Jemen oli mielenkiintoisin maa missä olen tähän mennessä pyöräillyt. Ajelin siellä soolona n. kuukauden nukkuen välillä teltassa ja halvoissa hotelleissa. Kiviä tuli välillä niskaan, mutta kaiken kaikkiaan erikoinen maa heimoineen. Khat- lehtiä nuo miehet pureskeli poski kuin hamsterilla päivät pitkät.
Mielenkiintoista oli pikkukaupungissa vesipiippupaikan edessä normikadulla nukkua rautasängyssä Hadzin eli pyhän vaelluksen Mekkaan tehneen valkopäähineisen miehen valvoessa yön turvallisuuteni puolesta.
Tämä oli sen jälkeen kun olin majoittautumassa louhittuun varasto?- luolaan yöksi ja kaksi miestä kävi hakemassa pois varoittaen kurkunleikkaajista. Tarjosivat sitten pick-up autolla kyytin kaupunkiin.
Eräästä kaupungista sain perääni poliisiauton joka saattoi minua ajamalla näköetäisyyden päässä 22 km kaupungin ulkopuolelle. Myöhemmin kuulin että alueella on heimosota. Ilmankos ruokapaikassa viereisessä paikassa kaverilla oli Kalasnikov pöydällä...
Saapuessani maahan pääsi ajamaan pyörällä etelään ja länteen, muualle ei ollut asiaa. Tullessa takaisin Sanaa-kaupunkiin ei päässyt länteenkään...
Siellä kidnapattiin turisteja ennen lähtöä joten pienellä riskillä mentiin.
Kun kotiuduin heräsin viikon verran sängystä yöllä maaten hiljaa ja eka ajatus oli olenko turvassa mitä tapahtuu...

Eniten olen itseni tervetulleeksi Syyriassa, Welcome to Syria!- huudot kuuluivat ekalla reissulla miesten suusta joka paikassa. Isiksen tulevan "päämajan" Raggan kaupungin kautta ajelin Turkkiin Kurdistanin alueelle.
Sieltä bussilla Alanyaan, pyörä jäi itäturkkiin ja kävin sitten hakemassa sen talvella monien vaiheiden jälkeen Antalyasta pois, elämäni eka "aurinkoloma". Mutta se on eri juttu se.