Sen, joka ei tunnusta. Hän kantaa häpeäänsä aina hautaan saakka.
nih..
Miten niin tyhmä kysymys??
Levätköön kuitenkin rauhassa. TMT vaatii uhrinsa...
DAMN. Liikennevaloissa ne pääsee yllättämään. Pirulaiset liruttelevat hitaasti valoihin kun siellä jo hikeä pursuava ja räkää syleksivä (mukamas) voittamaton työmatka-ohjus odottaa valon vaihtumista. Kun valo vaihtuu ja tämä raketti vasta sovittelee töppöstä klossiin, kuittaa HellyHansen-mies lahkeet lepattaen Niskahiellä ohi. Nöyryytys on musertava - mutta ansaittu. Nimimerkillä: "huomenna ei valoihin pysähdellä"![]()
Vaihtelevaa vastatuulta...
Missä ihmeessä kaikki olivat eilen? TMT-kausi parhaimmillaan ja pk-seudulla hieno keli.
Ajoin 10-15 % hitaammin kuin tavallisesti, niin että virittämätön sähköpyöräkin olisi pysynyt peesissä. Silti ei selän takana ollut ketään, eikä tullut edes ohi. Olin ihan varma, että olen tien tukkeena ja TMT-tappioita satelisi. Häviötön päivä tuntui ihan voitolta.
10k-kerhon jäsen
No minä ainakin yritin, vaikka ei olisi ehkä pitänyt kun pää tuntui räjähtävän kahden tempoilun jälkeen! Olisipa tällaista taistelutahtoa löytynyt aikoinaan kisavuosina, yleensä kävi niin että huomasin että jaaha, menevät ohi niin se oli siinä. Olisi pitäny vaan huutaa prkelettä ja mennä perään ja ohitte.
Tänään olin tulossa töistä ja en työmatkalla kovin reippaasti ajele, mutta kun joku temppari ohitti niin eikun perään vaan ja ohitte. Ja juuri kun käännyin toisaalle, niin eikös sieltä tule toinen temppari, ja taas perään. Kotipihalla sitten ihan henkihieverissä, ja kun takana oli jo 120km niin nälkäkin oli. Mutta ei se ruoka sisällä pysynyt ( tosin vähän näin arvelinkin, ihan niin väsyneenä ei auttaisi heti syödä). Kova on jano kuitenkin.
Luetaanko douppaamiseksi, jos asentaa pyöräänsä peilit, peruutuskameran tai peräti kuolleen kulman varoittimen?
Tuo tavallaan auttaisi, mutta toisaalta, sen ei pitäisi auttaa, koska jo valmiiksi pitäisi mennä täysillä tai vähän yli.
nih..
Miten niin tyhmä kysymys??
Tänään veti joku levykiekkofillaristi ohitse. Fillariin asennettu tmt-peili, mutta silti pääsi kuittaamaan.
Entä jos kuolee?
Lenkillä ei tule tehtyä semmoisia kirivetoja mitä jonkun tempparin ( tempopyöräilijä, olivat varmaan menossa viikkotempoon?) perässä. Muuten tekeekin ihan hyvää, mutta kun iltapäivisin verenpaine on aika korkea niin ei sitä koskaan tiedä miten siinä loppujen lopuksi käy...
TMT:ssä pelataan vastustajan ehdoilla. Jos on varaa himmailla ilman, että siitä aiheutuu tappiota, ei mikään tätä estä. Olisihan surkeaa, jos kilpailukykyisestä lihaskunnosta ja ajotekniikasta ei saisi itselleen hyötyä.
Fiberin tunne viestissä #3192 on tuttu. Kun on ajanut 30-40 kilsaa pohjille ja saapuu potentiaaliselle tmt-alueelle eikä vihollisia näy missään poislukien 40 kadenssilla laahustavat mummot ja facebookissa kännykällään ajon aikana seikkailevat teinit markettimaasturiensa tai jopojensa kanssa, todellakin homma tuntuu tappiolta. Tilanteen kruunaa oppesin mainitsema matkan ainoa Nishiki-hybridisti, joka vetäisee ohi punaisen valon turvin. Tällöin tunne voimistuu ja samalla konkretisoituu aidoksi tappioksi. Mutta minä kestän sen. Noilla keinoilla säilytetty tappiottomuus ei fiilistä paranna.
Jos kuolo korjaa, tulee luultavasti ohitetuksi ja se on tappio. Mutta toisaalta, sillä hetkellä siirrytään jo eri kilpailuun. "se jolla on eniten romua kuollessaan, on voittaja". Eli viimeisen henkäyksen kohdalla TMT:llä ei liene enää merkitystä, vain romun määrä ratkaisee. (yleisesti tarkoitetaan rautaromua, ei kiinan- tai muuta kuitua, ei nukkeja)
nih..
Miten niin tyhmä kysymys??
No eikö kuitenkin osapuolten pidä olla työmatkalla? Jos toinen on verryttelemässä viikkotempoa varten ja toinen tulee reppu selässä töistä, vähän epätasa-arvoistaItse en ainakaan töihin mennessä aja kuin ihan rauhallisesti, kun ei ole kiva täällä töissä olla ihan hikimärkänä. Samoin jos kotiin mennessä on reppu ja pakettikassi toisessa kädessä niin kisailu jääköön.
Sääntökirjan mukaan hävisin. Ei mitään jossittelua. Kun huomasin mahdollisen häviön tuovani eteeni eettisen dilemman, valitsin häpeämättä häviön. Mikähän minuun... vanhaan mieheen.
Tuossa yhtenä päivänä eräs kanssapyöräilijä välttyi tappiolta, koska mulla ei reidet ihan riittäny. Juuri ennen sopivaa iskupaikkaa hän siirtyi omalle polulleen ja tiemme erkanivat. Oli sillä kyllä hyvännäköinen pylly ja reidet (sekä edusti vastakkaista sukupuolta, jos sillä nyt on niin paljoa merkitystä). Tappioita mulle kyllä tulee useita viikkotasolla ja selittelyt eivät auta (kuten: mulla painavampi pyörä tai vastapuolella sähköavustus tai mulla vahva epäilys vastapuolen sähköavustuksesta)
Tappio, nuorelle bermudashortsiselle teinille hybridillä ja ihan radanvarren kelvillä - varsinasella TMT-radalla. Jäi kaivelemaan. Pidennetty kotimatka pilalla.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Jos väität olevasi muulla kuin työmatkalla, vaikutat vaan sääliä / tekosyytä hakevalta ja olet valmiiksi hävinnyt.
Vaihtelevaa vastatuulta...
Kaikkien, jotka ovat pyöräilemässä työmatkalla, pitää velvoittaa käyttämään neonväristä työmatkailija- liiviä.
Tai sitten ei.
Jos itse olet työmatkalla ja tulet ohitetuksi, olet hävinnyt.
Eniten häviötä jo etukäteen pelkäävät ajavat pidempää reittiä naamioiden työmatkan mukamas lenkkeilyksi.
Mä otan vastaan haasteita melkein joka aamu Kulosaaren kulmilla siinä 07.45, kyllä mut tunnistat, tuut vaan tarpeeks lähelle takarengasta niin lähetään siitä.... Ei sanoja vaan tekoja!
No maanantaina voi tulla kokeilemaan.... Aika vähän tuolla kyllä kukaan tempoilee, on sen verran mummotunneli että en itsekään viiti liikaa menotella ettei häiritse rauhallisemmin menijöitä
Kirjanmerkit