Mitä puhelinta hoomoilanen käytti hrv4 apsin kanssa?
Moottoriturpa
Mitä puhelinta hoomoilanen käytti hrv4 apsin kanssa?
Palstajyrä
Ei mulla oo ollu tota hrv4trainingia, en oo ruukannu ostaa. Welltorya on veivattu iPhone 6S:llä.
Holokki auki ku H. Moilane.
Moottoriturpa
En ihan käsitä, miksi ohjelmien ostamista vältellään. Laadukkaat softat eivät kuitenkaan ilmaiseksi synny ja päivity. Puhelimista maksetaan mukisematta 600e ja 10e softasta on liikaaAlkujaan tämän lähetti H. Moilanen
Vakiovieras
Ehdottaisin hrv softille omaa ketjua?
Lähetetty minun SM-G920F laitteesta Tapatalkilla
Aktiivijäsen
Samaa mieltä. Perusteisiin kuuluisi sykevälivaihtelu - mitä, miksi, sudenkuopat jne.
Palstajyrä
[Ohisektori]Miksi suomessa myydään alle 50k€ autoja kun asunnoista maksetaan samaan aikaan mukisematta satoja tuhansia? Miksi ravintoloissa myydään yhtään mitään kun kaupasta saa saman halvemmalla?[/Ohisektori]
Tarpeellisesta yleensä ollaan valmiita maksamaan markkinahinta, tarpeettomasta ei mitään. Jokainen miettiköön tykönään minkä kokee tarpeelliseksi ja minkä tarpeettomaksi.
Holokki auki ku H. Moilane.
Veteraani
Käytin itse hetken aikaa Iphone 7plussan kanssa..kameralla mitatessa sykelukemat heitteli mittauksen aikana aivan hullusti, meinaan leposyke ei varmana oo sekunnissa 40->110...no, arvelin heittojen johtuvan kameramittauksesta ja kävin ostaa Polarin BT-sykevyön, mut sama probleema siinäkin. Mittauksen lopuksi tuleva keskiarvo sen sijaan vaikutti suurinpiirtein järkevältä. HRV-datan synkkaus Trainingpeaksiin ei myöskään toimi kuten pitää, TP:ssä on kyseisessä kentässä rajaus arvoille ja tästä syystä HRV synkkaa datan väärään kenttään TP:ssä...
https://www.instagram.com/xtranza/
Aktiivijäsen
Muistakaahan tehdä ne mittaukset mahdollisimman pimeässä huoneessa, jos sormen päästä valolla ja kameralla otatte. Ite otan heti herättyäni ja ok. kerran koitin päivällä keittiössä valosassa, niin jo sykkeen saaminen oli haastavaa.
”Mitä enemmän somessa seuraa muiden elämää, sitä vähemmän ehtii elää omaansa…..”
Jäsen
Hankin kanssa tuon Hrv4Training softan.
rMSSD termille löytyy paljon tietoa netistäkin eli unen aikana tapahtuva palautuminen, jolla on arvot 0-100 ja ikä vaikuttaa arvoon.
Mutta Recovery Points arvoa en täysin ymmärrä. Onko se arvo välillä 0-10 ja mitä suurempi sitä paremmin on palautunut seuraaviin treeneihin ?
Yksiselittäistä vastausta en sovelluksen nettisivulta tähän löytänyt
Jos tuo 10 € ei ole vain vuosimaksu vaan koko hankintahinta niin on aika halpa.
Vakiovieras
Isompi numero recovery pointsissa tarkoittaa ns. parempaa tilannetta.
En tiedä miten se laskee ne, mutta ajattelen asian niin, että kun toistaa mittauksen samanlaisissa olosuhteissa joka kerta, niin ohjelma näyttää selkeästi normaalista poikkeavat tulokset.
Käyttö itsellä siis puhtaasti harrastuspohjalta.
Mun mielestä se kymppi on kertamaksu, ei vuosimaksu.
Lähetetty minun SM-G920F laitteesta Tapatalkilla
Aktiivijäsen
Ihan tarkkaan en muista, miten Recovery Pointsit lasketaan, mutta tällainen mielikuva jäi: Pisteet perustuvat rMSSD parametriin ja siitä tehtiin logaritmien muunnos - ei siis vain skaalattu - ja sitten se ikäkorjattiin. Ja koska mulla ei ole tällä koneella pääsyä artikkeleihin, niin vetäisen muistiinpanoista kaksi artikkelia, joissa muistaakseni on tuo muunnos selostettu.
Buchheit M. Monitoring training status with HR measures: do all roads lead to Rome? Front Physiol 2014;5:73.
Plews DJ, Laursen PB, Kilding AE, Buchheit M. Evaluating training adaptation with heart-rate measures: a methodological comparison. Int J Sports Physiol Perform 2013;8:688-91
Eli ei ohjelmankehittäjien oma keksintö. Noiden pisteiden avulla yksilöiden välinen vertailu ja pitkänajan seuranta tulee helpommaksi.
Itse olen nyt käyttänyt Hrv4Training apsia nyt 9 kuukautta ja etenkin tällä tavalla saan mukaan elämän kokonaiskuormituksen vaikutuksen ja vaatimukset palautumisen suhteen. Pelkästään TSB:n seuraaminen Golden Cheetahissa ei tuo koko kuvaa, koska fillaroinnin lisäksi mulla on menossa kaksi remonttia (kotona ja mökillä), jotka ovat fyysisesti etenkin yläkroppaa kuormittavia. Tänään aamulla recovery pointsit 7.2 ja rMSSD 29,9 (pari päivää sitten lepäilyn jälkeen 9,2 ja 115,7). Tsygällä olen vetänyt muutaman palauttavan lenkin, mutta saunaremontin viimeistely ja purkujätteiden lastaaminen tähän päälle oli jo valmiiksi rasittuneelle kropalle liikaa. Elimistö vaan ei palaudu 53-vuotiaana pitkistä fyysisistä ponnisteluista. Lepo ja aivan kevyt palauttava pyöräily nostaa noita arvoja, mutta pienikin intensiteetin tai keston lisäys aiheuttavat sympaattisen hermoston aktivoitumisen aivan eri tavalla kuin muutama kuukausi sitten. Eli pidempi palauttava jakso tilauksessa. Apsikin herjaa trendiosassa "risk of accumulated fatique" ja muutaman päivänä "accumulated fatique".
Jäsen
Kuten PatilZ tuossa lyhyesti mainitsikin niin pelkkä TSB ei kyllä paljoa kerro. Ainakin itse huomannut että se on aika huono mittari, joskin lisä.
Koska tilastointoilijana merkkaan sen joka tulokseen voin kertoa että oman vaihteluvälin sisään en ole huomannut eroa kisassa.
Minimi (siis kisassa) on ollut -52 ja maksimi +39. Paljon tärkeämpää mitä on tehnyt edelliset päivät.
Vakiovieras
Ketju on kyllä täynnä mielenkiintoista keskustelua, joka on herättänyt useita ajatuksia ja muutamia kommentteja.
Itsekin liputan treeneissä pitkälti polarisoidun mallin puolesta. Tosin mielestäni polarisoitua mallia pitää kyllä soveltaa tilanteen mukaan. Täällä on paljon viitattu Seileriin ja myös epäsuorasti on tullut esille se, että polarisoitu malli on ennen kaikkea määrällisesti paljon harjoittelevien kestävyysurheilijoiden harjoittelumalli. Aika suoraan Seiler tutkimuksissaan nostaa esille, että puhtaan polarisoitu malli on ajankohtaista silloin kun harjoitellaan vähintään 600-800 tuntia vuodessa. Vähemmän harjoittelevien ei ainakaan omasta mielestäni tarvitse väen vängällä vääntää polarisoituun malliin. Pitkälti polarisaation taustalla on se, että laadukkaita ja harjoitusärsykkeeltän riittävän suuria kovia treenejä kykenevät huiputkin tekemään keskimääräisestä vain noin 2 kertaa viikossa siten, että he pitkällä tähtäimellä kehittyvät (toki harjoittelun voi jakaa eri tavoilla, eli perinteisemmin siten, että kovia tulee tasaisesti 2 per viikkoa tai sitten blokittaen kovat, jolloin niitä tulee joillain viikoilla selvästi enemmän kuin toisilla). Varsinaisia perusteita sille ei kuitenkaan ole miksi vähemmän harjoittelevat eivät voisi myös tehdä 2 kovaa harjoitusta viikosssa, vaikka heillä jäisi tällöin polarisaatio prosentuaalisesti toteutumatta.
