Nykyään litkua, ennen spraytä.
Hissipuhe: tossa kuvassa on noin 140 km takana ensin pölyisissä, sitten rapaisissa olosuhteissa. Ketju ja rattaiden kulutuspinnat on suunnilleen pyörän puhtaimmat kohdat ja voimansiirto pyörii vielä ihan ääneti. Ja huom, pyörää ei tullut pestyä kunnolla koko kesän aikana ja kuva on loppukesältä eli edellisten lenkkien jäljiltä siitä on vaan huljuteltu kevyesti letkulla isoimmat ravat pois. Ajokaveri lähti puunatulla pyörällä ja joutui rasvailemaan ketjua kesken 160 km:n lenkin, mä en. En tiedä, mitä laatua hänellä oli käytössä. Kotiin tultua pyyhkäisy rätillä ja tilkka uutta tavaraa ketjuun ja pyörä taas valmis seuraavaan seikkailuun.
Tän testin mukaan kärkipäässä, mutta ei suinkaan paras, joten muitakin hyviä varmaan on. Mulla Holmenkol on toiminut niin hyvin, että kun on oppinut toimivat rutiinit tuon kanssa, niin ei ole tarvinnut muita testailla. Makuasioita vähän myös, mutta ei myöskään ole kovin kallis kokeilla![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurkiitos Stenu. Laitoin ostoslistalle.
Hyvä tosiaan miettiä tätäkin. Muc-Off wet on sellaista tahmaa, että asfaltillakin on ketjut surkeassa kunnossa 100 km:n ajon jälkeen. Mutta ehkä ei aiheesta enempää tässä, kun sille on omakin viestiketjunsa.
Tuo Feltin adventuremalli näyttää päivä päivältä paremmalta yleispyörältä. En tiedä, miksi gravel ja adventure pitää olla erillään, kun minun mielessäni speksit on pitkälti samoja. Cyclojen kohdalla voi hifistellä, jos 430-450 mm cs tai koossa n. 54 akseliväli 1050 mm on liikaa ja pitää olla ketteryyttä, mutta ei tarvitse välittää sivulaukkujen tilasta. Toki Feltin fc saisi olla suurempi, nyt cs sitä syö ehkä liikaakin.
Felt Broamin spekseissä ilahduttaa kierteellinen BSA keskiö, kuten uudessa Cannondale Topstonessa.Mahtaako Topstoneja olla jollakin jo, vai olikos toimitukset myöhempänä?
Varsin tervehenkiseltä näyttää tämä viimeisin muotisuuntaus tosiaan. Ei gravel/adventurevillitys hukkaan ole mennyt, kun se on saanut hetken kehittyä pois uudelleen nimetyistä cycloista.
Holmenkolia on ainakin Ride Moren listoilla, mutta nettikaupan mukaan loppu juuri nyt.
Mä ymmärrän alaotteelta ajettavaksi suunnitellun geometrian johonkin fixed monstercrossariin, missä ei ole jarrukahvoja. Nykyisen tyylisillä yhdistelmäkahvoilla ajaminen kahvaotteelta on paljon luontevampaa kuin alaotteelta. Vaihtaminen on helpompaa ja otepintaa enemmän. Minulla ei ainakaan ole ikävä 80-luvun rimpulakahvoja, runkovipuja ja alaotteelta ajamista. En tosin varsinaisesti retkeile, joten jos se jotenkin kuuluu olennaisena osana siihen genreen, niin siitä en osaa sanoa mitään.
Noin muuten Feltistä olen mieltä että: Ylipitkä emäputki ja kasvattaa turhaan standoveria ja marginaalisesti myös kasvattaa turhaan rungon painoa. Stemmin kulma vaikuttaa pyörän ohjausgeometriaan ja sitä kautta ohjaustuntumaan ja minä en speksaisi -17-asteista stemmiä gravel-pyörään. Jo kuvan perusteella, geotaulukkoa edes vilkaisematta, voin sanoa Feltistä, että en tykkäisi sen ohjauksesta. Mutta se on oma mielipiteeni eikä suinkaan tarkoita, etteikö joku toinen saisi pitää tuollaista ratkaisua hyvänä. Jos jotain hyvää keksin siitä itse, niin ainakin on runkolaukulle enemmän tilaa etukolmion sisällä - toisaalta julmettu slouppi taas syö sitäkin.
Toisaalta en keksi mitään, millä tapaa Feltti muuttuisi huonommaksi, jos emäputki olisi senttejä lyhyempi ja stemmi 0-asteinen tai vaikka edes -6-asteinen ja jokunen speiseri stemmin alla, jos ajoasento pitää saada pystyksi.
Vähän tulee sellainen olo, että näiden muotigravelpyörien speksaajilla on mielessään sellaiset potentiaaliset asiakkaat, joille ei ole saatu myytyä käyrätankoista pyörää aikaisemmin, koska he pelkäävät, että normaali käyrätankoisen pyörän ajoasento olisi epämukava. Gravel-pyörän ennätysnopea evoluutio on tehnyt siitä 2020-luvun hybridipyörän, eli kompromissin, joka on pikkusen huono kaikkeen. Viimeinen lause vähän kärjistettynä, mutta leikissä puoli totuutta..![]()
![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Nettisivujen - joille sivumennen sanoen hakukonekin olisi nopeasti ohjannut- mukaan Ride More jossain Konalassa. (Itse tutustuin tuotteeseen kun sain näytepullon MCarbonilta.)
Minäkin voisin liittyä ylistyskuoroon. Pyöräilijänä joka ei irrottele ketjuja pesua varten pidän sitä täysin ylivertaisena öljypohjaisiin nähden ja pyöräilijänä joka ei ennen vahapohjaisen käyttöä perinpohjaisesti poista vanhaa öljyä ketjuiista pidän sitä ylivoimaisena myös Squirtiin nähden. Kestää märissä keleissäkin ja puhdistus käy sujuvasti rätillä.
PS Ketjuhuolto ei ole koskaan liian kaukana aiheesta kun gravel grindingistä puhutaan.
[QUOTE=ossi5000;2821052]Felt Broamin spekseissä ilahduttaa kierteellinen BSA keskiö [QUOTE]
Ovatkohan nämä kierteelliset keskiöt palaamassa noin laajemminkin? Ostin juuri kasaamista vailla olevan Kinesis Tripster ATn ja yksi syy päätyä juuri tuohon runkoon oli tämä seikka. Toinen oli korkea(hko) emäputki, jonka trendinomainen kasvaminen on ollut täälläkin keskustelun kohteena.
Tämä oli niin hauskasti, pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa sanottu että kommentoin pelkästään voidakseni lainata sitä![]()
Ja on siinä totuutta varmaan yhtä paljon enemmän kuin Juha Jokilan leiskautuksessa käyrätankomiesten (jotka kuulemma ajavat 90% kahvoilta) hokemasta! (Toiset ajaa, toiset ei.)
Holmenkol Extreme Lubesta täytyy ehkä mainita se ikäväkin puoli että se sisältää jotain klooriyhdistettä, joka ei todennäköisesti ole vaarallista käyttäjän terveyden kannalta mutta lienee jonkin verran haitallista luontoon päästyään. Holmenkolin ympäristöystävällisempi ja biohajoava tuote ei sitten ole läheskään yhtä hyvä...
Eikö ole simppelimpää vain poistaa tuplapostaus parilla klikkauksella?![]()
^^ Metallirunkoisissa pyörissä pressfiteissä ei olekaan ollut mitään järkeä, mutta historia on osoittanut, että ei se alumiinisten kierremuhvien yhdistäminen hiilikuiturunkoon ole myöskään ollut ihan ongelmatonta. Siihen, että kumpi paha on pienempi paha, en osaa ottaa kantaa, koska omakohtaista kokemusta ei ole kumpaisestakaan vaihtoehdosta.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Minusta on samantekevää, kummalla tavalla tuo on toteutettu. Ajotuntuma + ajettavuus selviää sitten kokeilemalla ja jos Felt ei tunnu kivalta, homma on sillä selvä. Jotenkin tuntuu siltä, että stemmin merkitystä usein ylikorostetaan. Vaihdoin kokeeksi 90 mm / n. +6(?) tilalle 75 mm negatiivisella kulmalla. Vaikka moni pitää mahdottomana ajatuksena tuollaista, minusta mitään negatiivisia piirteitä ei ajettavuuteen tullut. Ehkä joku pyörän kanssa äärirajoilla ajava kokisi asian toisin, mutta minä en tuolla tavoin pyörääni käytä.
