"Gravel Grinding" -fillarit

[stenu]

Viisi vuotta sitten levarikrossarit yms. oli cool, koska niitä ei juuri ollut ja se oli uutta. Enää ei ole ja nykyään kun kaikissa hinnat alkaen markettikrossareissakin on levarit, niin eiköhän jossain vaiheessa tule vastareaktio: "Tosiharrastajan tuntee siitä, että pyörästä löytyy vannejarrut, koska tosiharrastaja tietää, että vannejarruillakin pysähtyy ja levareiden kanssa joutuu tekemään turhia kompromisseja painon ja muiden ominaisuuksien suhteen. Sitäpaitsi jarruilla kuitenkin vaan hidastetaan.."

Mun tämänhetkisen tiedon mukaan Mavic ei olekaan tuomassa Exalith-jarrupintaista versiota Open Prosta tuotantoon. Ehkäpä tämä ei tapahtunutkaan siksi, että vannejarrujen aika olisi ohi, vaan siksi, että olivatkin vaan muutaman vuoden aikaansa edellä sen kanssa... ;D Sitä odotellessa.

[Mohkku]

Aika tavalla oli vertailukelpoinen vanha teräspyöräni nykyiseen, eikä yhtään ole ikävä. Rälläköin palasiksi ja laitoin metallinkeräykseen. Mutta varmaan onnistuneempiakin runkoja osattiin tehdä 25 vuotta sitten.

[V-P.V]

Parhaat gravelointi fiilikset oon toistaiseksi saanut vanhalla Peugeot Mont Blancilla, johon meni muistaakseni vajaa 30mm kumi eteen ja taakse(saattoi olla 28mm). Jotain siinä pyörässä oli koska yhtä leppoisaa teräsrunkoa en ole toistaiseksi tavannut. Kyseessä kuitenkin sen aikakauden halvimman pään ns. harjoituskilpapyörä.
Ehkä aika kultaa muistot tai sitten ei..
Runkosetti on edelleen vintin kätköissä, koska edellä mainituista syistä en ole sitä raaskinut myydä. Eikä siitä mitään tänäpäivänä saisikaa.

edit. korjataan vaikka tuskin ketää kiinnostaa. Kävin mittaamassa pösön takahaarukan ja kyllähän se nielee vajaa 35mm renkaan. Eli itseni tuntien oon ajanut sitä n. 32mm renkailla. 28 taisi mennä lokareiden kanssa.

[Blackborow]

En kyllä oikein ymmärrä tuota, että gravel-pyörän pitää olla terästä. Itsellä ei ainakaan ole yhtään ikävä teräsankkuria kohtaan.

[OJ]

Minua jo vahan jannasi, etta toi parin kilon levyjarrullinen ja lapiakselillinen terasrunko olisi painava, mutta 3,5 kg:n verrattuna puhutaan keventelyrungosta.

Muuten...lapiakselit sylettaa ns. riittavasti. Uittu kun niita akseleita saa tahdata sinne reikiin ja aina joku kanittaa vastaan. Tosin, kun akselin saa paikalleen, niin se kiekko on aina oikeassa paikassa. Ja drop outtien toleranssien ollessa nykyisen lailla metsassa, niin ketutuskayra senkuin jyrkkenee. Mun Giantin markettihaarukat ovat ainoita mihin voi "pudottaa" kiekon. Enve ja TRP toleranssit ovat niin kaukana, etta kiekkoa joutuu pitamaan linjassa drop outtien kanssa samalla kun yrittaa tahdata sita aatanan akselia paikalleen. Kerpele...taidan lahtea oluelle.

[OJ]

Parhaat gravelointi fiilikset oon toistaiseksi saanut vanhalla Peugeot Mont Blancilla, johon meni muistaakseni vajaa 30mm kumi eteen ja taakse(saattoi olla 28mm). Jotain siinä pyörässä oli koska yhtä leppoisaa teräsrunkoa en ole toistaiseksi tavannut.

Notkahtanut haarukka tai runko on loiventanut ohjauskulmaa tai lisannyt "rakea"? Ihan vaan arvailen kun noita kyykahtaneita Peugeotteja on tullut jokunen vastaan.

