Aamulla sateessa ja sumussa poljin tuttua reittiä työmaalle. Kahdessa risteyksessä kolmion takaa tulevaa tietä lähestyi auto. Toinen oli hiekkarekka, toinen pakettiauto. Molemmat hidastivat jo hyvissä ajoin ja pysähtyivät suojatien eteen. Pääsin sujuvasti risteyksen yli ja heilautin kuskeille kättä.
En tiedä, oliko sääntöjen noudattamiseen vaikutusta näkyvyydellä: edessä ja takana huomiovalo, heijastavakylkiset renkaat ja Provizin heijastava ajotakki. Monta kertaa ratin takana manaa risteykseen syöksyviä, tummapukeisia ja valottomia polkijoita. Sen takia ajan aina näkyvissä vetimissä. Taajamassa kelveillä on pakko polkea muutenkin varovaisemmin ja vauhdin hurmaa voi mennä kokemaan maaseudun sivuteille.
Polje vaan poika, ketjua kyllä riittää...
Kirjanmerkit