Riippuu kai siitä, mitä pyörältä hakee. Minulle gravel on eräänlainen hybridi, jolla ei kilpaa ajeta, mutta on mukava vaihtelevissa olosuhteissa ja käyttötarkoituksissa. Kun vaihtoehtona on kaksi erikoistunutta pyörää ja sitä myöten kaksinkertainen hinta ja tilantarve säilytykselle, skaalaa se kummasti halua hifistellä millien, asteiden tai minkään muidenkaan vastaavien asioiden kanssa. Kaikki nämä asiat vaikuttaa pyöräilyn mielekkyyteen, joten ne on otettava huomioon.Gravel-pyörän ennätysnopea evoluutio on tehnyt siitä 2020-luvun hybridipyörän, eli kompromissin, joka on pikkusen huono kaikkeen. Viimeinen lause vähän kärjistettynä, mutta leikissä puoli totuutta..![]()
![]()
Kokemusta on liki kymmeneltä vuodelta kolmesta omasta hiilikuiturungosta, kilometrejä yhteensä reilusti yli 50 000. Italialainen kierteellinen, BB30 ja PFBB30. Ottaisin ilman muuta kierteellisen keskiön tämän kokemuksen perusteella. Kierteettömät narisevat/nitisevät käytössä. Kierteellisessä ei ole koskaan ollut tätä ongelmaa. Nykyisessä noin tonnin ajetussa keväällä vaihdetussa BB30-keskiössä on jo hieman klappia ja sen huomaa kammissa. En ole tarkistanut onko se laakereiden välystä vai onko alumiininen rungon osa väljistynyt.
Näin käyttäjän näkökulmasta pressfitit ja vastaavat ovat työläämpiä kuin kierteelliset. Kierteellisen vaihtokin on todella yksinkertaista eikä vaadi kalliita työkaluja.
Muutama haja-ajatus aiemmista keskusteluaiheista:
Ajelen Salsan Fargolla joka ei ole ihan gravel eikä pelkkä adventurekaan vaan sopii hallitun paskotusti lähes kaikkeen ajoon. Geometrialtaan se lienee maastopyörä jota on hiukan lyhennetty droppitankoa ajatellen.
Olen huomannut, että lähes aina teknisemmissä paikoissa tulee ajettua alaotteelta mikä lisää vakautta painopisteen siirryttyä alemmas. Myös Woodchipper-tangon alaotteen tolkuton leveys lisää vakautta.
Voisiko olla, että korkeilla emäputkilla kosiskellaan yhdysvaltain markkinoita? Jenkkifoorumeilla ainakin Fargo-keskusteluissa esiintyy taajaan paljonkin ajavien kuskien Fargoja joissa yläote on jopa satulaa korkeammalla. Joku pointti kai niissäkin on vaikken itse ole sitä vielä ymmärtänyt.
Onko hiekkakuskeilla kokemusta Rexin ketjuöljystä?
^^ Oonkos nyt ymmärtänyt jotain väärin vai eikö pressfittien idea ollut nimenomaan siinä, että laakerin voi asentaa suoraan kuituisiin kuppeihin eikä mitään holkkia tarvita, jolloin sekä valmistuskustannukset että feilausriski ovat pienemmät? Jos pressfittikin vaatii alumiinisen asennusalustan runkoon ei siinä ole mitään järkeä edes kuiturungoissa. Ehkäpä jossain vaiheessa hartsit kehittyy niin koviksi ja kestäviksi, että keskiökierteet voi tehdä suoraan kuitumuhviin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kertoisiks vielä, että minkä takia ylipitkä emäputki ja -17-asteinen stemmi on mielestäsi perinteisempää lähestymistapaa parempi vaihtoehto mainitsemaasi vaihtelevaan käyttöön? Eikös tuon Feltin kaltainen retkipyörä ole nimenomaan erikoistunut? Geometriaratkaisujen vuoksi ajoasentoa on vaikea saada alkuperäistä matalammaksi, jos mieli muuttuukin kilsojen myötä ja usein niin käy.
