Onko tuossa ketjun mitoittamisessa nyt jotain kummallista tiedettä, joka on mulla mennyt ohi?
Yhden eturattaan systeemeissä kun vaihdan uutta ketjua niin ensin laitan pienimmän vaihteen sisään ja sitten pujottelen uuden ketjun paikoilleen. Sen jälkeen työnnän takavaihtajan häkkiä eteenpäin ääriasentoonsa ja katson mistä kohtaa ketjun voi katkaista niin että sen pituus riittää vielä liittää ketjun päät yhteen. Ehkä jätän varmuuden vuoksi yhden linkin ylimääräistä lyhimmästä mahdollisesta mitasta ja tähän vielä pikaliitin päälle. Täpärissä homma tehdään tietenkin takaiskarin paineet pihalla ja puristettuna täyteen joustomatkaan. Tällä menetelmällä ketjusta on aina tullut sopivan pitunen eli pienimmällä vaihteella pituus riittää, mutta ei ole liian pitkä ettei ketju heilu turhaan ympäriinsä ja pysyy paremmin eturattaalla. Suurimmalla vaihteella taas takavaihtaja kiristää riittävästi ketjua ettei se roiku löysänä. Joskus oli joku tosi lyhythäkkinen takavaihtaja, joka oli todella tarkka siitä, että ketju oli pienimmällä vaihteella lyhyin mahdollinen, koska muuten se ei suurimmalla vaihteella kiristänyt ketjua tarpeeksi.
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Kirjanmerkit