[stenu]

Aika tavalla oli vertailukelpoinen vanha teräspyöräni nykyiseen, eikä yhtään ole ikävä. Rälläköin palasiksi ja laitoin metallinkeräykseen. Mutta varmaan onnistuneempiakin runkoja osattiin tehdä 25 vuotta sitten.

Ja mäpä en haekaan sitä, millaisia teräspyörät oli 25 vuotta sitten. Vaan sitä, että koskahan joku pyöräfirma keksisi laittaa tuotekehityspaukut siihen, että tehtäisiin modernilla putkisetillä teräsrunkoinen pyörä ilman levyjarrujen vaatimia kompromisseja. Ajatus oli, että jokohan sellaiselle pikkuhiljaa alkaisi löytyä joku (edes rajallinen) ostajakunta. Tai varmasti löytyisikin, koska kyllähän tuollaisia yhä edelleen customeina tehdään vaikka kuinka kuinka paljon. Tehdasvalmiita ei vain ole tarjolla kai yhtäkään.

Blackborow: mulla on kolme teräspyörää eikä yksikään niistä ole ankkuri eli eipä tuokaan aina korreloi noin. Siitä mä olen kanssasi samaa mieltä, että Fugion kaltainen, ajokunnossa vajaa 12-kiloinen teräspyörä on jo vähän "ankkuri" ja siksi omastanikin mielestä tuon kaltaiseen pyörään joku toinen materiaali olisi viisaampi.

Silti ajan itse mielummin teräspyörällä - ja tingin tarvittaessa jostain muista asioista. Joku toinen preferoi muita juttuja ja hyvä niin.

[OJ]

Parhaat gravelointi fiilikset oon toistaiseksi saanut vanhalla Peugeot Mont Blancilla, johon meni muistaakseni vajaa 30mm kumi eteen ja taakse(saattoi olla 28mm). Jotain siinä pyörässä oli koska yhtä leppoisaa teräsrunkoa en ole toistaiseksi tavannut.

Notkahtanut haarukka tai runko on loiventanut ohjauskulmaa tai lisannyt "rakea"? Ihan vaan arvailen kun noita kyykahtaneita Peugeotteja on tullut jokunen vastaan.

[V-P.V]

Notkahtanut haarukka tai runko on loiventanut ohjauskulmaa tai lisannyt "rakea"? Ihan vaan arvailen kun noita kyykahtaneita Peugeotteja on tullut jokunen vastaan.

Jaa-a, eiks tommone pyörä oo aikasta vaarallinen käyttää? Ne puolenkymmentä pösöä mitä oon omistanu niin ollu kyllä ihan jiirissä.

[Mohkku]

Ja mäpä en haekaan sitä, millaisia teräspyörät oli 25 vuotta sitten.

Kuovinpolku tuossa edelläsi puhui entisistä, ei-ylijäykkistä pyöristä. Ymmärrän kyllä kaipuun nykyajan tyylisiin pyöriin. Suurimmalle osalle käyttäjistä ne ovat parempia, joten miksi palata vanhaan sen takia, että jotain harvoille tarkoituksenmukaisia ominaisuuksia painottamalla nykypyörien edut kumoutuisivat.

[Blackborow]

Reiskan 853 runkoiset Konat taitaa maksaa jonkun 4k. Jos siitä karsitaan levyt ja laitetaan vannejarrut niin tuskinpa hinta ihan mahdottomia putoaa. Taitaa olla vähissä ostajat kolmen tonnin vannejarrucrossarille, kun samalla hinnalla saa modernin kuitupyörän hydroilla eikä se ainakaan missään häviä noille teräspyörille. Nuo perusvesijohtoputkipyörät ei muutu sen kummemmiksi vaikka niissä vannejarrut onkin.

[stenu]

Kuovinpolku tuossa edelläsi puhui entisistä, ei-ylijäykkistä pyöristä. Ymmärrän kyllä kaipuun nykyajan tyylisiin pyöriin. Suurimmalle osalle käyttäjistä ne ovat parempia, joten miksi palata vanhaan sen takia, että jotain harvoille tarkoituksenmukaisia ominaisuuksia painottamalla nykypyörien edut kumoutuisivat.

Jos ajatellaan, että pyörän käyttäjä on tavallinen keskikuntoinen ja keski-ikäinen kuntoilija ilman vakavia kilpailullisia tavoitteita. Silloin sillä, kuinka ne viimeiset 0,3 wattia välittyvät voimansiirtoon tai vaihtoehtoisesti hukkuvat jonnekin matkanvarrelle ei ole käytännössä mitään merkitystä, niin luettelepa äkkiseltään vaikka kolme nyky-GG-pyörien etua, jotka syntyvät ylikokoemäputkesta ja kolme etua, jotka syntyvät läpiakseleista.

Yllättävän vaikeaa? Totta. Mä keksin yhden läpiakseleihin liittyen eli sen, että jos sattuu omistamaan myös läpiakseleilla varustetun 29- tai 27,5-tuumaisen maasturin, voi samoja kiekkoja mahdollisesti käyttää myös gg-pyörässä. Tämä tosin edellyttää, että niissä on yhteensopivat vapaarattaat tai takapakat.

No entäpä haitat? Paino lisääntyy. Tarpeeton jäykkyys lisääntyy varsinkin etupäässä. Tästä seuraa se, että pitää kasvattaa rengaskokoa, jotta ajaminen säilyy mukavana tai sitten pitää lisätä jousitus samasta syystä ja taas paino lisääntyy. Läpiakselit toimii hyvin cx-kisapyörissä, kun varikolla on pit bike odottamassa ja kiekkoja ei tarvitse vaihtaa tai renkaita paikata lennosta. Gg-käytössä harvalla on pit bike, jolloin läpiakselit vaan hankaloittaa asioita, lisää painoa ja ehkä jopa myös turhaa jäykkyyttä. Molemmat kun on ensisijaisesti maastopyöriin kehiteltyjä ratkaisuja ja läpiakseli toissijaisesti levyjarrujen aiheuttamiin, osin jopa kuvitteellisiiin ongelmiin. Ylikokoemäputket keksittiin maastopyöriin, kun niissä joustomatkojen pidentyessä piti saada etupään rakenne tukevammaksi. Läpiakselit keksittiin osin samasta syystä. Rock Shoxin tuplakruunu-DH-keula Boxer käytti läpiakselia jo 2000-luvun alussa eli se ei ole edes kovin uusi keksintö.

Sitten, kun levarit alkoivat yleistyä monenlaisiin pyöriin, löytyi maailmalta muutama tumpelo, jotka eivät ymmärtäneet pikalinkun käyttölogiikkaa, sillä seurauksella että etupyörä irtosi jarruttaessa. Joku pyörävalmistaja kenties meinasi joutua vastuuseen siitä ja siinä vaiheessa keksittiin, että läpiakselin kanssa tälläistä riskiä ei ole. Teollisuudella on tarve standardoida systeemit, eli heille on parempi, että jos yhdessä pyörätyypissa käytetään ylikoko- läpiakselijuttuja, niin kaikissa käytetään samoja. Tästä osoitukseksi riittää se, että muut standardit on pikkuhiljaa katoamassa markkinoilta myös sellaisissa pyörätyypeistä, joihin nuo eivät tuo mitään todellista lisäarvoa.

Tämän jälkeen keksinnöt on markkinoitu niin tehokkaasti, että nykyään yleinen "oikea" mielipide on tuossa jo aikaisemmin esiintuotua mieltä, että ilman kyseisiä ominaisuuksia pyörillä ei enää tee "mitään", vaikka kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää, että se on täyttä puppua. Mutta kuten jo se, että ilman noita ominaisuuksia varustetuilla fillareilla ei ole enää jälleenmyyntiarvoa osoittaa, niin markkinointi on toiminut. Jengi on saatu levari- ja jäykkyyskiimassaan ostamaan uusia fillareita, koska sillä edellisellä, todellisuudessa ihan hyvällä ja toimivalla, ei tee enää "mitään".