Mitä mukavuuteen tulee, niin liian korkea ajoasento tekee epätasaisella pinnalla ajamisesta selälle raskaampaa kuin vähän matalampi ajoasento. Mitä pystympi ajoasento, sitä suorempaan satulan kautta välittyvät iskut tulevat selkärangan suuntaisesti ja siinä suunnassa selkä joustaa kaikkein vähiten.
Se on tietysti hyvä markkinastrategia myydä Feltin kaltaisia pyöriä hyväuskoisille kuluttajille, jotka sitten seuraavaksi ovat sitä mieltä, että on pakko saada takajousitus, kun selkä ei kestä nimismiehenkiharoilla ajelua ja taas saadaan kamaa kiertoon ja myytyä uutta tilalle![]()
![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
En tunne keskiöratkaisuja mitenkään laajasti. Crossarissa (Cannondale SuperX) on BB30-keskiö, jossa kuiturunkoon on valmistaja kiinnittänyt alumiinisen(?) keskiöputken, johon laakerit puristetaan paikoilleen. Vastaavasti GT Grade Carbonissa on valmistajan mukaan PFBB30-keskiö, jota en ole vielä avannut, mutta jossa on PraxisWorksin adapteri, jolla pyörään sopii 24-millinen Shimanon kampisetti. En tiedä onko rungossa keskiössä kiinni metalliosia (ei kai?). Olen siinä käsityksessä, että en ole ainoa, jolla runkoon puristettavat laakerisysteemit ovat aiheuttaneet narinoita.
Voisin kuvitella, että valmistajalle pressfit-keskiö on edullinen ratkaisu. Mitä tapahtuu sitten, kun kuitu kuluu ja laakerit eivät enää pysy paikoillaan? Runko roskiin?
Näinhän se taitaa mennä, kun hiilikuidun kierrättäminenkään ei onnistu.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
En minä sitä perinteisempää paremmaksi sanonut. Sanoin, että se selviää kokeilemalla. Minulla ei ole sellaista osaamista, että voisin Feltin tuotekehityksen tuloksen julistaa perinteistä ratkaisua huonommaksi tai paremmaksi yhden kuvan ja muutaman mittatiedon perusteella.
Mulla kävi ulkoisen laakerin kanssa kertaluonteisesti näin SveitsKrossissa: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...antui-puuroksi
Mutta nyt taas menty pari tonnia Ultegran keskiölaakerilla ja ihanasti pelittää. Kyllä noi ulkoiset laakerit on hyvät ja jos kyrvähtää niin uutta tilalle ilman tuskaa. Toki maasturin pressfitillä mennyt useampi tuhat melko karuissakin olosuhteissa, eikä vieläkään naksu paitsi vähän, joten ei siinäkään mitään väkivaltaisia ajatuksia ole pyörinyt
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Ei ne mihinkään kulu. Focus esimerkiksi käyttää kierteellisiä pressfittejä jo uusissa pyörissä. Kun se muhvi puristetaan päittäinkin vastakkain, niin tuo on käytännössä ikuinen keksintö. MFG hakusanalla kun googlaa, niin tajuaa idean. Esimerkiksi Foxcomp myy näitä keskiöitä.
Keskiökeskustelut lähti ihan lapasesta kun yksi nöösi oli innoissaan uutuuspyörän vanhanaikaisesta kierteellisestä keskiöstä..![]()
Välillä näkyy kuvia, joista ei voi tajuta, miten ote hupuilta voisi olla ranteille luonteva. Jos stonga on merkittävästi satulaa korkeammalla, niin jarrukahvoja pitäisi saada pystympään, joko siirtämällä kahvoja taaemmas ( alaotteelta ei enää yllä jarruille) tai kallistamalla stongaa (alaotteesta tulee kummallinen).
Mä oon siksi ajatellut, että noilla pyörillä on aikomus ajaa pääasiassa alaotteelta ja yläote on jotain muuta kuin hupuilta ajaminen.
Tässä on ainakin pressfit-kuiturunko kulunut aika reippaasti ja laakeri ei enää pysy paikallaan.
https://youtu.be/RFa5HBfRhnE?t=348
Kuiturungon ja pressfitin kanssa ei ole ongelmia, jos sinne laittaa järkevänkeskiön.
Minäkin osaan googlata. Jos kierteellisen keskiön muhvi löystyy kuiturungosta, niin sen pystyy helposti korjaamaan sinisellä purukumilla.
![]()
Kirjanmerkit