Sweetspot-mallista on ilmeisesti täällä ainakin monella hyviä kokemuksia. Omassa harjoittelussani sekä valmennettavieni harjoittelussa kuitenkin tuntuu, että koville harjoituksille paras "sweetspot"-alue (ei siis termin varsinaisessa merkityksessä, vaan tarkoittaen aluetta, jolla saadaan suurin kehitysärsyke) sijaitsee hieman anaerobisen kynnyksen yläpuolella (eri norjalaisessa 5-portaisessa asteikossa 4-alueella). Tekemällä intervalleja, on tällä alueella mahdollista kerätä kohtalaisen paljon tehokkaita harjoitteluminuutteja yhdessä harjoituksessa. Esimerkkinä vaikka 10x6'/2' n. 105-110% FTP:stä. Nämä harjoitukset siis sellaisia jotka tuntuvat kohtalaisen hyvin kiskovan anaerobista kynnystä ylöspäin, eli oletettavasti voisivat kehittää FTP:tä hiukan paremmin kuin sen alapuolella harjoittelu. Muuten sitten peruskestävyysharjoittelulla huolehditaan rasva-aineenvaihdunnan kehittymisestä, ym.
Tätä tukee ainakin se ajatus, että esimerkiksi HRV:llä mitattuna nämä treenit ovat suunnilleen yhtä kuormittavia autonomisen hermoston kannalta kuin vk-alueella harjoittelu, mutta tuottavat suuremman kehitysärsykkeen.
Tässä keskustelussa on muutamaan otteeseen esitetty, että pk- ja kevyt harjoittelu voitaisiin toteuttaa muuten kuin lajinomaisesti ja vastaavasti kovat harjoitukset nimenomaan lajinomaisesti. Toisaalta jos esim. polarisoidussa mallissa esitettyä karkeaa adaptaatioteoriaa tarkkaillaan on tämä ehkä vähän nurinkurista. Peruskestävyysharjoittelun adaptaatioiden katsotaan olevan nimenomaan ensi sijaisesti perifeeristä (lihassolutason adaptaatiot, hiussuonitus, taloudellisuus) eli toisin sanoen hyvin spesifistä harjoittelumuodolle ja vastaavasti kovatehoinen intervalliharjoittelu aiheuttaa enemmän sentraalisia adaptaatioita (sydämen toiminta, hengitys- ja verenkierto-elimistö). Tästä vinkkelistä katsottuna näyttäisi olevan pikemminkin toisinpäin eli ennen kaikkea pk-harjoittelun tulisi olla lajinomaista. Tämä pätee varsinkin maantiepyöräilyyn, jossa teknisen elementin voi katsoa olevan suht alhainen verrattuna muihin kestävyyslajeihin, eli pitkiäkin harjoituksia voidaan myllyttää ilman, että hirveästi tarvitsee huolehtia huonomman keskittymisenja väsymyksen lajitekniikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Toki tässä nyt sivuutan täysin kovien harjoitusten hermostolliset vaikutukset.
Jonkin verran on täällä keskusteltu siitä kuinka paljon PK-harjoitukseen voi sisällyttää kuormittavampia osuuksia. Mitään absoluuttista vastausta tuohon on paha antaa. Itse liputan kuitenkin voimakkaasti sen puolesta, että pk-harjoitukset ja kovat harjoitukset tehdään toisistaan erillään. Eli ääripäässä ei toteuteta polarisoitua mallia ainakaan siten, että intensiteetti ripotellaan ympäri viikkoa pienemmissä annoksissa. Tässä on mielestäni kaksi suurta sudenkuoppaa. Ensinnäkin tällöin ei todennäköisesti saada riittävän suurta ärsykettä aikaan kovalla harjoittelulla, vaan parempi harjoitusärsyke saadaan tekemällä kovat harjoitukset keskitetysti. Toisekseen, tällöin myös peruskestävyysharjoittelun autonomisen hermoston tasapainotilaa parantava ja parasympaattista aktiivisuutta nostava vaikutus jää helposti toteutumatta. Ainakin mikäli uskomme Seilerin, ym. tutkimukseen siitä, että aerobinen kynnys toimii ns. "binäärisenä kynnyksenä" sen suhteen kuinka harjoitus vaikuttaa autonomiseen hermostoon, jolloin alle aerobisen kynnyksen toteutuneet harjoitukset kasvattavat sykevälivaihtelua ja vastaavasti sen ylittävät alentavat sykevälivaihtelua (akuutisti tuntien sisällä harjoituksen jälkeen).
Monta muutakin ajatusta on herännyt, joista olisi mieluisaa keskustella, mutta jätetään tämä nyt tähän. Kirjoittelin nyt laiskasti ilman lähdeviitteitä, mutta jos jokin väittämä kaipaa tutkimuksen tukea, kaivan ne mieluusti esille.
Omasta taustani sen verran, että innostus pyöräilyyn (niin urheilu- kuin valmennusmielessä) on pikku hiljaa heräillyt, mutta varsinainen laji- ja valmennustaustani on soudun puolelta, jossa kilpailen itse sekä valmennan kymmenkuntaa urheilijaa (kansainväliseltä tasolta kuntourheilijoihin). Lisäksi väkerrän opintoja liikuntabiologian puolella ja joitain viittauksia täällä on laitoksemme tutkimuksiin ja töihin viljeltykin.
Jäsen
Tuota kynnyksen binäärisyyttä lienee myöhempi tutkimus arvioinut, miten?
Kommuutteri muokkasi tätä : 08.08.2017 at 17.07 Syy: Taskukommentti
Aktiivijäsen
Hyvää settiä.
Muistan lukeneeni muinoin jostain, että juuri noita FTPn ylittäviä Vo2Max alueella olevien harjotteiden yksittäisen intervallin kesto tulisi olla vähintään 3minuuuttia, että vaste syntyy. Onko sinulla tähän mitään tuoretta tietoa? Nyt en löydä viitettä mistään.
”Mitä enemmän somessa seuraa muiden elämää, sitä vähemmän ehtii elää omaansa…..”
Vakiovieras
Suoraan ei ainakaan muistista tule tuollaista mieleen. En mahdottomana pitäisi, että tohon olisi jotain näyttöä, mutta kokonaisuuden kannalta pidän intervalleissa kokonaistyöaikaa ja intensiteettiä niinä muuttujina, jotka ensi sijaisesti määrittävät harjoitusvaikutuksen. Yksittäisten pätkien kestolla sekä työn ja levon suhteella sitten vielä säädetään lisää sitä missä määrin eri energia-aineenvaihdunnan reittejä hyödynnetään. Toki noita muuttamalla saadaan hyvinkin suuria eroja aikaan. Esim. just äskettäin selailin tutkimusta, jossa muutettiin 10*1'/30"-> 10*1'/20" vakioiden intensiteetin ja muut tekijät ja pelkästään toi aiheutti sen, että anaerobisen aineenvaihdunnan osuus väheni merkittävästi.
Itse taas olen muokkaillut esim. intensiteetin ja palautusten avulle intervalleja esim. siten, että 4*(10*30"/30")/2' tuntuu jännästi osuvan anaerobisen laktisen aineenvaihdunnan sekä sykkeen osalta anaerobiselle kynnykselle, mutta intensiteetiltään on siellä 5' critical power tehon kohdalla ärsyttäen hermolihasjärjestelmää sieltä päin.
Palapelissä on siis monta muuttuvaa osaa. Perinteisissä valmennusopeissa kuitenkin taidetaan nuo pidemmät intervallit, jotka tähtäävät enemmän anaerobisen kynnyksen kehittämiseen suorittaa juuri joillain 3-10min. intervalleilla. Alle 3' intervallit sitten enemmän maksimihapenottoa ja/tai anaerobisia ominaisuuksia.
Itse kuitenkin keskittyisin ensin siihen, että kesto on n. 30-60' ja intensiteetti jossain karkeasti 100-120% FTP. Vetopituudet ja palautukset sitten niin, että palautus on jossain 15-50% vedon pituudesta.
Vakiovieras
Ristiriitaisin tuloksin. Kun mitataan välittömästi (1-4h) harjoituksen jälkeen kuten Seiler, ym. tekivät havaittiin tuo binäärinen kynnys, mutta aamusykevälivaihtelua mitanneet tutkimukset eivät tuota aerobista kynnystä niin selkeästi erottaneet, mutta kokonaisuudessaan kovan harjoittelun määrä erottui. Nyt kännykällä en jaksa noita tutkimuksia etsiä ja avata, mutta kotoa käsin voin niitä tsekkailla.
