta laskeutuvaa Päijänteentietä ei ollut kovin vaikea tunnistaa. Rasti oli numeroltaa 1455.

Suomalainen uusklassisistinen puutaloarkkitehtuuri haki lähtökohtansa pohjoismaisesta perinteestä ja sen värit perustuvat maapigmentteihin, punamulta ja keltamulta sekä taitetut siniset ja vihreät dominoivat.


Päijänteentien ja Suvannontien kulmatalo on rakennettu vuonna 1920 ja sen seinäväri löytyy rakennuskonservaattori Thorvald Lindqvistin 1980-luvulla tekemiin tutkimuksiin ja taltiointeihin Helsingin julkisivuvärityksistä eri aikakausilta perustuvasta Helsingin värikaavasta.






Uudeksi rastiksi mulla oli roppakaupalla hyviä ja kekseliäitä rasti-ideoita eri aiheista, mutta ne jäivät tällä kertaa käyttämättä, sillä samainen pikkupiru käski laittamaan rastiksi tämän:



Mulla ei ole lähellekään absoluuttista värisilmää, mutta uskaltaisin väittää että uudessa rastissa sinisen sävy on tummempaa ja harmaampaa - muulloinkin kuin harmaanpilvisenä talvipäivänä hiukan ennen auringonlaskua.

[Marsusram]

Sininen talo ja Papukaija Zagulan polun eteläpää Kapteenskanrannassa Rasti 1456

Uusi

[kuovipolku]

Kapteenskanranta ja -mäki taitavat pääosin jäädä vasemmalle hiukan kuvan ulkopuolelle? Katu on joka tapauksessa nimeltään Jokipolku.

"Nimistötoimikunta esitti vuonna 2002 Tapaninvainion uudelle Kapteenskanmäen asuinalueelle polunnimeä Papukaija Zagulan polku–Papegojan Zagulas stig. Nimi on vahvistunut vuonna 2006. Kyseessä lienee Suomen ainoa papukaijan mukaan nimetty polku. Zagula oli leskirouva (kapteenska) Manjefa Multanovskajan pitkäaikainen lemmikkipapukaija, joka osasi viheltää, laulaa, kiroilla ja komentaa kartanon koiraa. Perimätiedon mukaan Zagula haudattiin kartanon puistoon hopealippaassa; toinen tieto kertoo, että arkkuna olisi ollut puinen, lasikannella varustettu laatikko. Vuonna 1950 edesmennyt Manjefa Multanovskaja oli venäläissyntyinen kreivitär ja Tapaninkylän kartanon viimeinen omistaja, joka asui kartanossa kuolemaansa saakka. Hänen mukaansa aluetta kutsutaan nimellä Kapteenskanmäki–Kaptenskans backe."

"Kapteenska, kenraalitar. kreivitär" ja "Tapaninkylän kartanon tarina jatkuu"

[casanova]

Karhu-aiheinen muraali Kannelmäessä. Soittajantie 6. Rasti 1457.



Vaihdamme nyt taiteen lajia ja samalla palaamme siniseen väriin. Kuvattu pyörätieltä, joten mihinkään ryteikköön ei tarvitse tunkata.

[casanova]

Pari edellistä meni nopeammille. Papukaija-apajilla kävin minäkin:



Miltei kotiovella tehty päätös noutaa Kannelmäen rasti poiki lenkistä lopulta yli 45-kilometrisen. Sen verran vaihtelevaa tuntui talvikunnossapito olevan, että aamulla saattaa jossain kohtaa kroppaa tuntua.

[casanova]

Onpas tämä rastiketju ollut pari päivää hiljainen. Koska olen tänäänkin pyörällä liikkeellä ja seuraavasta vuoden pyöräkilometrien tasatonnista puuttuu enää hitunen, soisin mielelläni rastin liikkuvan, jotta voin ainakin yrittää hakea seuraavan. Kommentoin aihetta kieltämättä itsekkäistä syistä.

Sitä, miten nopeasti rasti löytää hakijansa, on usein mahdoton arvata ennalta. Niin nytkin. Kenties liian helppoa rastia ei kukaan viitsi hakea (kun joku vie sen kuitenkin nenän edestä), epämieluisaan sijaintiin ei ehkä lainkaan huvita polkea, arjen kiireet saattavat estää koko harrastuksen jne. Sekään ei liene täysin poissuljettua, että kukaan ei tunnista paikkaa, eikä rasti siksi liiku.

Alla hieman laajempi kuva samasta paikasta. Totta puhuen laajakulmaisempi otos ei kerro oikein mitään uutta. Etualaa ja epämääräistä pusikkoa on vain enemmän. Saman lumikokkareen päälle tukeutuen tämäkin kuva on otettu. Mutta mitä kuvassa on nähtävissä? Ainakin se, että kyse on aidatusta alueesta, jossa taka-alalla näkyy laaja, matala rakennus tai sen osa. Aidan takana oleva alue on valaistu voimakkaasti. Rastin kohteena olevan häkkyrän värit ovat sininen ja oranssi. Nämä värit on jokainen jossain nähnyt, mutta missä?

[kuovipolku]

Sininen ja oranssi? Ainakin tässä ja tässä

PS Mä en halua mitenkään puolustella hakemattomuuttani, mutta toissapäivänä hain Espoon rastin, eilen oli yhtä ansaittu kuin tarpeellinenkin lepopäivä ja tästä päivästä tulee ainakin kuvarastipyöräilyllisesti välipäivä sillä eihän tuolla inspiroi mikään kuin korkeintaan ajamaan jonkin automaattiohjauksella sujuvan vakiolenkin, jolla ei tarvitse pysähtyä kuvaushommiin eikä miettiä uutta rastia.

PPS Sitä paitsi tein aivan äskettäin periaatteelisen päätöksen etten hae enkä edes yritä hakea ainuttakaan rastia joissa näkyy tai on merkittävässä osassa aita, muuri tai muu vastaava

[-mk]

Rasti 1458, eli tavoittamattoman hieno liukumäki tai jokin taideteokseksi päätynyt postinlajitteluun liittyvä vehje, löytyi Postikeskuksen pihalta osoitteesta Postintaival 9.



Uudessa on taas värikkäitä seiniä!

[N.N.]

Vanha rasti 1459 Limingantieltä Intiankadun ja Vallinkoskentien välisestä korttelista

Lähetetty minun Moto G (5) Plus laitteesta Tapatalkilla

[N.N.]

Uusi kertoo puutaloasujien harrastetoiminnasta

Lähetetty minun Moto G (5) Plus laitteesta Tapatalkilla

[casanova]

Edellisen haku oli kovasti mielessä, mutta talvisen Limingantien sijaan päädyin katsomaan Marjatta Hanhijoen teosta Kevät Limingantiellä (1987).



...ja tämän kerron vain siksi, että olen hämmentynyt uudesta, häiritsevällä tavalla tutulta näyttävästä paikasta!

[kuovipolku]

Aloitan uuden kuvarastivuoden samalla tavalla kuin casanova vanhan päättI eli kerron sen että en käynyt hakemassa Limingantien rastia ja että hämmennyin uudesta, häiritsevällä tavalla tutulta näyttävästä paikasta yhtä lailla kuin casanovakin.

Mutta pelattiin sitä katukorista ennenkin ja vähintään yhtä autenttisesti itähelsinkiläisen kerrostalolähiön pysäköintialueella:




(Simo Ristan kuva vuodelta 1970. Helsingin kaupunginmuseo)

[Marsusram]

Hämmennyksestä selvittyäni piti aloittaa tämäkin vuosi.
Rasti 1460, koripalloteline Kustaa Vaasan tiellä, edellisen rastin lähellä.

Uusi

[casanova]

Jahas, tämä meni juuri ennen kuin ehdin lähteä hakemaan. Tuohan muuten on Kustaa Vaasan tien varressa; se rinnakkaiskatu on myös Kustaa Vaasan tietä.

Uusi on onneksi valinnaisella työmatkareitillä.

[kuovipolku]

Niin, edellisen rastin kuvaa otettaessa lienee ollut suurin huolenaihe siinä ettei osoite käy selville katukyltistä Muuten olen sitä mieltä että kuvarasteissa olisi tunnettava maksimietäisyyden lisäksi myös minimietäisyys. s.o. seuraavaa rastia ei saisi laittaa alle kilometrin etäisyydelle edellisestä, koska sellainen on pelkkää metkuilua jonka ainoa tarkoitus on estää hakijoita löytämästä rasteja jotka he tietävät tietävänsä.

Uusi rasti on lennähtänyt ihan sopivan matkan päähän, siitä en valita. Mutta arvelen että casanova on muiden kunniallisten työmatkapyöräilijöiden tavoin jo aamulenkkinsä ajanut siinä vaiheessa kun alan laittaa ajokenkiä jalkaan.

[kumiapina]

Rasti 1460, koripalloteline Kustaa Vaasan tiellä, edellisen rastin lähellä.

Suomi, tai ehkä koko maailma, on täynnä koripallokoreja jotka on sijoitettu siten että lajiin oleellisesti kuuluva toiminta, pomputtaminen, on mahdotonta koska alusta on hiekkaa/soraa tms. pehmeää ja epätasaista.
Tässä tapauksessa sentään oltiin onnistuttu sijoittamaan siten että koripallon pomputtaminen on mahdollista. Vaikka sitten hieman liikenteen sujuvuuden/turvallisuuden kustannuksella.

[kuovipolku]

Tuohan on käytännössä päättyvä katu hiljaisella omakotialueella eli sillä ei - kuvarastien hakijoiden ja mahdollisten itselleen sopivan läpikulkureitin löytäneiden pyöräilijöiden lisäksi - ole juuri muuta liikennettä kuin kadun loppupään muutamien talojen asukkaiden ajamiset.

Sori että menee taas vanhan pierun lapsuusmuisteloksi, mutta ennen oli ihan normaalia lähiömeininkiä että lätkää pelattiin kadulla. Siis sellaista jossa ainoat varusteet olivat maila (Koho, Montreal, Toronto tai Torspo, taisi olla vielä Titan?) ja kiekko, maalit merkattiin lumi- tai jääkimpaleilla jotka potkittiin sivuun kun auto tuli. Eihän kerrostalojen pihoilla tai parkkipaikoillakaan voinut eikä saanut pelata, mutta katuja eivät pienempien lasten äidit tai pyhistä lehmistään huolta kantavat automiehet vahtineet eivätkä kadunvarret olleet täynnä pysäköityjä autoja. Luistelukenttiä ei aina lähistöllä ollut eikä kaikilla olisi edes ollut luistimia.


PS Nostan hattua kaikille tämänpäiväisille työmatka- ja kuvarastipyöräilijöille!

[Smo]

Kyllä meillä Espoossa oli ihan jääkenttiäkin. Aika paljon tuttuaja rastipaikkoja on mennyt joulumatkoilla ohi, Puu Vallilat ym ja Espoon rasteja.

[kuovipolku]

Joo, olihan niitä hiekkakenttiä jotka pakkasten tullen jäädytettiin kaupungin ylläpitämiksi luistelukentiksi, mutta ei niille menty senkään takia että isommat pojat tai joskus syystäkin pelätyt jengit - jotkut tapasivat viedä kiekot ja antaa köniin tai rikkoa maila astumalla lavan päälle, jos joku oli liian paljon heitä taitavampi pelaaja - olivat usein vallanneet ne eikä sinne muita mahtunut pelaamaan. a

Joissain taloissa oli toki sen verran tarmokkaita isiä ja sen verran iso piha että johonkin aurattiin lumivallien reunustama kenttä tai kaukalo, joka jäädytettiiin. Mutta se ei ollut kovin tavallista meillä päin ja yleensä joku aikuinen oli aina paikalla ajamassa vieraiden talojen pojat pois.

Kaikkien kiusaksi vielä yksi kaupunginmuseon kuva, Risto Rautiaisen joskus 1970-luvulla ottama: