Valokuvauksellista keskustelua.

[JiiPee]

Köhöm. Itsekin laiturille jääneenä osin sympatiseeraan hutiampujaa, monessa asiassa on minut juna ohittanut.
Ostoksia tehdään verkossa, parisuhteita solmitaan verkossa, kuvia ja videoita suolletaan verkossa sellaisella tahdilla että dia-rojektorista palaisi laakeri nanosekunnissa. Jos Normandian maihinnousu tapahtuisi nyt, siellä otettaisiin selfieitä aivan varmuudella.
Nykyajassa monikin asia kuvottaa, se vaan on ajankuva. Ennen töllötettiin haavi auki ja päiviteltiin, Hannu Karpo jakoi kansalaisille savuporoa, nyt jokaikisellä on kamera ja vieläpä 4k videosellainen. Suosittelenkin kaikkia tutkimaan takkinsa taskut tahi piirongin päälliset, jos vaikka itseltänne löytyy samanlainen. Kuvailemisiin.

[arctic biker]

Ohiampujan linkki ei mulle auennut, minunlaiselle vanhemman polven entiselle valokuvaajalle moinen selfie toki on varsin outoa.

JiiPee tottakai kirjoittaa asiaa, imho.

[Concorde]

Kuten JiiPee tuossa yllä kirjoitti, nykyajan some-elämäntapa tekee ihmisistä idiootteja. Jos et ole ottanut siitä kuvaa todisteeksi someen, sitä ei tapahtunut sulle...

Tuon avuntarpeessa olevan kuvaaminen auttamisen sijaan puistattaa myös allekirjoittanutta, mutta minkäs teet aikana, jolloin ihmiset ostavat pääsylipun esim. rokkikonserttiin vaan katsoakseen sitä 5" näytön läpi. Jotku vaan saa elämyksensä toisen peukusta reaalimaailman sijaan.

[Ohiampuja]

Minulle valokuva merkkaa paljon. Se on taidemuoto, dokumentointia ja osa laadukasta journalismia. Ja vaikka mitä hienoa ja ylevää.

Niin nyt valokuvasta onkin tullut itsekeskeisen minä minä -ajattelun työväline. Höh.

[fiber]

Tulevalle reissulle pitää tyytyä kevyeen kamerakalustoon, ja sitä varten olen ostellut muutaman (käytetyn) keskialueen zoomin. Ei oikein henno lähteä yhdellä eikä kahdellakaan kiinteällä. Tänään vihdoin löysin sellaisen, jonka hinta-laatusuhteeseen olen tyytyväinen.

Kokeilin sillä muutaman ruudun verran, ja otin teemaksi kehystyksen. Toinen kotimatkalta putken oston jälkeen, toinen lyhyeltä iltalenkiltä.

"Silmälaput"


"Sirkustähti"


JK. Kuvia ei parane pitää objektiivin laadun mittarina. Ensimmäisessä tarkennus on etureunassa, kun piti juuri tuolloin ensin kuvata jotain muuta. Toisessa alivalotusta pari aukkoa, kun manuaalisäädöt olivat jääneet muutaman tunnin takaisesta, ja auto-ISOn asetettu limitti tuli vastaan.

[JiiPee]

Fiberin ylemmästä kuvasta assosiaationa: Joskus heiluin asemalla kamerani kanssa, koitin olla huomaamaton, 35mm prime on pieni mutta silti sen verran suuri että joku kansalainen katsoi asiakseen närkästyä ja tulla tilittämään missä saa kuvata ja missä ei. Minä rauhaa rakastavana heppuna annoin siimaa, ja tyynesti vetäydyin tilanteesta sen kummemmin provosoitumatta....vaikka mulla olisikin ollut täysi oikeus siellä kuvata pffff. No mutta viehättävät varjot enivei.




Sitten kun autot kielletään ja ajetaan sähköllä yhdessä kaikki yhteiskuljetuksella töihin ja takaisin, minä en enää tarvitse kädentaitajaa enkä kylmän raudan seppää.
Pitäkööt kotteronsa ja peltilehmänsä, minä muutan lappiin Tenon varteen. Asun parakissa ja hiihdän pubiin kesät talvet. Kissani nimi on Miisu mutta se kuoli koska se menetti henkensä.
Toinen vaihdettiin vuosi sitten, ei ollut edes prässiä. Ai mikä? No etupyörän laakeri.

[JiiPee]

Kävin muorin kanssa sienessä, menkää tekin. Nyt niitä on.

[Ohiampuja]

Tässäpä mahtava kirja. Ihan kuin meikeläisen ajatuksista repäisty, tiedänpä mitä pyytää synttärilahjaksi.

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/a...assa-200342786

[Ohiampuja]

Tulevalle reissulle pitää tyytyä kevyeen kamerakalustoon...

Onko tässä postauksessa kuvia mukana? Blokkaako joku palomuuri ne minulta pois?

Ja tuo JiiPeen sieni on upea. Tykkään sen tunnelmasta ja sävyistä oikein kovasti.

[ElBike]

Tässäpä mahtava kirja. Ihan kuin meikeläisen ajatuksista repäisty, tiedänpä mitä pyytää synttärilahjaksi.

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/a...assa-200342786

Tuossa jutusssa ja esim. aiemmin tässä ketjussa terrorista keskustelussa nousee esiin se seikka että nykyään kuvataan enemmän kuin koskaan - mutta saattaa olla ettei kuvia edes katsota ikinä. Itsekin kuvaan säännöllisesti - enkä edes saata katsoa lopputulosta lainkaan. Miksi niin teen? Aina silloin tällöin löytyy aikaa istahtaa tietokoneelle ja selata jotain vanhoja kansioita tai siivota tietokonetta muuten vaan; välillä löytyy arkistojen aarteita ja jään katselemaan niitä. Muutaman kerran olen törmännyt muutamaan kuvaan jostain hienosta reissusta - jollaista tuskin enää koskaan elämässä tulee eteen. Pohdin, miksi näitä kuvia on näin vähän. Muistan että olin päättänyt keskittyä reissulla vain ajamiseen ja jättää kuvaamisen pois. Nyt se kaduttaa.
Samaan ilmiöön törmään kuvatessa ihmisiä; kuvaa ottaessa tuntuu jotenkin turhalta kuvata tämäkin tylsä "arkihetki", mutta kun viiden vuoden päästä katsoo kuvia, kiittää itseään.

Valokuvilla dokumentoin elämääni.

Jo tähän ikään tultua ja lapsien vietyä energia ja rahat elämää suuremmilta, eeppisiltä, reissuilta ympäri maailmaa, on mukava että tuli aikoinaan kuvattua niin paljon. Reissukuviin on mukava uppoutua silloin tällöin ja muistella niitä aikoja. Sanotaan että ihminen on sitä mitä hän on kokenut, mutta välillä muisti tuppaa hävittämään niitä vähiten muisteltuja asioita. Uutta informaatiota kun tulee joka suunnasta yhä suuremmalla syötöllä. Vanhat valokuvat palauttaa mieleen ne tapahtumat - jotka ovat muokanneet ihmisestä sellaisen kuin hän on. Myöhemmin kuvia katsellessa voi pohtia elämänsä suuntaa ja sitä - voisiko sitä aktiivisesti vielä muuttaa.

Nyt tuli aika syvällistä tekstiä mutta tarkoitan tällä "elämänsä suunnan muuttamisella" vaikka sitä, että entisvuosien pyöräilykilpailujen kiertäminen on jo taakse jäänyttä elämää, mutta vanhat kuvat herättää ajatuksia - pitäisikö sitä vielä treenata itsensä kohtuulliseen kuntoon ja lähteä kokeilemaan miltä siinä lähtöviivalla tuntuukaan. Tai lähteä, tällä kertaa perheen kera, jonnekin hienoon matkakohteeseen jossa koki sinkkuaikana ne siihenhetkisen elämänsä hienoimmat hetket.

[JackOja]

Onko tässä postauksessa kuvia mukana? Blokkaako joku palomuuri ne minulta pois?

On. Juu*.

*sama täällä. Pitää joka kerta erikseen sallia imgur.

[Hartsa69]

On hieno sienikuva JiiPeellä! Huomenna metsään suolasienen hakuun, voihan sitä kantarellejäkin ottaa. Muista ei niin väliä, en tunne kunnolla..

[IMG]P1000083 by Hartsa T, on Flickr[/IMG]

[Mika K]

Ei ole nyt sieniä, mutta päivän jumppatunnilla kaverista sai kännyllä mielenkiintoisen kuvatuksen (laatuvarauksin).

[fiber]

Tämänpäiväiseltä reissulta olisi isompikin setti, mutta kun seuraavaan on linkki helposti saatavilla, jaetaan se.

[Ohiampuja]

Reissukuviin on mukava uppoutua silloin tällöin ja muistella niitä aikoja.

Tämä on totta, tuon huomasin itsekin kun nuoremman tyttären kuvia koneelta etsiskelin.

Reissukuvat on mukavia katsella kun niissä on joku teema. Mallia "Islanti 2015", se oli oikein kiva reissu ja kivat kuvat.

Mutta nuo sekalaiset luontokuvat on hiukan ongelmallisia. Lyhyitä päivän reissuja eri retkikohteisiin on vuosien saatossa tullut tehtyä kymmeniä ja niiden jäljiltä on sekalaisia maisemakuvia varmaan tuhansia. Osa hienojakin mutta nyt jotenkin mitättömän tuntuisia. Nyt olisi mukavampi katsoa kuvaa vaikka autosta jolla sinne tuli ajettua syksyllä 2008.

Ehkä sitä painopistettä pitäisi siirtää pois siitä täydellisen maisemakuvan tai auringonlaskun metsästämisestä siihen elämään siinä ympärillä.

Tai sitten niille luontokuville pitäisi keksiä jotain käyttöä kamerakerhon tai minkä lie toiminnan kautta. Kirjat tai näyttelyt kuulostaa taas jo suuruuden hullulta.

Mutta tällaisesta luonto tai maisemakuvaajasta tuntuu jotenkin hölmöltä kun ne kuvaushetkellä tärkeimmät kuvat tuntuvat nyt kaikista turhimmilta.

[Concorde]

^^ Hauska. Hoosiannaako ne reidet huutelee?

[JiiPee]

Tuossa jutusssa ja esim. aiemmin tässä ketjussa terrorista keskustelussa nousee esiin se seikka että nykyään kuvataan enemmän kuin koskaan - mutta saattaa olla ettei kuvia edes katsota ikinä. Itsekin kuvaan säännöllisesti - enkä edes saata katsoa lopputulosta lainkaan. Miksi niin teen? Aina silloin tällöin löytyy aikaa istahtaa tietokoneelle ja selata jotain vanhoja kansioita tai siivota tietokonetta muuten vaan; välillä löytyy arkistojen aarteita ja jään katselemaan niitä. Muutaman kerran olen törmännyt muutamaan kuvaan jostain hienosta reissusta - jollaista tuskin enää koskaan elämässä tulee eteen. Pohdin, miksi näitä kuvia on näin vähän. Muistan että olin päättänyt keskittyä reissulla vain ajamiseen ja jättää kuvaamisen pois. Nyt se kaduttaa.
Samaan ilmiöön törmään kuvatessa ihmisiä; kuvaa ottaessa tuntuu jotenkin turhalta kuvata tämäkin tylsä "arkihetki", mutta kun viiden vuoden päästä katsoo kuvia, kiittää itseään.

Valokuvilla dokumentoin elämääni.

Jo tähän ikään tultua ja lapsien vietyä energia ja rahat elämää suuremmilta, eeppisiltä, reissuilta ympäri maailmaa, on mukava että tuli aikoinaan kuvattua niin paljon. Reissukuviin on mukava uppoutua silloin tällöin ja muistella niitä aikoja. Sanotaan että ihminen on sitä mitä hän on kokenut, mutta välillä muisti tuppaa hävittämään niitä vähiten muisteltuja asioita. Uutta informaatiota kun tulee joka suunnasta yhä suuremmalla syötöllä. Vanhat valokuvat palauttaa mieleen ne tapahtumat - jotka ovat muokanneet ihmisestä sellaisen kuin hän on. Myöhemmin kuvia katsellessa voi pohtia elämänsä suuntaa ja sitä - voisiko sitä aktiivisesti vielä muuttaa.

Nyt tuli aika syvällistä tekstiä mutta tarkoitan tällä "elämänsä suunnan muuttamisella" vaikka sitä, että entisvuosien pyöräilykilpailujen kiertäminen on jo taakse jäänyttä elämää, mutta vanhat kuvat herättää ajatuksia - pitäisikö sitä vielä treenata itsensä kohtuulliseen kuntoon ja lähteä kokeilemaan miltä siinä lähtöviivalla tuntuukaan. Tai lähteä, tällä kertaa perheen kera, jonnekin hienoon matkakohteeseen jossa koki sinkkuaikana ne siihenhetkisen elämänsä hienoimmat hetket.

Lainaan tämän kun on niin hyvin kirjoitettu.
Kiva on käydä kotipuolessa katselemassa kuvia ja videoita joissa ollaan perheenä ja nuoria ja komeita. Enää vaan nuoria ja komeita.
Samoin täällä, kuvia on useita tavuja, ei noista ole koskaan stressiä tai huolta koitunut, kuvaaminen olis loppunut kuin seinään jos näin olisi.
Välillä imaisen koneen tyhjäksi ulkoiselle levylle ja taputtelen nukkumaan, hei hei vaan.
Toki aina joskus kurkkaan mitä sieltä löytyy.

Jutussa puhuttiin nykyajasta mielestäni hiukan kenkusti, ikäänkuin olisi huono asia että kuvauskalustot yms. kehittyy, samoin kuvaaminen on tullut monelle helpommaksi lähestyä ja siten tavaksi helpottaa luomisen tuskaa.
Ok, on ähkyä, on kuvatulvaa, ei erotuta niin helposti, kaikkea on.
Pointti onkin siinä onko se itseltäni pois?
Omalla kohdallani ei, olen oman elämäni bressoni ja kuvittelen itsestäni liikoja, mutta eipä tuo itseäni haittaa

Vielä on kuitenkin kuvaajia jotka todellakin erottuu massasta, jaksan uskoa edelleen kuvan mahtiin.

MikaK@ kyllä miesvartalo on kaunis
Fiberin korkeanpaikan kuvassa on sumua, korkealla?

Vielä....tuo sieni, ei ole minun...eikä se taivaskaan ole minun. Pitkoksetkaan eivät ole minun vaikka ovatkin mun toimesta ykkösiksi ja nolliksi päätyneet.
Aasinsiltana tästä, harrastepohjalta tehty kuvankäsittely on ainakin itselleni mielekkäämpää kuin akvarellimaalauskurssi kansalaisopistolla. Ainakin vielä. Kaikkeen ei aika riitä, elämä on lyhyt ja lanka palaa jo.
En olisi ikinä uskonut vielä 15 vuotta sitten mihin tietotekniikka kykenee. Nyt se on todellisuutta ja sitämyötä valokuva fiktiota.

[JiiPee]

Lainaan tämän kun on niin hyvin kirjoitettu.
Kiva on käydä kotipuolessa katselemassa kuvia ja videoita joissa ollaan perheenä ja nuoria ja komeita. Enää vaan nuoria ja komeita.
Samoin täällä, kuvia on useita tavuja, ei noista ole koskaan stressiä tai huolta koitunut, kuvaaminen olis loppunut kuin seinään jos näin olisi.
välillä imaisen koneen tyhjäksi ulkoiselle levylle ja taputtelen nukkumaan, hei hei vaan.
Toki aina joskus kurkkaan mitä sieltä löytyy.

Jutussa puhuttiin nykyajasta mielestäni hiukan kenkusti, ikäänkuin olisi huono asia että kuvauskalustot yms. kehittyy, samoin kuvaaminen on tullut monelle helpommaksi lähestyä ja siten tavaksi helpottaa luomisen tuskaa.
Ok, on ähkyä, on kuvatulvaa, ei erotuta niin helposti, kaikkea on.
Pointti onkin siinä, onko se itseltäni pois?
Omalla kohdallani ei, olen oman elämäni bressoni ja kuvittelen itsestäni liikoja, mutta eipä tuo itseäni haittaa

Vielä on kuitenkin kuvaajia jotka todellakin erottuu massasta, jaksan uskoa edelleen kuvan mahtiin.

MikaK@ kyllä miesvartalo on kaunis
Fiberin korkeanpaikan kuvassa on sumua, korkealla?

Vielä....tuo sieni, ei ole minun...eikä se taivaskaan ole minun. Pitkoksetkaan eivät ole minun vaikka ovatkin mun toimesta ykkösiksi ja nolliksi päätyneet.
Aasinsiltana tästä, harrastepohjalta tehty kuvankäsittely on ainakin itselleni mielekkäämpää kuin akvarellimaalauskurssi kansalaisopistolla. Ainakin vielä. Kaikkeen ei aika riitä, elämä on lyhyt ja lanka palaa jo.
En olisi ikinä uskonut vielä 15 vuotta sitten mihin tietotekniikka kykenee. Nyt se on todellisuutta ja sitämyötä valokuva fiktiota.

Äät ja ööt paikoilleen

[kukavaa]

[QUOTE=JiiPee;2706350]Kävin muorin kanssa sienessä, menkää tekin. Nyt niitä on.

https://jiipeen.otokset.fi/kuvat/Jot...g/_img1280.jpg

Mukavan mystinen kärpässieni kuva.

[Tapiiri]

Hienon salaperäinen tunnelma JiiPeen sienikuvassa!

[Hartsa69]

Sienireissulla käyty

[IMG]Smooth by Hartsa T, on Flickr[/IMG]

Yksi hassu sieni jäi sitten kuvaamatta, oisko ollut Ruostekärpässieni.

[Ohiampuja]

Jutussa puhuttiin nykyajasta mielestäni hiukan kenkusti, ikäänkuin olisi huono asia että kuvauskalustot yms. kehittyy, samoin kuvaaminen on tullut monelle helpommaksi... Pointti onkin siinä onko se itseltäni pois...

Luulisin että se on yleinen asia joka liittyy vaivannäköön ja arvostukseen.

Itse ainakin tunnustan että niitä asioita tulee arvostettua enemmän, joiden eteen on joutunut puurtamaan.

[JiiPee]

Luulisin että se on yleinen asia joka liittyy vaivannäköön ja arvostukseen.

Itse ainakin tunnustan että niitä asioita tulee arvostettua enemmän, joiden eteen on joutunut puurtamaan.

Jotain tämän suuntaista itsekin pohdin. Onhan siinä oma hommansa, raahata palkkikamera kaikkine tykötarpeineen kuvauspaikalle ja takaisin, kehitellä vedokset yms. Pakko sille on hattua nostaa.

[JiiPee]

Hienon salaperäinen tunnelma JiiPeen sienikuvassa!

Tänks, niinmyös sinun kuviasi on aina ilo katsella. Tämäkin, hienosti nähty

[OKS]

Reissukuvat on mukavia katsella kun niissä on joku teema. Mallia "Islanti 2015", se oli oikein kiva reissu ja kivat kuvat.

Mutta nuo sekalaiset luontokuvat on hiukan ongelmallisia. Lyhyitä päivän reissuja eri retkikohteisiin on vuosien saatossa tullut tehtyä kymmeniä ja niiden jäljiltä on sekalaisia maisemakuvia varmaan tuhansia. Osa hienojakin mutta nyt jotenkin mitättömän tuntuisia. Nyt olisi mukavampi katsoa kuvaa vaikka autosta jolla sinne tuli ajettua syksyllä 2008.

Ehkä sitä painopistettä pitäisi siirtää pois siitä täydellisen maisemakuvan tai auringonlaskun metsästämisestä siihen elämään siinä ympärillä.

Tai sitten niille luontokuville pitäisi keksiä jotain käyttöä kamerakerhon tai minkä lie toiminnan kautta. Kirjat tai näyttelyt kuulostaa taas jo suuruuden hullulta.

Mutta tällaisesta luonto tai maisemakuvaajasta tuntuu jotenkin hölmöltä kun ne kuvaushetkellä tärkeimmät kuvat tuntuvat nyt kaikista turhimmilta.

Hyvin samanlaisia ajatuksia täälläkin.

[Ohiampuja]

Tai sitten niille luontokuville pitäisi keksiä jotain käyttöä...

Vaimo ehdotti motivaatioksi jotain kuvausteemaa, josta sitten tekisi vaikka Ifolor-kirjan itselleen. Harkinnan arvoinen ehdotus, joku semi-makroilu kiinnostaisi.

[Mika K]

Itsellä on jo vuosien ajan arvostus siirtynyt sieltä ns. suuren vaivan urheilu-, luonto- ja maisemakuvista enemmän sinne street photographyn puolelle. Siellä on niitä arkielämän hetkiä ja tilanteita, jotka on onnistuttu tallentamaan merkityksellä tavalla. Erittäin hankala laji eli vaatii silmää, reagointikykyä ja myös hyvää teknistä osaamista. Jos ajattelee esim. useita menneen ajan ikonisia valokuvia, niin aika iso osa niistä kuuluu myös tähän lahkoon. Olisi itse hienoa olla tämän suhteen paremmassa vedossa..

[Esko]

Itsekin luin tuon Ohiampujan linkkaaman artikkelin Nylénin kuvakirjasta. Minullekin jäi siitä vähän ristiriitainen fiilis. Välillä tuntui kuin lopputulos olisi toissijaista ja nysvääminen pääasia, vaikka se ei varmasti ollut tarkoitus. Artikkeli alkoikin epäselvillä aurinkokuvilla, joihin oli tekstin mukaan "kaapattu auringon salattu olemus". Minun mielestäni niihin oli kaapattu vain käytetyn Instax -filmin erikoinen olemus. Ei mitään erityistä auringosta. Toisaalta asiaakin oli ja löysin omiakin ajatuksia kuvien merkityksen katoamisesta ja kuvatulvasta.

Ilmeisesti olin kuitenkin pääosin eri linjoilla kun aloitin tuon yllä olevan kuvaukseni sillä, mistä olin eri mieltä. Ja kyllä digiaikanakin voi nähdä suurta vaivaa jonkin poikkeuksellisen hienon kuvan eteen (siis jo kuvaa otettaessa). Se voi olla vain vähän erilaista kuin filmikameroilla.

Tuossa jutusssa ja esim. aiemmin tässä ketjussa terrorista keskustelussa nousee esiin se seikka että nykyään kuvataan enemmän kuin koskaan - mutta saattaa olla ettei kuvia edes katsota ikinä. Itsekin kuvaan säännöllisesti - enkä edes saata katsoa lopputulosta lainkaan. Miksi niin teen? Aina silloin tällöin löytyy aikaa istahtaa tietokoneelle ja selata jotain vanhoja kansioita tai siivota tietokonetta muuten vaan; välillä löytyy arkistojen aarteita ja jään katselemaan niitä. Muutaman kerran olen törmännyt muutamaan kuvaan jostain hienosta reissusta - jollaista tuskin enää koskaan elämässä tulee eteen. Pohdin, miksi näitä kuvia on näin vähän. Muistan että olin päättänyt keskittyä reissulla vain ajamiseen ja jättää kuvaamisen pois. Nyt se kaduttaa.
Samaan ilmiöön törmään kuvatessa ihmisiä; kuvaa ottaessa tuntuu jotenkin turhalta kuvata tämäkin tylsä "arkihetki", mutta kun viiden vuoden päästä katsoo kuvia, kiittää itseään.

Valokuvilla dokumentoin elämääni.

Isä osti kameran joskus 60-luvulla ja on harrastanut ainakin joillakin mittareilla mitaten kuvaamista siitä lähtien. Mutta tuolloin alkuaikoina kuvaaminen oli maalaispojalle kallista. Monta kertaa hän on harmitellut miten ei useinkaan tullut kuvattua tavallisia arkitöitä. Tappurointia, pärekaton tekoa, kettiötöitä, metsätöitä, pitkiä heinäseiväsrivejä jne. jne. Se oli silloin niin arkipäiväistä ja jokapäiväistä. Tänä päivänä niitä kuvia ei enää oteta. Eikä ole otettu pitkiin aikoihin. Rakennuksetkin puretaan. Jonkin lapsuudessa tärkeän rakennuksen hän kävi aikanaan silloin 60-70 -luvulla kuvaamassa niin, että pari viikkoa myöhemmin talo olikin purettu. Oli vain sattumalta saanut toimeksi mennä kuvaamaan juuri ajoissa. Kyse saattoi olla synnyinkodista, en ole nyt varma.

Nyt hän kuvaakin sitten arkijuttuja senkin edestä. Ja videoi myös. Ja jos ja kun kuvattavia alkaa tympiä niin usein tulee perustelua, että: "sitten kymmenen vuoden tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua näitäkin kuvia voi olla aika kiva katsella." Niin kuin yleensä varmasti onkin...

Jos itsekin pitäisi valita, ilman muuta valitsisin nykyajan. Ei voi aina tietää mitä pitää tärkeänä kymmenen, kahdenkymmenen, kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Nyt digiaikana on sentään mahdollista, että ne myöhemmin kaivatut asiat ja tilanteetkin on tullut dokumentoitua, vaikka sitten niiden kuvien joukkoon, mitä ei aikanaan tullut edes katsottua.

Vaihtelevaa on kuvaaminen eli välillä ei kiinnosta pitkiin aikoihin olleskaan ja välillä taas iskee inspis. Toisinaan myös tuntuu ihan kännyllä saavan irti aika hyvääkin tavaraa, jos sille päälle sattuu ja planeetat on oikeassa asennossa. Toisinaan taas ei vain onnaa sitten ei millään, että sais itteään tyydyttävää aikaiseks..

Tämä kuva herätti aikanaan ajatuksia.. Hauska kuva ja kiva idea mutta otos on kauttaaltaan epäterävä (tai ainakaan tarkennus ei ole esim. silmässä). Moni on ketjussa kommentoinut kuvaavansa nykyisin lähinnä kännykameralla. Se kännykkäkamera on vähän niin kuin kamera sellaisille, joille "riittävän hyvä" riittää. Mutta parempi kohtalainen kuvakin kuin ei kuvaa lainkaan. Eikä "riittävän hyvässä" ole sinänsä mitään vikaa. Jos kaikissa asioissa pitäisi aina saada vain parasta mahdollista niin paljon jäisi tekemättä ja aikaansaamatta.

Samaan hengenvetoon voisi lisätä yhden kännykameroiden tuoman lieveilmiön. Isä oli jokin aika sitten Tammelan hakkapeliittatapahtumassa ja tietenkin kamera ja videokamera olivat myös mukana. Kuvia esitellessään harmitteli sitten, miten esityksissäkin ihmiset vähän väliä tunkivat näyttämön eteen tai esiintyjien viereen kännyköineen, kännykameroiden laajakulmalinssellä kun kuvat pitää ottaa läheltä...

Niin se JiiPeen sienikuva vielä... Itsekin tykkäsin siitä. Hienot värit ja tunnelma. Mutta nautintoa kyllä haittasi aikalailla keskellä vetistä suota törröttävän kärpässienen aivan suhteettoman iso koko muuhun maisemaan verrattuna (esim. pitkospuut). Toisaalta kun kuvaa ei suoraan kerrottu shopatuksi niin jäi epäilys ja hämmennys, että pitäisikö tämän nyt sitten ollakin "aito" kuva ja mikä sieni kuvassa oikein voisi olla. Pieni toivomus voisi siis olla, että tavanomaisia säätöjä suuremmat shoppailut mainittaisiin kuvan yhteydessä... Kiitos.

[fiber]

Tämä on mahdottoman iso, mutta pienenä kuvan juju hukkuisi joten antakee anteeksi.
Päivän lenkiltä.

[OKS]

Hieno kuva, kiinnostaa myös mitä tapahtuu tuolla alavasemmalla. Onko siellä joku lintu esim. merikotka saalistuspuuhissa?