Onko 30"/30" intervallien 30" palautusvaihe enemmän tai vähemmän off vai millaista intensiteettiä käytät ? Jos seuraa joidenkin enemmän tosissaan ajelevien varsinkin kisoja edeltävää harjoittelua niin aika paljon käytetään juuri 3-4 * 10 * (30"/15") tai 3-4 * 10 * (40"/20") mikrointervalleja. Työvaiheessa näyttää intensiteetti olevan jotain 120-130%FTP (VO2Max alueen yläraja), palautusvaiheen intensiteetti vaihtelee, mutta kuitenkin tehoja lasketaan ihan reilusti. Pääasia kai lienee kuitenkin se, että jaksaa työvaiheen samalla intensiteetillä harjoituksen loppuun saakka. Varsinkin muutamat hyvin menestyvät maastokuskit näyttää tuota käyttävän.
Vakiovieras
Kun nyt pommituksen aloitin niin jatketaan. Jos treeni-intensiteetin ajautuminen sinne keskikovaan on yleisin virhe kestävyysharjoittelussa, niin hyvänä kakkosena tulee nousujohteisuuden puute. Ainakaan omasta mielestäni (ja kokemuksestani) ei riitä pelkästään se, että tehdään oikeat määrät eri alueilla ja ehkä vielä oikeanlaisina harjoituksina, vaan harjoitteluun tulee ohjelmoida selkeää asteittaista nousujohteisuutta, jotta kehitys jatkuu. Esimerkkinä vaikka se, että tekee aina saman 2*20' FTP-treenin samalla intensiteetillä. Mieluummin vaikka ensin kasvattaa kestoa pikkuhiljaa ja sitten intensiteettiä.
PK-treeniin tuota on ehkä vaikeampi etäältä ohjelmoida kun aina pystyisi tuntuman mukaan vetämään kovempaa ja määriäkään ei voi loppuun saakka nostaa, mutta kyllä sinnekin sitä eri tavoin saadaan.
Tämä nyt on ainakin toivottavasti otsikon mukaista keskustelua kestävyysharjoittelun (oikeastaan minkä tahansa harjoittelun) perusteista.
Jäsen
Tämä on juuri oikeaa keskustelua. Erittäin kiinnostavaa ja (omasta mielestä) laadukasta!
Aktiivijäsen
Erittäin hyvää settiä, suosittelen jatkamaan. Nousujohteisuus on ihan tutkitusti tarpeen, jos halutaan kehittyä. Kroppa kun adaptoituu tiettyyn tasoon, niin kehitys tyssää, tai voi jopa laskea. Periodisaatio on hyvä työkalu ohjelmoida harjoitukseen pitkän aikavälin nousujohteisuus.
”Mitä enemmän somessa seuraa muiden elämää, sitä vähemmän ehtii elää omaansa…..”
Aktiivijäsen
Hyvä ja toivottu sisääntulo. Palas keskustelu oikeille uomille. Lisäisin tuohon äskeiseen sen, minkä näkee tutkimuksista ja muustakin se, että meillä on todella erilaiset vasteet siihen mitä teemme. Kun toinen kehittyy ohjelmalla niin toinen voi mennä takapakkia. Tässä valmisohjemien sudenkuoppa.
Moottoriturpa
Kai sitä pitäisi oppia käyttämään talven treeneissä oikeaa ftp lukua. Ketuiksihan se menee, jos ajaa liian pienellä kuormalla. Toinen mitä mietin jo aiemmin valmisohjelmista, niin saa olla aika tarkkana muiden ajojen kanssa, jos esimerkiksi trainingpeaksin kuormitustaso on laskettu maksimiin ja tasaisesti nousevaksi. Eli täytyisi oppia tunnistamaan myös ylikuorma...
Omasta mielestäni netin kautta toimivien valmentajienkin kanssa voi mennä helposti reisille, jos ei aja testejä oikein ja säännöllisesti, sekä pidä hyvää ja jatkuvaa yhteyttä valmentajaan. Eli ainakin itse haluasin ehdottomasti valmentajan, jonka kanssa on mahdollisuus tavata säännöllisesti esimerkiksi lenkeillä.
Aktiivijäsen
En viitsisi pilata hyväksi mennyttä keskustelua irrallisilla otoksilla, mutta asia, mikä ei välttämättä ole aina selkeä tuossa TSSssä on se, että TSS taso ei kerro kaikkea. Tarkoitan tällä sitä, että voi olla 300TSS viikko, mikä onkin PK lenkkiä, PK/intervallia, pelkkää intervallia tai "pahimmassa" tapauksessa pelkkää keskikovaa höntsää. Eli pelkällä TSS tason nousujohteisella kasvattamisella ei välttämättä kehity optimaalisesti. Nousujohteisuus rakennetaan periodisaation kautta jaksoihin ja jaksojen sisälle yksittäisiin harjotteisiin (pidempiä PK lenkkejä, useampia ja/tai pidempiä intervalleja/intervallilenkki) , palautumisviikkoja unohtamatta.
EsaJ muokkasi tätä : 10.08.2017 at 13.02
Vakiovieras
Joo, olen samaa mieltä siitä, että TSS:ää ei kannata liian orjallisesti seurata. Siinä on juuri ongelmana tuo, että se ei ota huomioon sitä, että fysiologisesti eri alueilla liikuttaessa on kuormitus hyvin erilaista. Itselläni on normiviikko ehkä jossain 700-1000 välillä, mutta tuo ei vielä hirveästi kerro mitään. Blokkijaksotuksessa voisi hyvin olla viikko, jossa olisi vaikka viisi kovaa harjoitusta noin FTP:llä (vertaa tunnin testi), mutta muutoin vain suht vähän määrää. Tuolloin TSS olisi todennäköisesti jossain 700 tienoilla, mutta viikko olisi hyvin kuormittava. Vastaavasti jos rullailen 14h määrää peruskestävyysalueella, ollaan samassa TSS lukemassa karkeasti, mutta viikko on kuormitukseltaan suht kevyt. Tässä mielessä TSS on vähä samanlainen mittari kuin voimailupuolella kokonaiskilomäärä viikon sisällä.En viitsisi pilata hyväksi mennyttä keskustelua irrallisilla otoksilla, mutta asia, mikä ei välttämättä ole aina selkeä tuossa TSSssä on se, että TSS taso ei kerro kaikkea. Tarkoitan tällä sitä, että voi olla 300TSS viikko, mikä onkin PK lenkkiä, PK/intervallia, pelkkää intervallia tai "pahimmassa" tapauksessa pelkkää keskikovaa höntsää
Tuossa mielessä TRIMP:n taustalla on mielestäni parempi ajatus kun siinä on ainakin kertoimet aerobiselle ja anaerobiselle kynnykselle. Toki noi kertoimet taitaa olla suht abstraktit. Tuskin yksilölle ylipäätänsä pystytään muodostamaan mitään täysin kestävää seurantaa pelkästään kuormituksen pohjalta kun ottaa vielä huomioon sen, että toisilla kevyt, mutta määrällisesti kuormittava harjoitus on kuormittavaa kun taas toisilla se vain edistää palautumista. Erot muodostuvat vielä suuremmiksi kun mennään eri intensiteettiskaalat läpi.
Tässä mielessä kropan reaktiota seuraavat mittarit ovat mukautumiskykyisempiä yksilöiden välillä (nykyään kai yleisimmin HRV). HRV sitten taas on sen verran yleismaailmallinen mittari, että se kyllä kertoo kuormittuneisuudesta, mutta yksinään ei mitään sen syistä. Tästä päästäänkin siihen, että melkein mikä tahansa mittari on hyödytön yksinään. Oma suositukseni on siis, että jos mitata haluaa niin kannattaa jollain tavalla seurata harjoittelukuormitusta, sen kropassa aiheuttamaa reaktiota ja mielellään vielä jollain tavalla kaiken muun elämän kuormitusta/lepoa. Tähänhän toki esimerkiksi HRV4Training pyrkiikin.
