Ei mitenkään erityisen vahva avaus Holopainen-Kurkela-Donockley -triolta, mutta menee luovana taustahälynä.
Ei mitenkään erityisen vahva avaus Holopainen-Kurkela-Donockley -triolta, mutta menee luovana taustahälynä.
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Enpä ihan heti muista nähneeni kenenkään vetävän kolmen CCR-suomicoverin putkea.![]()
Foorumitotuuksia vastaan jo vuodesta 2011
^
Auriinko tuo viittaa? 1980-luvulla Kari Peitsamo Revival veti putkeen enemmänkin kuin kolme CCR-suomicoveria. Hupaisaa meininkiä, olin kerran keikalla muistaakseni Padasjoella.
Lucinda Williams: This Sweet Old World (25 vuotta vanhan klassikkolevyn biisit uusiksi plus 4 uutta biisiä)
...ja sen jälkeen Lahden Kaupunginorkesteri, joht. Osmo Vänskä: Sibeliuksen Lemminkäinen-sarja ja Metsänhaltija, Skogsrået på svenska.
Ei kun noihin Köften valintoihin. UFO on alkujaan It Came Out Of The Sky, Rullaan joen rantaan Proud Mary ja Poliisi on Molina. Ja joo... ne Peitsamon tekeleet. Hyvänen aika sentään. Ihan kaikkea ei pitäisi laittaa levylle.
Foorumitotuuksia vastaan jo vuodesta 2011
Bill Frisell: East/West
Kitara, basso, rummut, mutta tyylilaji vähän erilainen kuin Hurriganesilla. Eikä kukaan laula.
^kas, joku muukin kuuntelee Hilloa.
Töihin kävellessä soi Wire: Silver/Lead
En kuunnellut silloin aikanaan, tai tietenkään en voinut olla kuulematta, mutta en erityisemmin välittänyt enkä oikein perustanutkaan. Nyt kun on jokseenkin vapaa muodostamaan omat arvostuksensa täysin riippumatta siihen miten jokin yhtye tai artisti aikansa populäärimusiikkikentässä sijoittui tai mihin viiteryhmään siitä pitäminen minut sijoittaisi on varsin helppo nähdä ja kuulla Paul Wellerin ja kumppanien ansiot.
PS Toimiihan se musiikki kaikesta huolimatta samalla myös eräänlaisena aikakoneena - onneksi ilman suurempia nostalgisia vireitä!
PPS Kun kerran aloitin, laitetaan toinenkin, enemmän semmoista yhteislaulu- tai pikemminkin hoilausmeininkiä:
Tässä ei lauleta, tiukkaa livesoitantaa Venturesin pojilta.
Creamin Best of -kokoelmaa.
Radio Birdman - Radios Appear
Onhan tää yksi kovimpia bändejä koskaan
(pop, remix)
https://youtu.be/YTqAxlfn6Fo
Jukka Haurun jazz-fuusio-progea c-kasetilta.
A Perfect Circle - Weak and Powerless
Totta joka sana!
Dylan & The Dead (albumi, Spotifysta)
In a world without fences and walls, who needs Gates and Windows?
Radio Helsingin parhaillaan tulevaa Paskalistaa. Sääspessu.
UMK:ta telkkarista.
No voi piruvie sentään, Queens sinne olisi pitäny valita; paras viisu, tarttuva melodia ja upein asu.
...ei sitten voitto kiinnosta, ei sitten. Syyttäkää äänestäjät sitten itteänne. No, oli toi Monsterskin ihan kiva, mutta ei paras.
Rodilla Ugg bootsit jalassa 30 vuotta ennen niiden muotiin tuloa
Eric Clapton - Pretty Girl
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Paul van Dykia
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
^toi on muuten hyvä soundtrack koko levykin. Niinkuin leffakin.
Yksi parhaista näkemistäni live-bändeistä, harmi kun laittoivat pillit pussiin.
The Ghost Of A Thousand - Fed To The Ocean
(brasilia)
Yöllä kotiin ajellessa tuli kuunneltua Nightwishin ehkä kaikkein parasta sekä kokonaisuutena ehyintä levyä: Imaginaerum. Talviyöt ja lumiset maantiet on se yhdistelmä millä itsekin aikoinaan Nightwishin musiikkiin pääsin sisään.
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Kirjanmerkit