Lainaus Alkujaan tämän lähetti Keskiäkäinen lohjalainen Katso viesti
Jos tuota periaatetta soveltaisi hiilikuitumaastureihin, harrastus kävisi aika kalliiksi...
Mä en mene takuuseen olenko ymmärtänyt oikein sen mitä kaikkea sinä luet kyseesen tuleviksi törmäyksiksi johonkin peräksiantamattomaan - eli voimme hyvinkin mahdollisesti puhua aivan eri asioista.

En ole myöskään ihan varma kannattaako aiheesta aloittaa keskustelua nimenomaan tässä, mutta uteliaisuuden nimessä olisi tietenkin hauska kuulla millaisia törmäyksiä ja millaisia osien poikkimenoja ja vääntymisiä maasturipuolella on ajettu ilman että on nähty tai koettu tarvetta uuteen runkoon turvallisuussyistä.

Onko maastureiden runkojen suunnittelussa ja rakenteessa tältä osin eroja maantiepyöriin yms verrattuna? Vai onko eroa enemmänkin käyttäjien rohkeudessa tai asenteessa? Vai käytössä? Siinä mihin mahdollinen rungon pettäminen ajotilanteessa todennäköisesti johtaa? Jossain muussa?


PS Eikös maastopyöräily ole joka tapauksessa harrastus joka käy kalliiksi?