Nyt on taas omakohtaisen anekdootin paikka. Itse pääsin aika pitkälle jo sillä, että mittasin harjoituksen puolelta kokonaisvolyymia, ja jaoin sen sitten vielä PK- ja teho-harjoitteluun ja seurasin näitä erikseen. Samalla HRV toimi vasteen seurannassa. Muun elämän kuormituksessa taisin käyttää jotain suht arvalla vedettyä 5-portaista asteikkoa siitä mikä fiilis oli herätessä. Siinä mielessä viime kaudelta tulikin ihan mielenkiintoista tulosta, että syksyllä sain sekä määrää ja intensiteettiä tehtyä oikeastaan niin paljon kuin vain ehdin ja halusin, eikä palautuminen ainakin HRV:n perusteella millään poistunut optimilta alueella. Optimialueen määritin tuolloin rMSSD:n variaatiokerroin * 0,5 tasolle kirjallisuuden perusteella, tuolloin kyllä heräsi ajatuksia, että pitäiskö tota kerrointa muokata yksilöllisemmin. Tammi-maaliskuussa sitten harjoittelu pysyi käytännössä samalla tasolla, mutta muun elämän aiheuttama kuormitus selvästi haittasi palautumista sillä HRV ei meinannut millään nousta tuolle aikaisemmalle tasolle vaikka ensin harjoittelin samalla tavalla ja sitten vielä selvästi kevensin harjoittelua.
EDIT: Olikohan tässä mitään erityistä pointtia. No ainakin se, että jos olisin mitannut vain harjoittelua (eli input-puolta) en olisi havainnut mitään eroa ja olisin vain ihmetellyt muutosta kehityksessä. HRV sitten jo selkeytti kuvaa, että palautuminen ei ole normaalilla tasolla. HRV:n ja harjoittelun väliltä en siis mitään yhteyttä löytänyt, vaan se löytyi vasta isommasta kuvasta.
Toinen tärkeä pointti on se, että kannattaa ainakin jollain tasolla ymmärtää mittarin toiminta ja mistä se kertoo. Perstuntuma on mielestäni parempi ohjaaja kuin mittari johon luotetaan sokeasti.
Veteraani
Taas kun palaan tätä ketjua lukemaan, niin tulee kysymys että kuinka paljon keskustelussa on enää kyse _perusteista_, ohjeista aloittelijoille, enemmän on menty valmennustietouden tutkimusnyannsseja kaivelemaan.
Tietyn tason jälkeen on kuitenkin sovitettava kehittymisohjelma urheilijakohtaisesti lähtötilanteen ja tavoitteiden mukaan, jolloin valmentajan tietämys on tarpeen.
Kehittyneemmälle valmennustiedolle ei ole täällä omaa ketjua, joten tämän otsikon alle kertyy nyt kaikki.
Hyvin pitkälle pärjää ilman jatkuvaa mittausta, kunhan ymmärtää mm. terveyden, ravinnon, psykologian, kestävyyden, hapenoton, lihaskunnon, voiman, painon ja vastuksen merkitykset kestävyysurheilussa ja hankkii hyvän kuntopohjan mistä ponnistaa.
Aivan ensin on kuitenkin päätettävä että on urheilija ja alettava elää sen mukaan.
Vakiovieras
Erittäin hyvä keskustelu vaikka en oikeastaan pidempiä sepostuksia jaksanut edes vaivautua lukemaan, menee sen verran perusteista ohi ja yli.
Sent from my iPad using Tapatalk
Vakiovieras
Miks meillä suomessa puuttuu menestyvät urheilijat, vaikka meillä on kaikenlaisia huippu-ja kilpaurheilukeskuksia ja tukimustietoa sekä hyvä palkkaisia jargonin jauhajia jotka ovat kyllä pätemässä ja esittämässä teorioita miten asiat pitäisi hoitaa että pärjätään. Onko vika toteutuksessa, tieteessä vai siinä että ei tehdä riittävän hyvää perusduunia eli sitä kestävyyskunnon perusteita ja raakaa työtä johon kaikki perustuu.
Sent from my iPad using Tapatalk
Aktiivijäsen
Ohje aloittelijalle: aja pyörää. Sillä pärjää ekan vuoden tai kaksi.Taas kun palaan tätä ketjua lukemaan, niin tulee kysymys että kuinka paljon keskustelussa on enää kyse _perusteista_, ohjeista aloittelijoille,
Mielestäni mennään ihan hyvällä tasolla.
Aktiivijäsen
Samaa mieltä. Forumin parasta antia tarjoaa tämä ketju.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit