Pinarelloon voi luottaa. Melkeen yhtä hirveä kuin De Rosa Tango.
Pinarelloon voi luottaa. Melkeen yhtä hirveä kuin De Rosa Tango.
Toi vinoputki näyttää siltä kuin sisällä olisi akku(ja).
Siis ihan hirvee, onneksi me ostamme Kanjoneita ja Spessuja ja mitä niitä nyt on ettei tartte hiekkateillä tuollaisia katsella.
Mun nähdäkseni backroadin runko on sama kuin aiemmassa Xeon crossissa ja gravelissa oli. Mulla on käytössä graveloitu cross (lue vaihdettu gravel gummit), eikä pyörästä voi pahaa sanaa sanoa. Jäykkä mutta mukava runko, sopiva geometria maantiehenkiseen gravelointiin ja polkuiluun ja hyvät osat kohtuuhintaan. Palvelee erinomaisesti menohaluisena yleispyöränä. Rosesta ei ole muuten omaa kokemusta, mutta on niitä ajokaverit kehuneet.
Tämä 2019 Sutra LTD -testiraportti Madeiralta on kivaa luettavaa. Enemmän ehkä Madeiran vuoksi kuin Sutran, mutta siitäkin huolimatta.
![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
part one, eli varmaan yhdessä kuvassa näkyvä Sutra LTD ja Libret tulevat myös käsittelyyn.
Saman merkin adventuremalli:
https://eu-en.feltbicycles.com/collections/broam
Melko samanhenkisiä ovat keskenään gravel ja adventure.
Minkä vuoksi pitää olla noin julmettu emäputki, jos sitä pitää kompensoida -17 tms. asteisella stemmillä?
![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^nythän siinä on säätöalue kohdillaan aiottuun käyttötarkoitukseen. Kuvaa varten noin päin ja kun stemmin kääntää, niin voidaan oikeasti käyttää alaotettakin retkiajoon.
Stemmi näyttää minusta hyvältä noin.
Millaiseksi olette mieltäneet gravel pyörien elinikäodotteen? Bombtrackin Hook EXT-C houkuttaisi kovasti, mutta vähän mietityttää kauanko pyörä pysyy kasassa jatkuvassa hiekkakylvyssä.
Nykyinen alle 1000 euron 1x11 budjettigravel on vajaan kauden ajoissa jo hioutunut sen verran paljon, että noin iso taloudellinen panostus tuntuu melko raskaalta. Pyörää olen kuitenkin suojaillut teipein ja pitkin lokasuojin, sekä suihkutellut vähintään joka toisen lenkin välein.
Sramin ketju antautuu hiekalle 1000-1500 kilometrin kohdalla, takapakan ahkerimmin käytetyt keskirattaat kestävät omassa ajossa 2-3000 km.
Lähetetty minun SM-G930F laitteesta Tapatalkilla
Kyyl ainakin seuraavat 10-15 vuotta suunnittelin painelevan menemään nykyisellä teräsrunkoisella. Vanha työmatkajuhta jouti kiertoon ja Sutra LTD -19 tuli fätin ja muovisen maantiekoneen kaveriks 8/2018. Nyt kilometrejä 1100km. Ehkä 80% sorateitä. Pitkät loksut paikoillaan nyt n. kk ajan. Aika nopeesti sulla antautunut kettinki :S Tarvii keväällä kahtella onko täälläkin jo Sramin voimansiirto valmis.
Kaikkeen uuteen kannattaa tutustua kumien kanssa.
Tuota, erotetaanpa nyt kuitenkin pyörän runko ja ”kulutusosat”. Rungollahan mennään vaikka kuinka kauan ja ketjuja taas pitää vaihtaa ajosta riippuen 1500 - 3000 km välein riippuen olosuhteista. Etu- ja takarattaita yleensä hieman harvemmin, kuten jo edellä tuotiin esiin. En usko että kovinkaan moni meistä pohtii tuon rungon kestävyyttä ellei siihen ole jotain erityissyy.
Ainoa mieleeni tuleva ja ainakin epääkaupunkiseudulla vallitseva erityissyy voi jollain olla se, että ei halua altistaa teräsrunkoista kuljintaan alati lisääntyvälle suolakylvylle. Siitä taas enemmän toisessa säikeessä, joka alkaa varmaan pian aktivoitua.
Mutta tuo Boombtrack on tietääkseni hiilikuitua. Itselläni oli aikaanaan reilusti yli kolmen tonnin arvoinen hiilikuituinren kuljin hiekkatierytistelyyn enkä ole sitä säästellyt ja sillä mennään edelleen.
Entäs, jos haluaakin välillä laittaa sliksit alle ja ajella asfalttilenkkiä maastoajoasentoa aerodynaamisemmin? Noissa säädöissä taitaa kahvat olla aikalailla samassa tasossa satulan kanssa. Vaikea kuvitella, miksi kukaan haluaisi tanko enää yhtään ylemmäs, edes retkiajossa. Mutta mistäpä sitä muiden mieltymyksistä tietää...
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Omastani odotan loppuelämän fillaria. Eli sellaiset 15-25 vuotta vielä.
Hioutunut? Mitä se haittaa?Nykyinen alle 1000 euron 1x11 budjettigravel on vajaan kauden ajoissa jo hioutunut sen verran paljon...
Puhdas voimansiirto kuluu hitaammin.Sramin ketju antautuu hiekalle 1000-1500 kilometrin kohdalla, takapakan ahkerimmin käytetyt keskirattaat kestävät omassa ajossa 2-3000 km.
Mutta tosi on, itselläkin tuntuis gg:n ketjut ja rattaat kuluvan nopeammin kuin maastopyörien. Hiekka ja pöly syö metallia enempi kuin muta. Suolattuja väyliä välttelen mahdottomuuksien mukaan.
Rungon kestävyydestä en sinänsä ole huolissani, kosmeettinen kuluma on oma juttunsa. Mutta putkiosia lukuunottamatta lähes koko pyörä onkin sitten ainakin jollakin tasolla kuluvaa osaa, joiden hiekankesto hieman itseä ainakin arveluttaa. Kiekkojen laakereiden suojaus tietysti, mutta myös kaikki muut komponentit, jotka liikkuvat toisiaan vasten ja ovat alttiita tuolle joka paikkaan pääsevälle hiekalle.
Puhtaan voimansiirron ja oikeanlaisen voitelun allekirjoitan kyllä, mutta märkä hiekka tarttuu kyllä ihan millä aineella kyllästettyyn ketjuun tosi tehokkaasti.
Jatkuvalla putsaamisella ja voitelulla noita ongelmia takuulla välttää, mutta liiallisuuksiin menevä huollon ja puhtaanapidon tarve sotii kyllä käyttöesine ajatusta vastan
Joo, katselin joskus Spessun Divergeä. Mulle sopivalla reachillä stack on n. 60 mmkorkeampi kuin omassa toisessa maantiepyörässä. 605mm vs. 662mm. Outoja on mitoitukset.
Hiekkatierymistely tosiaan syö minunkin mielestäni osia kaikkein eniten. Toisaalta ajelen hiekkateillä usein lähes samoja matkoja kuin maantiellä. Joten jos vaihdan maasto- ja gravelkalustoon ketjut ja muut kulutusosat noin kerran vuodessa, on maastossa kasassa ehkä joku 1200 km ja gravelosastolla hyvinkin joku 4000 km. Tällöin on jo toinen ketju menossa.
Yksi keskeinen seikka on pitää huolta siitä, että ketju ei ui öljyssä. Mitä enemmän on voiteluainetta ketjun ulkopinnassa, sitä enemmän se kerää epäpuhtauksia. Minkään muun kaluston voimansiirtoa en hoida yhtä usein ja huolellisesti kuin juuri gravelosastoa. Minä olen erittäin allerginen ketjuista lähtevälle rahinalle ja niinpä putsaankin niitä lähes päivittäin.
Ehkä 1x11 myös nopeuttaa kulumista jonkin verran?
Mä olen hyljännyt öljyt jo vuosia sitten ja luottanut Holmenkolin Lube Extremeen (ja Campagnoloon..). Mä olen laiska pesemään ja ketjujen peseminen saattaa myös olla vähän kaksipiippuinen juttu. Varsinkin paineella pesten saa moskan vaan ujutettua sinne holkkien sisään. Yleensä vaan pyyhkäisen isoimmat pölyt tai ravat rätillä. Näppituntumalta väittäisin, että ketjujen likaantumisherkkyydessä on myös eroja. Ketjun vaihdan noin kerran vuodessa, yleensä krossikauden päätyttyä tai viimeistään keväällä kelien kuivuttua. Hiekkatie- ja cx-kilsoja tulee keskimäärin noin 4000/ketju. Pakka kestää yleensä kahdet-kolmet ketjut ja eturattaat vähintään pari pakanvaihtoa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Campa täyttä rautaa. Valitettavasti minulla toistaiseksi vain maantieosastolla. Siellä tuntuu kestävän ikuisesti.
Minä puhallan ”pillillä” (kompuralla) ketjut usein. Tämähän vie samalla rasvat, mutta sitten perään liitos kerrallaan voitelua. Annan vaikuttaa seuraavaan aamuun ja sitten rätillä pyyhintä. Työlästäkö? On varmasti, mutta helpompaa kuin tuo pesu.
Tää on käyrätankomiesten joku hokema, että pitää olla otteita, mutta 90% ajetaan kahvoilta. Kun tanko on ylempänä, voi alaotteeltakin oikeasti ajaa, niin kuin kai on alunperin ollut tarkoitus. Näkee sen vanhojen pyörien tankomuodosta ja miten jarrukahvat niissä on ollut, että kahvoille nojailu on tullut paljon myöhemmin. Pyörien on aina pitänyt olla räyhäkkään matalia, vaikka käytännössä sinne ei olla taivuttu ja sitten on ajeltu hankalasti jarruissa roikkuen > pehmustetta jarrukahvoihin.
Itse asiassa omalla pyörällä olen todennut, ettei yläkropan korkeus edes paljoa muutu kahvojen ja alaotteen välillä, vain käsien kulma muuttuu. Toki kyynärpäitä voi alaotteella koukistaa helpommin ja päästä näin alemmas alamäessä tai kovassa vastatuulessa.
^No, mulle tämä samahko ajoasennon korkeus tuli vasta tuon muodikkaan shallow drop ja short reach tangon myötä ja sopivalla stemmin korkeudella. Toki hieman vahingossa. Viivotin ja harppi auttaa hahmottamaan. Ja näin molempia asentoja voi oikeasti käyttää.
paaton viittaa, että näin olisi tarkoituskin. No, eipä ole tullut juttuja vastaan tästä näkökulmasta. Ja suurin osa pyöristä näyttää sille, että ajoasennon korkeus todellakin muuttuu otteiden välillä. Useimmilla vielä niin paljon, että alaote on pelkkä koriste.
Kirjanmerkit