Sehän on ihan totta, että faktisesti pelkästään jarruina joissain tilanteissa levyjarrut ovat paremmat kuin vannejarrut. Ainakin jos puhutaan hydraulisista levyjarruista. Mutta jos pyörää ajatellaan kokonaisuutena, niin silloin tilanne voi olla toinen. Jos levyjarrut kasvattavat pyörän painoa tarpeettomasti sellaisessa käytössä, missä useimmat loistavasti pärjäisi ilmankin ja aiheuttavat sen, että turvanormien vuoksi pyöristä pitää tehdä tavallista harrastuskäyttöä ajatellen tarpeettoman jäykkiä ja painavia, ei tilanne todellisuudessa aina enää olekaan se, että levyjarruin varustettu pyörä on kokonaisuutena "parempi" kuin pyörä ilman niitä.

Eilen oli hyvä mainos telkkarissa. En muista sanamuotoa tarkasti, mutta asia meni näin: "Markkinoinnilla pystyy tekemään ihmeitä - vaikka presidenttejä." Trumpin pääsy Yhdysvaltain presidentiksi on loistava osoitus siitä, miten ihmiset saadaan tekemään täysin irrationaalisia ratkaisuja pelkästään markkinoinnin avulla.

Reiskan 853 runkoiset Konat taitaa maksaa jonkun 4k. Jos siitä karsitaan levyt ja laitetaan vannejarrut niin tuskinpa hinta ihan mahdottomia putoaa. Taitaa olla vähissä ostajat kolmen tonnin vannejarrucrossarille, kun samalla hinnalla saa modernin kuitupyörän hydroilla eikä se ainakaan missään häviä noille teräspyörille. Nuo perusvesijohtoputkipyörät ei muutu sen kummemmiksi vaikka niissä vannejarrut onkin.

Aina muuten kyse ei ole edes hinnasta. Kummasti ne Paulin MiniMototkin käy kaupaksi sitä tahtia, mitä ne ehtii niitä tekemään, vaikka maksavat äkkiä saman verran kuin edullisemmat droppitankolevyjarrut. Ja juuri tota samaa asiaahan mä olen ihmetellyt, että miksi mainitsemasi kaltaisille fillareille ostajat on luultavasti niin vähissä, että niitä ei tehdaspyörinä tehdä ja että muuttuukohan tilanne jossain vaiheessa.

Kaikki ei vaan halua kuitupyöriä GG-käyttöön, minkä kyllä ymmärrän hyvin. Joillekin se voi olla periaate, joillekin ulkonäköjuttu ja liittyy siihen esim sellainen ihan käytännön asia, että sopivanlaisella sepelillä kovempaa vauhtia ajaessa niitä kivenmurikoita sinkoaa eturenkaan kimmauttamana välillä aika vauhdilla viistoputkeen. Muistan hyvin Open Uppia ajavan pyörakaverin ilmeen, kun näin kävi.

Summasummarum: erikoisinta on se, miten jotkut teistä kokee sen jollain tapaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä, jos joku uskaltaa ja haluaa kyseenalaistaa asioita ja tehdä niitä itse toisin. Mähän en tässä todellakaan yritä edes käännyttää ketään. Ihmettelen vaan ääneen pyörämaailman menoa. Mä olen jo aikaisemminkin sanonut, että olen ehtinyt kokeilemaan kaikki mahdolliset fillarit ja löytänyt sellaisen ratkaisun, joka toimii mulla parhaiten. Jos joku toinen tykkää muunlaisista, ei se ole multa pois.

[Mohkku]

Jos ajatellaan, että pyörän käyttäjä on tavallinen keskikuntoinen ja keski-ikäinen kuntoilija ilman vakavia kilpailullisia tavoitteita. Silloin sillä, kuinka ne viimeiset 0,3 wattia välittyvät voimansiirtoon tai vaihtoehtoisesti hukkuvat jonnekin matkanvarrelle ei ole käytännössä mitään merkitystä, niin luettelepa äkkiseltään vaikka kolme nyky-GG-pyörien etua, jotka syntyvät a) ylikokoemäputkesta ja b) läpiakseleista.

En pysty luettelemaan, mutten myöskään luottelemaan haittoja. Noista aiheutuva painon kasvu on niin olematon, ettei se minun ajoihini vaikuta yhtään enempää kuin tuo 0,3 w hyöty.

Markkinoilla on riittävän mukavia pyöriä, joten jäykkyys ei ole ainakaan minulle ongelma. Renkaiden leveyden kasvattaminen palvelee enemmän ajettavuutta soralla ja poluilla kuin tärinän vaimentamista. Erän vanha pyöräni, jossa on teräsrunko ja vannejarrut, on kaikkein epämukavin, millä koskaan olen ajanut huolimatta 2" renkaista.

Ylikokoemäputket keksittiin maastopyöriin, kun niissä joustomatkojen pidentyessä piti saada etupään rakenne tukevammaksi.

Itselleni ei ole merkitystä tuolla asialla. Omassani sellaista ei ole, mutta on muistaakseni 160-175 mm emäputki, joten jäykkyys on varmasti vähintään yhtä suuri kuin 120 mm ylikokoisella.

Sitten, kun levarit alkoivat yleistyä monenlaisiin pyöriin, löytyi maailmalta muutama tumpelo, jotka eivät ymmärtäneet pikalinkun käyttölogiikkaa, sillä seurauksella että etupyörä irtosi jarruttaessa. Joku pyörävalmistaja kenties meinasi joutua vastuuseen siitä ja siinä vaiheessa keksittiin, että läpiakselin kanssa tälläistä riskiä ei ole. Teollisuudella on tarve standardoida systeemit, eli heille on parempi, että jos yhdessä pyörätyypissa käytetään ylikoko- läpiakselijuttuja, niin kaikissa käytetään samoja. Tästä osoitukseksi riittää se, että muut standardit on pikkuhiljaa katoamassa markkinoilta myös sellaisissa pyörätyypeistä, joihin nuo eivät tuo mitään todellista lisäarvoa.

Ja kun esim. Spessu tuo markkinoille oman standardinsa akselista, alkaa parku siitä, miksi pitää olla erilaisia ratkaisuja yhteensopivuutta tuhoamassa. Eli ei yhtenäisen kaluston käyttö missään tapauksessa huono asia ole.

Jengi on saatu levari- ja jäykkyyskiimassaan ostamaan uusia fillareita, koska sillä edellisellä, todellisuudessa ihan hyvällä ja toimivalla, ei tee enää "mitään".

Ymmärrän sen, että ympärivuotisessa käytössä tai kuraisilla poluilla/sorateillä joku haluaa vaihtaa vannejarrut levyihin. Emäputken tyyppi tuskin on monellakaan syy vaihtaa uuteen. Itselläni geometria oli jarrujen ja vaihteiden lisäksi parantunut niin paljon, että vaihto oli perusteltu. Taatusti jäykän perinteisen kiekkojen mutterikiinnityksen tilallekin tuli arjessa kätevä, mutta löysä pikalinkku. Mitään haittaa en siinä ole huomannut. Korkeintaan varkaiden takia joskus tulee huolestuttua ja se onkin ainoa syy, miksi joskus tulee mieleen, olisiko vanhaan runkoon pitänyt laittaa uudet osat ja siten rakentaa pyörästä käyttökelpoinen asiointipyörä.

Summasummarum: erikoisinta on se, miten jotkut teistä kokee sen jollain tapaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä, jos joku uskaltaa ja haluaa kyseenalaistaa asioita ja tehdä niitä itse toisin. Mähän en tässä todellakaan yritä edes käännyttää ketään. Ihmettelen vaan ääneen pyörämaailman menoa. Mä olen jo aikaisemminkin sanonut, että olen ehtinyt kokeilemaan kaikki mahdolliset fillarit ja löytänyt sellaisen ratkaisun, joka toimii mulla parhaiten. Jos joku toinen tykkää muunlaisista, ei se ole multa pois.

Ei kyse ole hyökkäyksestä, vaan oman näkemyksen esittämisestä vastineeksi sinun ajatuksillesi.

[plr]

Kun hydraulisiin levyjarruihin lentää sateella hiekalla ajaessa kuravettä, niin onko olemassa jokin keino saada se järkyttävä rohiseva ääni nopeasti pois? Jarrut kyllä hiljenevät ehkä puolen kilometrin ajon jälkeen taas äänettömiksi, mutta ääntä ei siedä kuunnella, kun sille nauravat jo naapurin koiratkin.

[JackOja]

Kun hydraulisiin levyjarruihin lentää sateella hiekalla ajaessa kuravettä, niin onko olemassa jokin keino saada se järkyttävä rohiseva ääni nopeasti pois? Jarrut kyllä hiljenevät ehkä puolen kilometrin ajon jälkeen taas äänettömiksi...

Pari pikaista laahaavaa jarrutusta on toiminut mulla. Sellainen jämerä, mutta herkkä laahaus, ei juurikaan vauhtia hiljentävä

Olen kyllä välillä mietiskellyt olisko Shimpan hydrojarruissa isompi rako palojen ja levyn välillä, vastaavasti niinkuin maastopuolella.

[paaton]

Kun hydraulisiin levyjarruihin lentää sateella hiekalla ajaessa kuravettä, niin onko olemassa jokin keino saada se järkyttävä rohiseva ääni nopeasti pois? Jarrut kyllä hiljenevät ehkä puolen kilometrin ajon jälkeen taas äänettömiksi, mutta ääntä ei siedä kuunnella, kun sille nauravat jo naapurin koiratkin.

Tuskin. Tuohan johtuu hydr levareiden pienestä välyksestä.

[Blackborow]

Olen kyllä välillä mietiskellyt olisko Shimpan hydrojarruissa isompi rako palojen ja levyn välillä, vastaavasti niinkuin maastopuolella.

Äkkiseltään se vaikuttaa ihan samalta kuin maastojarruissa. Ainakin yhtä helpot keskittää.

[stenu]

Sellainen vielä, että kannattaisi jokaisen joskus teettää itselleen yksi custom-pyörä. Se on sellainen prosessi, missä joutuu oikeasti miettimään, mitkä asiat tekee pyörästä parhaan mahdollisen juuri omaan käyttöön, kun ei tarvitse valita valmiista kompromisseista vähiten kompromissia. Kun laitoin Cyclon tilaukseen puhkiruostuneen Crosshairsin seuraajaksi, olisin hyvin voinut ostaa kuiturungon, laittaa levarit, ylikokoemäputken, läpiakselit, hydrauliikan ja vaikka sähkövaihteetkin. Ei ollut kiinni edes rahasta, kun vaimokin oli antanut luvan tehdä juuri sellaisen kuin haluan. Päädyin lopulta tohon, mihin päädyin ja ostin 150 euroa/pää maksavat vannejarrut. Nyt Cyclolla on ajettu yksi syksy krossia, yksi talvi työmatkaa ja yksi kesä tai pitäsikö sanoa "kesä" soralenkkejä. Vielä ei ole tullut sellaista oloa, että muutaisin yhtään mitään. Mulla on olemassa myös siihen sopiva kokokuituinen etuhaarukka, jota kokeilin, mutta aika nopeasti palasin takaisin teräshaarukkaan.

E: Mohku ootko koskaan kokeillut vaikkapa Columbuksen Lifestä tehtyä vannejarruteräspyörää, joka on tehyt ajo-ominaisuuksia ajatellen optimaalisesi sinulle tai ylipäätään tuollaista oikeasti ohutseinäsisistä teräsputkista kasattua, kevyttä, teräskeulaista vannejarrupyörää?

[JackOja]

^^ selvä pyy, hyvä tietää. Pitääpä joskus tsekata kun Shimano-hydrot sattuu kohdalle, jos vaikka intoutuu vaihtamaan merkkiä. Noissa omissa Srameissa ainakin on pirun pieni rako.

Sellainen vielä, että kannattaisi jokaisen joskus teettää itselleen yksi custom-pyörä. Se on sellainen prosessi, missä joutuu oikeasti miettimään, mitkä asiat tekee pyörästä parhaan mahdollisen juuri omaan käyttöön...

Komppaan tätä. Pikkusen jopa välillä hirvitti kun joutui oikeasti miettimään ja "valitsemaan" loppuelämänsä rungon mittoja ja yksityiskohtia.

Mutta niinkuin tosiiiteeveessä sanotaan, "tämä oli hieno matka". Seuraava mtb-runko tullee melko varmasti samasta kioskista jos Niner joskus ruostuu puhki.

[Blackborow]

^^ selvä pyy, hyvä tietää. Pitääpä joskus tsekata kun Shimano-hydrot sattuu kohdalle, jos vaikka intoutuu vaihtamaan merkkiä. Noissa omissa Srameissa ainakin on pirun pieni rako.

RS785 siis itsellä. Muista "maantiehydroista" ei ole kokemusta.

[plr]

Pari pikaista laahaavaa jarrutusta on toiminut mulla. Sellainen jämerä, mutta herkkä laahaus, ei juurikaan vauhtia hiljentävä

Mielestäni tein juuri noin, mutta ei se tuntunut auttavan. Ääni häviää sitten itsekseen ilmeisesti kun sotku jarrupalan ja -levyn välistä lähtee pois. Kyseessä siis Shimanon ST-RS685 hydrauliset jarrut. Rohina kuuluu kuiturungon vahvistamana varmaan sadan metrin päähän. Onneksi cyclon cantileverit rohisevat vain jarruttaessa.

[Blackborow]

Kaikki ei vaan halua kuitupyöriä GG-käyttöön, minkä kyllä ymmärrän hyvin. Joillekin se voi olla periaate, joillekin ulkonäköjuttu ja liittyy siihen esim sellainen ihan käytännön asia, että sopivanlaisella sepelillä kovempaa vauhtia ajaessa niitä kivenmurikoita sinkoaa eturenkaan kimmauttamana välillä aika vauhdilla viistoputkeen. Muistan hyvin Open Uppia ajavan pyörakaverin ilmeen, kun näin kävi.

Yritätkö nyt väittää, että kuiturunko hajoaisi tuosta?

[ahuji]

^^taloudessa kolmessa pyörässä nuo Shimano hydrot (rs785+805+505). Olen huomannut että ulina riippuu levystä. Rt99 on hiljaisin (rohina katoaa hetken päästä), rt86 taas ulisee kauemmin vaikka sama pyörä yms. Noilla laahaavilla jarrutuksilla saa hiljaiseksi mutta tuossa rt86 tuntunut kestävän kauemmin

[plr]

Ulina on levyjarrujen toinen ominaisuus. Se tulee jarruttaessa silloin, kun levyt ovat märät. Rohina esiintyy silloin, kun levyt sotkeentuvat ja ei jarruteta.

[Ohiampuja]

ilman noita ominaisuuksia varustetuilla fillareilla ei ole enää jälleenmyyntiarvoa osoittaa, niin markkinointi on toiminut...

Vähän sama kuin muutama vuosi sitten 26" maasturin myynnissä. Muistan kun muutama kaveri yritti myydä huippulaadukasta kuitu-täpäriään, mutta 26" kiekoilla. Kauppa ei käynyt yhtään, se kun ei ollut se 29". Ja sama taitaa olla jos nyt myisi laadukasta alumiini-maantiepyörää. Kaikki se pitää olla hiilaria nykyään.

Summasummarum: erikoisinta on se, miten jotkut teistä kokee sen jollain tapaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä, jos joku uskaltaa ja haluaa kyseenalaistaa asioita ja tehdä niitä itse toisin. Mähän en tässä todellakaan yritä edes käännyttää ketään. Ihmettelen vaan ääneen pyörämaailman menoa...

Itse olen omistanut ja ajanut hiilikuitu maantiepyöriä sekä maastopyöriä ja todennut että se ei ole mun juttu. Eikä ole teräskään. Minä arvostan alumiinin vaivattomutta ja ruostumattomuutta.

Onneksi täällä jokainen saa tehdä sellaisia valintoja kun tykkää, toivottavasti ihmiset vaan osaa tehdä ne valinnat oikeista, omista lähtökohdista.

[Moska]

Ulina on levyjarrujen toinen ominaisuus. Se tulee jarruttaessa silloin, kun levyt ovat märät. Rohina esiintyy silloin, kun levyt sotkeentuvat ja ei jarruteta.

Ei tuota voi yleistää, cyclon jarrut ollut reilu puolivuotta ulinattomat. Rohinoita yms kyllä tulee, kun rymyää märässä.

[stenu]

Yritätkö nyt väittää, että kuiturunko hajoaisi tuosta?

En osaa sanoa. Pahalta se kuulostaa, kun sellainen kolmannesnyrkin kokoinen murikka sinkoaa muoviseen viistoputkeen, kuinkahan kovaa ne nyt lähtiskään, ehkä neljää-viittäkymppiä(?). Mä olen saanut teräsrunkoon dentin, kun vieressä ajaneen kaverin renkaasta kivi sinkosi vaakaputkeen. Eli se ainakin on mahdollista.

Jos kiinnostaa muunkinmoinen ajaminen kuin kovalla hiekkapohjalla, niin Haltialan pellonreunat alkaa olla aika kivoja. Oli vapaata tänään. Kävin pyöritttelemässä gg:tä Keskuspuiston ulkoiluväylillä ja sitten kävin sunnuntaista HEL CX -kauden aloitusta ajatellen ottamassa pari "full out" -vetoa peltopolkua eestaas. Hyvää treeniä. Hapottaa ja kehittää tasapainoa ja tekniikkaa. Pyörä toimi loistavasti, ei rohissut mikään edes jarruttaessa ja vaihteet ja voimansiirto pelas täsmällisesti, vaikka on 2x Kuva on vähän sumuinen, kun oli puhelimen kameran linssi näköjään huurussa.

[plr]

Aina kun pelkää kuiturungon hajoamista ja miettii sen vuoksi metallirunkoa, voi katsoa tämän videon:
https://www.youtube.com/watch?v=w5eMMf11uhM

Varsinkin kiveniskemien kohdalla videon loppupuolella kohta "Swing-A-Carbon-Frame-Into-A-Concrete-Block Test" pitäisi lievittää pahimpia hajoamisuhkia.

En tietenkään väitä, että kaikki kuiturungot ovat samanlaisia. Kuitu on kuitenkin varsin kestävää materiaalia ja lommo metalliputkessakin heikentää sen kestävyyttä. Kuituun ei yleensä tule lommoja, vaan se hajoaa eri tavalla.

[ealex]

^ Hmm, olen nähnyt toki tämän videon aikaisemminkin, mutta en kiinnittänyt huomiota että kuiduthan poksahtelee videolla heti testien alussa, kauan ennen kuin runko hajoaa. Se on juurikin hiilikuidun ongelma, se voi näyttää täysin ehjältä, mutta osa kuiduista on jo valmiiksi poikki ja jäykkyys on mennyttä.

Oikeassa kestävyystestissä mitataan juurikin niin että hiilikuitukappale on ”rikki” sen jälkeen kun se alkaa joustaa enemmän, samalla voimalla testattuna, eikä vasta sen jälkeen, kun se poksahtaa kokonaan poikki. Tällainen ”rikki” oleva kappale ei eroaa ehjästä ulkoisesti mitenkään.

Silti hiilikuitu olisi huomattavasti alumiinia parempi, mutta ei terästä (paitsi täysjoustossa).

[Mohkku]

E: Mohku ootko koskaan kokeillut vaikkapa Columbuksen Lifestä tehtyä vannejarruteräspyörää, joka on tehyt ajo-ominaisuuksia ajatellen optimaalisesi sinulle tai ylipäätään tuollaista oikeasti ohutseinäsisistä teräsputkista kasattua, kevyttä, teräskeulaista vannejarrupyörää?

En ole. Tähän keskusteluun liittyen olisi kuitenkin kiinnostava testata itselle optimaalisia runkoja, toinen ryhmä levy- ja toinen vannejarruilla. Ihan varmasti hyvä vannejarrupyörä olisi parempi kuin tavallinen levyjarruilla. Asetelma olisi kuitenkin tasapuolinen vasta, kun molemmissa ryhmissä on esikarsinta tehty, jolloin voisi keskittyä olennaiseen.

Vaikka kritisoitkin markkinoinnin vaikutusta ihmisen käytökseen ja vieläpä aiheesta, mahdollista silti on sekin, että kehitys on mennyt monien käyttäjien kannalta hyvään suuntaan ja muotia vastaan haraaminen ei sinänsä osoita yhtään mitään. Toki tällöin todennäköisesti tietää mitä haluaa ja haraaminen on siten täysin perusteltua.